IRC-Galleria

TÄLLÄ HETKELLÄ:

Kellonaika? - 17:55.

Missä olet? - Rakkaimman ystäväni Sakarin luona.

Mitä vaatteita sinulla on päällä? - "Hippipipo, isohuppuinen huppari, maastohousut ja sukat - siis päällysvaatteina.

Kenen kanssa olet? - Tällä hetkellä vain Sakarin, mutta eiköhän Sonja ja Ami ilmesty kuvioihin illan aikana.

Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi? - Tehdä tätä testiä ja tsekkailla kaverien blogimerkintöjä.

ELÄMÄNTAVAT:

Käytkö usein baareissa? - Hyvin harvoin itse asiassa. Viimeisen parin kuukauden aikana (muistaakseni) ainoastaan, kun olin entisen bändini keikalla ja tsiigaamassa ST. Rastaa.

Syötkö mielestäsi terveellisesti? - Mielestäni tarpeeksi terveellisesti. Mysli, jogurtti ja pähkinät on yleinen aamupala, syön kalaa mutta muuten miltei aina kasvisravintoa. Juon maitoa ja

Pidätkö juomisesta? - Alkoholia on toisinaan (pari kertaa viikossa tai kerran parissa viikossa) sosiaalisesti päräyttävää juoda hyvässä porukassa.

Onko sinulla hyvä kunto? Elämäntapoihini suhteutettuna kyllä. Jaksan juosta neljä kilometriä yhteen putkeen.

Montako tuntia yleensä nukut yössä? Noh, jota kuinkin seitsemästä tunnista kahteentoista.

HENKILÖISTÄ:

Kuka naispuolinen henkilö nukkui viimeksi vieressäsi? - Entinen tyttöystäväni.

Kuka miespuolinen henkilö nukkui viimeksi vieressäsi? - Oiskohan ollut Samuli.

Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? - Theresan.

Kenelle lähetit viimeksi viestin? - Theresalle.

Kenet näit viimeksi? - Jos Sakkea ei lasketa, niin Theresan ja Tanjan.

Kenet tapaat seuraavaksi? - todennäköisesti Sonjan.

Kenellä olit viimeksi yötä? - Amin luona.

Kenet haluaisit tavata juuri nyt? - Iisan.

Kuka kävi viimeksi hermoillesi? - Faija, vedin sitä turpaan. :D koska se haukkui mua narkkariksi, väitti, että mä koitan manipuloida sitä ja mutsia ja koin, että se koittaa hallita mun elämää, vaikka olen kohta jo 20-vuotias. Oli muuten ensimmäinen kerta elämässä, kun löin ketään. Kadun sitä tekoa, ja aion pyytää anteeksi, kun tulee sopiva hetki.

Kuka kuljetti sinut viimeksi jonnekin? - En kyllä muista. Sieniä.

KAVERIT JA YSTÄVÄT:

Kumpia sinulla on enemmän, kaverereita vai ystäviä? -

Kenet olet tuntenut pisimpään? - Nykyisistä ystävistäni Aleksin, oltiin 5-6-vuotiaita kun tutustuttiin.

Entä kenet lyhimmän aikaa? - Varmaan Masan.

Saatko helposti uusia kavereita? - Joo, silloin kun sosiaalinen moodi on päällä, eikä yleismeininki ole sisäänpäinkääntynyttä.

Onko sinua helppo lähestyä? - Mä pystyn päästämään ihmiset, joihin luotan, todella lähelle mua. Uskon, että monien on helppo lähestyä mua.

Onko sinua koskaan "puukotettu selkään" ? - Jos pettäminen määritetään selkään puukottamiseksi, niin kyllä.

Luottavatko kaverisi sinuun? - Monissa asioissa kyllä, mutta koska olen hajamielinen ja huolimaton, tietyt kaverit ei enää lainaa mulle rahaa.

Kumpia sinulla on enemmän kavereina, poikia vai tyttöjä? -

KULUNUT VIIKKO:

Onko joku halannut sinua viimeisen viikon sisällä? - Montakin kertaa, sama ihminen. :)

Entä kenties pussannut? - Valitettavasti ei.

Mitä olet ostanut viikon sisällä? - Ööh, huumehia lähinnä.

Oletko potenut krapulaa? - Viimeksi joskus kuukausi sitten.

Oksentanut? - Ensimmäisiä kännejä juodessani.

