Välillä harmittaa olla ujo.
Linja-autossa vastapäätä istui mitä kaunehin nuori nainen, ja koko matkan yritin kerätä rohkeutta sanoa hänelle jotain, mutta en uskaltanut. Sitten suunnittelin että sanoisin jotain juuri vähän ennen kuin poistun omalle pysäkilleni niin nolostukseni jäisi lyhytaikaiseksi, mutta eiköhän hän ollut jäämässä samalle pysäkille. Tietysti olisin voinut ulkona yrittää sanoa jotain, mutta taaskaan en uskaltanut. .__.
Tällaisia murheita minulla tänään. Muualla maailmassa pommit paukkuvat ja suomessakin nähdään nälkää, mutta minua masentaa että en uskaltanut sanoa nätille tytölle "hei".
Elämäni on niin rankkaa, yhyy.