Anna minun kuvitella hetkinen, mä hiukan uneksin.
Todellisuus toimeen tulee ilmankin mua, luulisin.
Linnunrata jatkaa yhä taivaltaan, mut menkööön menojaan.
En kai minä sille mitään voisikaan, en mahtaiskaan. Tiedän tähtien asettuvan paikoilleen.
Ilmankin mä että ne siirtäisin.
Anna minun kuvitella vieläkin, mä hiukan uneksin.
Todellisuus odottaa voi hetkisen, niin luulisin.
Kesä tulee talven jälkeen uusi taas, mut tulkoon kesä vaan.
Enhän minä sille mitään kuitenkaan kai mahtaiskaan.
Tiedän lehdetkin puihin tulee väkisin,
muutenkin kuin että ne liimaisin.
Anna minun kuvitella aamuisin, voin hetken paremmin.
Anna minun ajatella vielä sua myös iltaisin.
Tiedän menneisyys on lomittunut tulevaan.
Mietin, onkohan sua milloinkaan ollutkaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- In memoriam 24.03.
- Rakas ystäväni... 08.03.
- Löytääkö rakkaus minut vai löydänkö... 03.03.
- Että mitähän v*ttua 14.02.
- Maailma vai Taivas 14.02.
- Taas jotain 90-luvulta... 13.02.
- Tää mimmi lähtee nyt radalle, nimittäi... 12.02.
- Anna minun kuvitella (Kaseva) - sopii niin ... 11.02.
- Käännetään nyt veistä haavassa heti... 11.02.
- Johanna Kurkela laulaa "en mä itke ... 09.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2016 (17)
- ▶ maaliskuu 2016 (3)
- ▶ helmikuu 2016 (11)
- ▶ tammikuu 2016 (3)