IRC-Galleria

Kaikist eniten oon pelänny jonkunlaista vammaa, joka jarruttais mun liikuntasuoritusta ja kehitystä. Et mult riistettäis mun kyky vaikuttaa omaan terveyteeni.

Olin eläny mun elämäni parhaita päiviä viimesen vuoden, enkä odottanu et mikään vois mua pysäyttää...
Oon vittu syöny vihannekseni ja tehny kotiläksyt, joten miks vitus just mulle piti käydä näin?!

Eilen piti lähtee lomille ja fiilikset oli katos, kunnes meil alko liikuntakoulutus.
Tehää jotain vitun kuntopiirii.
Sit kohtalo puuttuu peliin.

Saadaa käteemme jotkut vitun painavat säkit täynnä lunta. Tarkotus on mennä maahan selälleen ja nousta ylös säkki olalla niin monta kertaa ku vaa ehtii minuutissa.
Tietenki alotan ihan täysillä ja alan olee aivan rikki kunnes kuulen vaa jonkun menevän poikki ja menetän tasapainoni.
Luulin vaa et kaaduin, mut kaikki muut on paniikissa ja jotkut vaa tuijottaa monttu auki.
Katon mun jalkaa.
Se on vääntyny ainaki kaheksasta eri kohdasta.
Sit iskee shokki.
Mua ei sattunu, mut tiesin et nyt se on menoa, varsinki sit ku pääsen shokkitilasta...
Ambulanssi ajaa paikalle ja mut kiidätetään sairaalaa Töölöön, jossa makaan tälläki hetkellä jalka paketissa ja kirjotan kännykäl tätä ehkä mun viimest blogimerkintää.
Lääkäri sano et jos mul käy hyvä tuuri, kävelen puolen vuoden pääst ilman keppejä ja juoksen vuoden pääst...

Miks vitus näin kävi, en mä tätä ansainnu.

En vieläkää kunnol käsitä mitä on tapahtunu ja mitä tulee tapahtumaan. Kaikki mun uurastus salil menee nyt hukkaan. Menetän lihakseni, must tulee läski.
Odotan leikkausta, joka on huomenna.
Lomat palo.
Taidan tappaa itteni.

The_Zyzz kuittaa, murtuneena