IRC-Galleria

Seitsemästoista luukku saa sisällökseen videon, joka on kylläkin kuvattu jo jokunen päivä sitten. Kissa-aiheinen video tällä kertaa. Kahdeksannelletoista luukulle en taaskaan keksi mitään - keksittekö te? Höh. Tässä on tullu sairasteltua ja tehtyä niin paljon kaikkea muuta, että ei oo kerenny yhtään panostamaan tähän 'joulukalenteriin'. Koneen uumenistakaan ei enään löydy vanhoja kuvia, hmm. Tuli meinaan taas tutkittua koko roska läpikotasin.

Tutkitaan sitten yks vanha kuvasivusto, jos sieltä löytys jotain mitä täältä ei löydy. Hah, heti alko löytymään.
- Vuodelta 2007, eli semmonen päälle 3 vuotta vanha kuva. Jotenkin tykkään ite tästä kuvasta.
- Tästä kuvasta ei oo mitään niin varmaa. Kaiketi vuodelta 2008. Tietojen mukaan kampauksen tarjosi Hobitti. Eikä ole rastat, niinku ite erehdyin ensin luulemaan kun näin ton kuvan pitkästä aikaa. :D
- Epäselvä kuva, mutta lisätään tähän loppuun silti. Kuvassahan on siis hieno haava, jonka mä sain yhen kaverin pyörän lokasuojasta Valintatalon pihalla. Se piha oli ihan veressä sen jälkeen. Eikä tota ees tikattu, pelkkä liima väliin ja kiinni.

Tähän luukkuun ei taida tulla sitten mitään. En ainakaan löydä mitään mielenkiintoista. No, koska materiaalin puutteessa eletään tässä, niin lisään tähän pari kuvaa tuolta kaukaa historiasta.
- Kauniisti pukeutuminen on ollut minulla verissä aina. Kuten kuvasta näkee.
- Mitämitämitä? Tätä olin kuvaillut lauseella: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa." Eikai sitä toisin voi ilmaista.

Se oli sitten siinä. Katotaan keksinkö seuraaviin luukkuihin taas mitään. Bye!

Taas vaihteeks tämmönen uneton yö. Väsyttäis kyllä, mutta ei osaa nukkua. Missä vika? No, ei siinä mitään. Oon sitte kattonu tän yön aikana muutaman elokuvan, että oon saanu aikani luistamaan.

Molemmat leffat mitkä oon kattonu nyt, niin oon nähny jo joskus aikasemminkin. Koirankynnen leikkaaja ja Koti-ikävä.


Koirankynnen leikkaaja

Tää oli ihan mielenkiintonen elokuva. Toisaalta aika koskettava tarina ja samaan aikaan.. En tiiä, hauskakin. En tiiä mikä siitä hauskan tekee, mutta siinä on jotain mikä tekee siitä omalla tavallaan hauskan. Joo, jumittaa pää ja jaarittelen samaa, mutta silti. Mielenkiintonen elokuva ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille - vaikka vanha leffa jo onkin.


Koti-ikävä

Tämä, huh. En osaa sanoa kun, että melko sairasta. Siis leffahan on muuten mielenkiintoinen, mutta kun katsoo elokuvan loppuun asti ja näkee mistä loppupeleissä on kyse, niin ei voi sanoa kun, että huh huh. Jotenkin outo, jotenkin hyvä. Toisaalta tekis mieli suositella tätäkin lämpimästi kaikille, mutta toisaalta taidan jättää väliin.

Että semmonen yöllinen merkintä tänään.

Viidestoista luukku saa tänään kuudestoista päivä kuvatun videon, koska viidestoista päivä en taas kyennyt mitään tekemään kun olin niin pahasti kipeä. Nauttikaa, tai jotain.

Kuudennelletoista päivälle pitää vähän laittaa tilastoja. Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. En keksi nimittäin taas yhtään mitään muuta tänne. Tänään oli niin mielenkiintoinen päivä Irc-Galleriassa, että tuli mielenkiintoisia tilastoja:

Tuli siis mielenkiintoinen blogimerkintä, että kaikki oli kiinnostuneet siitä. Oli pitkään tuolla suosituimmissa blogimerkinnöissä. Ja mitä se sai aikaan:

Että semmosia tilastoja, jepjoo. Turha merkintä, ei voi mitään. :D

Kävin tossa äsken vessassa, pissalla. Mielenkiintoinen tieto tähän alkuun, heh. Mutta tosiaan, kattelin siinä.. No, vessan kaakeleita.. Ja tuli mieleen kaikenlaisia hassuja mietteitä.

