Missä kulkee viihteen ja teatteritaiteen raja?
Joskus teatteritaiteen ammattilaisia kuunnellessa tuntuu siltä, että kirottu viihde varastaa jollain ihmeellisellä tavalla ”oikealta” taiteelta katsojia. Aivan kuin viihdettä kohtaan koettaisiin jonkinlaista katkeruutta. Viihde on suosittua ja viihdettä tarjoavat teatterit eivät kuulema ota taiteellisia riskejä. Olen kuullut useita melkein katkeria kommentteja siitä, miten ”viihdetehtaat” laskelmoidusti tuottavat esityksiä maksimoidakseen lipputulot. Tässä on sitten ilmeisesti petetty taide ja kulttuuri sekä nöyrrytty kapitalismin orjiksi. Olen kuullut useita mielipiteitä näyttelijöiltä, viihdetaiteilijoilta, kaupallisen teatterin edustajilta sekä taidetta edustavan ns. vähemmän kaupallisen teatterin edustajilta. Kaikki tarvitsevat rahaa, mutta kaupallisuus on silti pahasta. Asiat perustellaan varsin vakuuttavasti molemmin puolin aitaa, mutta muutama asia jäi ihmetyttämään.
Koin tarpeelliseksi tarkistaa ”Laihialaisesta tietosanakirjasta” viihde -sanan merkityksen. Wikipedian määritelmä viihteestä oli seuraava: ”Viihde on yleisnimi sellaisille tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalla yleisölle. Esimerkkejä perinteisestä viihteestä ovat muun muassa sirkus, tanssi, huumori, taikuus, musiikki, pelit, huvipuistot, urheilu, teatteri, kirjat ja joukkotiedotusvälineet”. On ilmeisesti niin, että vakavien ja teatteritaiteelle uskollisten teatterien tarkoitus ei ole tuottaa ihmiselle mielihyvää. Jokainen saa ymmärtää taiteen omalla tavallaan, mutta eikö siitä kuitenkin ole useimmiten tarkoitus nauttia jollakin tavalla?
On selvää, että ihmiset äänestävät jaloillaan. En tiedä onko teatteritaiteen ongelma puutteellinen viestintä ja markkinointi, mutta ihmiset eivät kuitenkaan löydä perille samalla tavalla kuin ”viihdetehtaisiin”. Entä jos sankat joukot löytäisivät sen taiteellisen produktion ja siitä tulisi rahallinen menestys? Olisiko taide kerrankin ymmärretty laajemmin kuin sen pienen, mutta siunatun ryhmän sisällä? Tässä tapauksessa jokin on ilmeisesti mennyt taiteellisesti pieleen.
Loppujen lopuksi on kyse tuotannon laadusta. Ihmiset löytävät esitykset jos ne ovat kaikin puolin laadukkaita oli kyseessä sitten viihde tai teatteritaide. Haluan suositella kaikkien käyvän itse katsomassa mahdollisimman paljon erilaisia teatteriesityksiä unohtamatta ”viihdetehtaiden” kaupallisia produktioita. Jokaiselle löytyy hyvä myrkky jostakin ja on hyvä muistaa teatterin olevan aina erilainen kokemus.