Soittanut jollekkin? - Joo.
Saanut viestiä vastakkaiselta sukupuolelta? - Juu. :)

Lähettänyt viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - Juu. :)

KULUNUT VUOSI:

Paras juttu kuluneelta vuodelta? - Se, että olen onnistunut oman tahdonvoimani avulla ilman ulkopuolista apua vähentämään päihteiden käyttöä runsaasti. :)
Oletko kokenut surua? - Verta ja kyyneliä.
Oletko ollut töissä? - Hämärähommissa. >:)

Jooo. Vois kirjoittaa jotain tänne pitkästä aikaa.

Mä kävin tossa kuukausi sitten sairaalassa, kun vedin överit päihteillä ja lääkkeillä ja olin lähellä kuolemaa. Mulla meni tosi hurjasti silloin ja ennen sitä - ennen sitä kun erosin mun pitkäaikaisesta tyttöystävästä homma oli vielä kasassa, vaikka mulla oli lääkeriippuvuus, joka kesti kaksi vuotta.

Mut se hajotti, koska olin todella rakastunut, mutta sairaalaan joutuminen herätti mut todella siihen, mitä oli tapahtumassa. En onneks kerennyt piikittää ku pari kuukautta - se on sellaista hommaa, joka lähtee tosi nopeasti lapasesta, ja sitä sitten vierähtääkin vuosia.

Mut nyt oon kuukauden aikana, kun oon ottanut rauhallisesti, maistanut elämää, jollaista en olisi kuvitellutkaan. Ero ei riivaa enää, oon henkisesti todella paljon virkeämpi, selvisin aika reflatta. Mitä nyt hiljainen olin tossa ekat pari viikkoa, nyt alkaa läppäkin lentää.

Ja jaksan tehdä asioita. Aloitin eilen kirjoittamaan ystäväni kanssa absurdia scifiparodia-sarjakuvaa, jonka tekemisestä oltiin kauan puhuttu, ja etsin töitä motivoituneemmin kuin pitkään aikaan. Ja päätin, että meen lukioon syksyllä. Lukion valitsin, koska oivalsin eilen, että mä todella haluan käydä sen ja mua on aina kiehtonut niin paljon historia, ja oon lukenut sitä niin paljon, et voisin lähteä opiskelemaan sitä hyvin yliopistoon ja mietin myös lukion lisäksi avointa yliopistoa.

Soittoporukan kanssa meidän pitäis saada mesta Hiekkaharjun nuorisotalolta ja mikä kaikista mukavinta, oon ihastunut yhteen tyttöön, ja vaikuttaa siltä, että hänkin muhun. Tää tyttö on vielä nuori, 16-vuotias, mutta hymy on kuin aamuauringolla, molemmat ollaan tosi luonnonläheisiä ihmisiä ja hän on tosi kiehtova persoona, asunut Etelä-Afrikassa puolet elämästään.

Vielä en voi sanoa, että oon selättänyt tuhoisan riippuvuuteni, mutta en ole harrastanut sekoilua tai lääkkeitä nyt ollenkaan, itseluottamus on todella vahva ja tuntuu hyvältä olla tässä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. :)

Vitun hiljaiseksihan tää vetää

kun luukut on kiinni

kirvelee kaunis silmiä

vaan sateenkaari tulee sillaksi välille ristiriitojen

ja ovi pamahtaa auki

päästäen valloilleen pyörremyrskyn -

kaikkine aaltoineen

yhtä vitun sisään-ulos-prosessia tää on

ja leikinlaskun aika tulee

hyökyen ytime(e)n tähden.

...

Tää syntyi, kun mun pää palloili ku mikäkin kvanttihiukkanen ja mun kumppani, jonka kaa ollaan etäisyydenottobreikillä, kävi panemas toista äijää. Vaikka totes aikaisemmin eilen ettei sitä moiset jutut tällä hetkellä kiinnosta :D voi vittu tätä elonkerjuuta!

PÄÄTIN, ET ALAN KÄYTTÄÄ TAAS ENEMMÄN IRC-GALLERIAA JA VÄHEMMÄN NAAMAKIRJAA, KOSKA TÄTÄ KÄYTTÄÄ VITUSTI SIISTEJÄ TYYPPEJÄ!

Voisin kirjata tähän nopeasti viime ajan kuulumisia, koska olen vahtimassa pikkuveljeäni vanhempieni luona:

- Meen ensi maanantaina a-klinikalle aloittamaan konkreettiset (ei-minusta-riippuvaiset) toimenpiteet päihdeongelmani hoitamiseen. Mä olen tosiaan bentsokoukussa ollut jo aika pitkään.

- Asun omassa kämpässä avopuolisoni kanssa, mutta se varmaan muuttaa lähikuukausina omaan kämppään, ihan meidän parisuhteen hyväksi; ettei tukahduteta toisiamme.