Keskustelin asiasta jo henkevästi Miran kanssa Messengerin puolella, mutta pakko mun on jakaa nää ajatukset tänne mun blogiinkin, ettei pääse unohtumaan.

Eli siis, kuinka se ensimmäinen ihminen, joka nyt ylipäätään keksi harrastaa seksiä naisen kanssa, keksi sen, että miten sitä harrastetaan? Olikohan siinä semmonen palapeli-efekti, eli tyyliin: "Tää menee tonne." Kuinka kauan maailman ensimmäinen akti kesti? Sattuiko se? Kuinka monta desiä siinä oikein purskahti nuijapäitä ilmoille?

Ja niin sitä taas ajauduttiin miettimään kaikenlaista. Miten ensimmäinen ihminen reagoi erektioon? "Hei kattokaa, tälle tapahtuu jotain! Ei jumalauta, ei se sen kasvaminen nyt meinaa loppua millään!" Tulikohan siinä hetkessä samantien mieleen, että "Hei Irma, nyt kun tää on tämmönen ni nyt se saattais sopia paremmin sinne sun koloos!"

Sitten se jatkuu vielä sillä, että miten se ensimmäinen nainen, joka tuli raskaaksi, reagoi siihen mahan kasvamiseen ja näihin muihin vaivoihin? "Hei Jaakko, katohan tätä mun mahaa.. Hei, nyt tapahtuu jotain.." Ja sitten alkoi synnytys. Mitenhän se on onnistunut ilman kymmenpäistä, huutelevaa kätilölaumaa "TYÖNNÄ! NYT TYÖNNÄ!" Onko se mahdollista? Ja sitten kun se lapsi on tullut maailmaan, niin mitenhän siihen on suhtauduttu? "Katos Jaakko, täältä tuli tämmönen.. Tämmönen otus. Näyttää ihan meiltä, mutta on kyllä paljon pienempi." Onkohan sitäkin yritetty heittää keihäällä siinä vaiheessa kun se on puskenut ulos naisesta? "Hei! Dinosaurus!" Mene ja tiedä.

Ylipäätään nyt rupes mietityttää kaikki tälläset, että miten ihminen on oivaltanut tehdä jotain. Missä vaiheessa seksikin muuttui yksin nysväämiseks? "Toi naapuriluolan Birgitta ei suostu näyttämään mulle koloaan.. Voisinkohan mä matkia sitä koloa vaikka kädelläni.. Heei, täähän on hienoo! Mihin me tota toisenlaista otusta enään tarvitaankaan?"

En osaa lopettaa kun pääsin vauhtiin. Eli, miten ihminen on reagoinut kakkaan ekan kerran? Yhtäkkiä vaan pötkylä ruvennu valumaan jalkaa pitkin ja sitten se on katellu sitä ja "Mikä tää on? Mistä tää tuli? Haisee, hyi." Siis oikeesti, miettikää nyt. Oishan se kummallista jos ihmisestä alkais yhtäkkiä tulemaan jotain tavaraa. Mikä on ollut se ensireaktio? "Haiseva dinosaurus! Hyi!" Ja keihäs lentää taas.

Se tais olla siinä. Kiitos ja kumarrus.

Terve ja heipä hei! Se on Tekko taas täällä. Tälle päivälle ei ole ainuttakaan kysymystä tai mitään angst-tekstipätkää. Tälle päivälle on, yllätys yllätys, VIDEO! Videon meille tarjoaa ihan oma Youtube-channelimme, VeViTV! Videossahan ei taaskaan ole päätä eikä häntää, mutta saattepahan taas vähän puheliaamman luukun. Heha.

JOULUUN 10 PÄIVÄÄ! Ja muistakaa, että minulle saa esittää niitä kysymyksiä, että "Mitä olet aina halunnut tietää minusta?". Vastaan niihin aina seuraavana päivänä mielelläni.

Ainut kysymys, mikä minulle esitettiin, tuli eräältä ahkeralta Tekkoblogin lukijalta:

"Susta (ja nipukasta) on sellanen kuva missä oot mustassa paidassa ja ketju kaulassa. mitä se oikeen tarkotti? eks sä ollu viel sillon yhtään hobbari? ja millasta musiikkia sellasissa vaatteissa kuunneltiin? vai olit sä vaan kaappi-hoppari?"

Kyseinen kuvahan on siis tässä:
Kyseinen kuvahan on siis yläasteajoilta, kaiketi vuodelta 2005. Ja siis mullahan oli se ketju (btw: Kyseinen ketju oli mulla pari kertaa koulussakin mukana ja meidän Vancouver hopeamitalisti Peetu Piirosen pikkuveli, Petja, käski mua ottaa sen pois, koska se näytti sen mielestä tyhmältä. Tulin samaan tulokseen itsekin myöhemmin.) nimenomaan säilyttääkseni sen mahtavan hoppari-egoni. Housut ei ollu sillon vielä niin bägit mitä ne on nyt, mutta kyllä useimmiten musiikki oli aina rappia, mm. Skandaalia.

Se oli niitä aikoja kun pukeutuminen ei ollu mulle mitenkään iso juttu. Heitin päälleni kaiken mitä mistään ikinä sain. Ja kai sen huomaakin? Ensinnäkään nykyään en käytä enään minkäänlaisia kuviollisia paitoja, koska en yksinkertaisesti vaan pidä semmosista.

Mutta siis, lyhyesti ja ytimekkäästi: En ollut kaappihoppari, kyllä se tyylisuuntaa välittyy katsojalle tuossa massiivisessa ketjussa. Mustat hupparit on arkipäivää, ei aina tarvii olla HEVIHEVI-mies kun kulkee mustassa hupparissa. Vaatteet ehkä oli ihonmyötäiset tai jotain, koska vaatteet sillon osti yleensä äiti, enkä ite päässyt asiaan hirveesti vaikuttamaan. Piti ostaa mitä halvalla sai.

JA LISÄÄ KYSYMYKSIÄ HUOMISELLE PÄIVÄLLE! KIITOS!

Nyt vituttaa:
- Mun jokavuotinen joulukalenteri pääsi pahasti kusemaan.
- Mulla ei ole mitään tekemistä.
- Kirjoitin tänään 4 paperillista tekstiä.

Josko tähän tehtäisiin pieni muutos, ja jatkaisin typerää joulukalenteria tästä päivästä eteenpäin. Yhyy. Tässä jäi ainakin 5 päivää väliin, enkä keksi mitään hauskaa viidelle päivälle. Tai no voin yrittää. Alotetaan siis sittenkin kahdeksannesta luukusta ja tehdään niistä vähän tyhmempiä kun aikaisemmista:

Kahdeksanteen luukkuun ilmestyy hyvä biisi. Kristiina Wheeler - Kiitos kun muistit. Uh, siinä vasta kaunis nainen ja mahtava biisi. Omnomnom!

Yhdeksänteen luukkuun, hmm. Mitähän me tänne keksitään? Ei keksitä mitään, niin laitetaan tähänkin yks jännä biisi. Putouksen tulevasta kaudesta esimakua..

Mua ärsyttää se nainen jolla on ne kansallisvaatteet.. ÄRSYTTÄVÄ! Yh.

Kymmenes luukku, huh. Kokoajan vaan pahenee.. En keksi kyllä taas yhtään mitään. Nää vaan on tosiaan tämmösiä hätäluukkuja, jotka on pakko tehdä, koska muuten joulukalenteri kusis pahasti. Eli tähän luukkuun tulee.. MÖRKÖ!

Numero 11.. Hmm. Tänne tulee päivitetty versio SP-Studion South Park-minästä. En nyt ihan täydellisesti saanu sitä muistuttaa itteäni, mutta joka tapauksessa. Tämmönen tuli:

Viimeinen luukku nyt vähään aikaan. Hmm, mitähän mä tähän keksisin. En edelleenkään keksi mitään, voi pirskatti. Jos tehään silleen, että tähän luukkuun mä esitän tämmösen: "Kysy minulta kysymys, joka sinua on aina minussa askarruttanut." Ja jos saan tarpeeks kysymyksiä tähän, niin joku numero tulee olemaan semmonen, että vastaan kaikkien kysymyksiin. Oli ne mimmosia tahansa.

KIITOS!

Näin moni ihminen ei voi mitenkään olla väärässä. Eli tuo on jänis, eikä mikään perhanan kysely.