- Oon tiedostellut viime kuukausina läheisriippuvuuttani, ja se on ajoittain tosi tuskallista, mutta on palkinnut paljon!

- Mun ja mutsin välit on parantuneet ihan sikana, puhutaan rehellisemmin ja avoimemmin asioista kuin (ehkä) koskaan sitten lapsuusaikojen.

- Kun tiedostin kuinka masentunut olen ja kuinka aloin kyynistyä elämään, mä olen löytänyt, antanut ja saanut iloa ja rakkautta paljon, kiitos siitä kaikelle!

- Mä en ole enää niin saamaton, selvinpäin oleminen on helpompaa kuin ikinä ja mä oon joogannut paljon, ja käytäntö on muutenkin alkanut iskostua mun tajuntaan aika kutkuttavasti. Runoja, kitaransoittoa, pyöräilyä, terveellistä ruoanlaittoa ja pitkiä kävelylenkkejä.

- Haluaisin nähdä tie2-ihmisiä joskus, ja alkaa kirjoitella foorumille. Sen mä teen tänään!

JATKUU.

Piirtelin selkääsi sydämiä
ja yritin ripustautua kaulaasi koruksi, somisteeksi -
vaan jäinkin kahleeksi vapauden

tahtomattani satutin
tukahdutin palon tunteiden
intohimon löydän jälkeen konkreettisten toimenpiteiden

ihanuutesi jäi itsestäänselvyyden tunteen varjoon
ja minä kun luulin olevani oikeassa

en liekkiäsi tahdo koskaan enää sammuttaa
sitä tiedostamattani yritin pelossa menetyksen

vau! tanssit kivien päällä, kukkien
äärellä äärimmäisen kauneuden
ja minä vain katson ja hymyilen

annan sinulle tilasi ja tahtosi
en kestä enää katsella kuihtumista

tapahtui mitä ikinä hyvänsä
valo loistaa minun sydämessä
ensi kertaa sitten sen, kun opetit minulle saloja rakkauden.

On tarinoita uskomattomia ja uskottavia
ei uskon sokaisemia vaan
läpi kielen näkeviä, kosketuksen omaavia

se koskettaa,
lähentelee sydäntä
hipelöiden ydintä
ytimet hytkyy ja valo syttyy

tuottamaan

lämpöä ja rakkautta
minun pieneen ja muuttuvaan maailmaan
aina kun annan sen tapahtua
jo olikin aika havahtua
luurankojen komerosta ulos astua
tuntuu että niiden pitää taas kastua

likaisia, kieroja ja tuntemattomia
heijastumia avatuista ovista tulevia
salaisuuksia, toteutumattomia unelmia

tulvii tajunnan takamailta
onko tää unta vai taikaa
nyt lumous purkautuu
ja herään eloon, kaatuen kivusta takakenoon

syrjäyttäen pelon valtaistuimeltaan
ja toivon kipinöistä hehkuu
elämäni meno

ja kasvukivut hellittää
mua haltijat hivelöi
haltioidun aamuin ja öin
aamunsaraan kauneimpaan
kun uusi päivä koskemattomana
koittaa

ja yöhön, joka
pimeimmillään ennen aamunkoittoa
hohtaa kirkkaimman valon avaruuden taa

mä vaan sepitän mun satua
kun tuntuu niin voimalliselta jakaa sanaa
pistää kiertoon läpät, jotka on hyvää pataa
keskenään, keskeneräisiä mut niitä jalostetaan
ja veistellään - joka pyrähdyksen jälkeen

alastomampana

kohtaan itseni ja ilmaisuni sinut ehkä tavoittaa
olen askeleen lähempänä jakamisen tavoissa
ja kaikessa hohtavassa valossa lepään
silmäni ummistan, kunnes taas uuden tarinankerronnan
tarpeen tullen tunnistan

jatkan matkaa mielen valtamerillä etsien kuvaavampaa
käsitettä ilman että sanalla olisi vaan painoa
kielemme skitsoidinen rakenne pakottaa
kasvamaan ulos sen harhaanjohtavuudesta

ja tääkin kaikki voi olla sananhelinää, paskanjauhantaa,
valhetta, vaarallista tekstiä, ei toimivampaa tarvi kaukaa etsiä

mut mulla pelittää, ja se pitkälle riittää
kun sanalla vielä opin kiittämään

kiitä-mään!

Kaikki kuuluu asiaan
pelkkää voittoa elämä tää
kun suuntaa katseensa äärettömään
keinot on sallittu, kun itse luon sääntöni -

mahdollisuuksien kirjoilla

virasta vapautuneena
kyyneleet virtaavat kauneudesta

suunnaton on tämä
sanaton olen sen edessä
eikä suuntaa tunnu olevan
kun antaa kasvaa omalla painollaan

mutta hämmästys on suuri
kun tajuan rakentavani ja tuhoavani maailmoja
ja luovani todellisuuteni
suoraan tavattomuuden tarjottimelta.

Kehot vastakkain, niin lähellä
lämpöä päästä varpaisiin
kosketus tuntuu,
mutta kosketus, kaiken päällimmäisenä
koskettaa

kahden kohtaaminen ei johda kokemuksessani mihinkään
se vaan suoristaa selkärankaani
oi rakkaani, tämä on paikkani

läsnä kahdessa, yhdessä hetken
ja toisen
ehkä kolmannenkin
kenties ikuisuuden?

mutta rakkautemme elää tänään
enkä kihlasormuksia taida sormissamme nähdä

lupauksia voin antaa ja luottamukseni suoda
huomisesta en voi tietää, mitä se mahtaakaan tuoda tullessaan
rakastutaan kuin ei oltaisi sitä koettukaan - olemmeko?

uudestaan ja uudestaan
koska en halua vain unelmieni kohtaavan pilvilinnoissaan

vain yksi suudelma ja otan sinut syliini, ikioma prinsessani

tämä riittänee; annan tilaa sinulle olla oma itsesi ja meille tilaa toteuttaa tätä kahden kulkijan kutsumusta.

SELKENEE.

Verse:

Annan itselleni hiljaisuuden
tilaisuuden tullen
usein kiireessä kadotan sen
tuuleen
tuhkasta puhallan ilmoille
elämän uuden
vaikka kukaan ei kuule

eheydyn elävämmäksi
täksi hetkeksi
en tarvitse muuta kuin itseni

eli läsnäolon, tunnen jalkojen alla
maa kantaa
kostettamalla sisintään
voin mustan ja valkoisen pois pyyhkiä ja siirtää

kauemmas, näin päästen lähemmäs
uudistuneena, huoletta mää
voin piirtää vanhaan tauluun kauniimpia kuvia
kuhan en ala kiireellä sutia

sillä vaatii hyväksyntää ja vastuuta
olla olematta oman elämäsnä uhrina

osallistun tähän tragikoomiseen näytelmään
joka on ihmeitä täytenään
riisun itseäni alastomaksi
enkä aio jäädä roolimalliksi
se vie inspiraation lähteeltä, kauemmaksi

kaikki meistä elää omissa tuskissaan
kärsimys ja kärsivällisyys - samassa purkissa

kun se unohtuu
joku avaimen kaa, kurkistaa
ovenraosta ja huutaa: astele ulos maanraosta

minä pakenen
ja karman setä ei velkojaan anele
vaan aina iskee bumerangin lailla

siksi sijoitan kaikkeni tähän hetkeen
ehämmä muuallekkaan kerkee
ja mun unelmien hautausmaa
luo kasvun keskellä usvaa

suunta on hämärän peitossa
ja hapenottokykyni heikkona
mutta keskenkasvuisena
rakennun ja kuljen eteenpäin
keskeneräinen
olen kuin kirja taitekohdassa

nyt entistä luottavaisempana
tunnen aikaa olevan rajattomasti
ja mahdollisuuksia tavattomasti
joten en harrasta enää pikajuoksuu
koska sielun maljani kuohuu

etsii ruotuunsa
kaikki vanha ja mennyt näyttelee kuollutta

rehellisesti sanoen:
varjojen tanssi auringon lomassa
saa mut toisinaan tuntemaan olevani sodassa
pikku lasteni kanssa
kuulostaako hullulta?

hyvä jos, sillä mä sanon vaan
että elämäni ei oo yhtään tän hullumpaa

Outro:

Mul ei oo kiire minnekkään
totuudenta voittelu on mennyttä
kaikki selkenee aikanaan
pelkkää voittoo on luovuttaa

kun vaan jaksan lastini kantaa.

Ihanaa havaita ihmisissä tietoisuutta ja kiinnostusta tärkeisiin asioihin..

ja tarpeellista havannoida itsessään sitä, että pitää joitakin ihmisiä tyhminä, sellaisina että "ei ne tällaisia ja tämmöisiä asioita kummiskaan ymmärrä"

kunnes he sitten osoittautuvat olevan kiinnostuneita.

Nöyryyttä opetellessa!