IRC-Galleria

Visuaaliset novellit ovat uusi kokemus minulle. Kukka osti minulle steamista pari lahjaksi joten sukelsin heti tähän uuteen, minulle ennalta tuntemattomaan maailmaan.

"Blackberry Honey" sijoittuu 1800-luvun Englantiin. Tarinan päähenkilö on piika nimeltään Lorina Waugh.

Saatuaan potkut edellisestä työpaikastaan hyvin epämiellyttävissä olosuhteissa, Lorina aloittaa elämänsä Lennard-perheen piikana kaukana kotoa. Raskaat työpäivät, sateinen sää, kiusaavat senioripiiat ja Lennardien ärsyttävä 12-vuotias tytär tekevät Lorinan elämästä vaikeaa.

Kaiken lisäksi Lorinaa häiritsee/kiehtoo eksoottinen ja kaunis sisäkkö nimeltään Taohua.


Lukeminen oli kevyttä ja hauskaa. Musiikki, kuvat ja äänet tehostivat kokemusta ja tarina oli hemaiseva.

Mitä tekisit jos heräisit toisen henkilön kehossa?

Mitsuha on koulutyttö joka elää kaukaisessa Itomorin pikkukaupungissa. Tylsistyneenä maalais-elämäänsä hän toivoo että voisi seuraavassa elämässään syntyä komeaksi pojaksi ja elää Tokiossa. Pian hän alkaa ajoittain vaihtamaan kehoja Taki-nimisen pojan kanssa aina kun he heräävät aamulla. He alkavat jättämään toisilleen viestejä puhelimiinsa ja tutustumaan toistensa elämään.


Uskomattoman kaunis elokuva kaikin tavoin. Tarina oli mukaansatempaava ja juoni onnistui yllättämään jopa minut. Animaatio oli älyttömän huolellisesti tehty; Hahmojen liikkeissä oli "painoa" mitä ei aina animessa näe. Muutenkin koko elokuva oli visuaalista herkkua silmille.

Upea elokuva <3

Klassikko.


Kuolemanjumala (Shinigami) nimeltään Ryuk on tylsistynyt. Hän pudottaa "vahingossa" vihkonsa maan päälle.

Light Yagami on 17-vuotias huippuoppilas joka löytää kyseisen vihon. Käy ilmi että kyseinen vihko on Death Note, ja että ihminen jonka nimi kirjoitetaan tuohon vihkoon kuolee. Light huomaa myös että hän on täysin ok ihmisten murhaamisen kanssa kunhan se edistää hänen visiotaan maailmasta ilman pahoja ihmisiä. Maailmasta mitä hän hallitsisi jumalana nimeltä Kira.


Luin tämän manga-sarjan joskus lapsuudessani mutta minun täytyy häpeäkseni myöntää että katsoin tämän animen vasta nyt ensimmäistä kertaa. Kadun nyt sitten etten katsonut aikaisemmin koska huh huh miten paljon tästä nautinkaan!

Ensinnäkin sarja tarjoaa heti moraalisen dilemman: Onko ihmisten tappaminen suuremman hyvän nimissä oikeutettua? Light Yagami rankaisee rikollisia, raiskaajia ja murhaajia. Täten sarjan kuluessa käy ilmi että maailmassa ei enää käydä sotia ja rikollisuus laskee 70% koska pahat ihmiset pelkäävät "Kiran" rankaisevan heitä.

Mutta Kira on loppujen lopuksi sarjamurhaaja kuka ei epäröi raivata tieltään myös ihmisiä jotka käyvät hänen tielleen tai yrittävät napata hänet.

Sarja tarjosi oikein paljon jännitystä sekä herkkua aivoille. Oli kiehtovaa nähdä miten lähelle poliisit ja etsivät pääsivät totuutta, ja miten etevästi Light juonitteli itsensä pois pinteestä. Fiksut henkilöt aina jaksavat innostaa minua... ^^;

Manga ja anime saavat minulta molemmat 10/10. Anime saa plussapisteitä myös musiikista ja ääninäyttelijöiden mainiosta suorituksesta. Light Yagamin ääni sai minut kehräämään<3 (Oh yeah I like them sexy villains)

Tyttörakkautta parhaimmillaan.

Yumi Fukuzawa opiskelee ensimmäistä vuottaan katolilaisessa Lillianin tyttöjen akatemiassa. Eräänä päivänä sattumusten sarja tuo hänet yhteen kylmän mutta kauniin Sachiko Ogasawaran kanssa, joka tarjoutuu ottamaan hänet "pikkusiskokseen" (Vähän niin kuin kummi-systeemi peruskoulussa.) Tämä ajaa Yumin koko koulun huomion keskipisteeksi.


Sarja seuraa Lillianin tyttökoulun oppilaita ja näiden päivittäistä elämää. Slice of Life ilman sen suurempaa juonta. Sisältää draamaa, viatonta romantiikkaa sekä onee-samailua<3

Surullinen ja kaunis.


Sota on ohi ja täten Violet joka on monien mielestä pelkkä ase, jää ilman tarkoitusta. Taisteltuaan kauan hänen on löydettävä oma paikkansa maailmassa.

Hän päättää kouluttautua "Auto Memory Doll" virkaan; Henkilöksi joka tulkitsee ihmisten tunteita ja kirjoittaa kirjeitä heidän puolestaan. Hän haluaa oppia tulkitsemaan myös omiakin tunteitaan elettyään koko elämänsä ilman.

Eniten häntä mietityttää lauseen "Minä rakastan sinua" -merkitys, kuultuaan sen Majuri Gilbert Bougainvillealta ennen kun he joutuivat erilleen toisistaan viimeisen taistelun aikana.


Sarja on älyttömän kaunis.

Ensinnäkin jo pelkkä animaatio ansaitsee tässä kyllä maininnan; en ole expertti mutta mielestäni todella elävää sekä visuaalisesti kiehtovaa jälkeä.

Toisekseen musiikki (aina tärkeä osa mitä tahansa sarjaa/elokuvaa) oli oikein ilo korville.

Kolmanneksi tarina ja teemat ovat todellakin traagisia mutta kauniita. Miltei jokainen jakso nappasi minua sielusta. Sanoisin että sarjan suurin sanoma on toivo. En voi kehua tätä tarpeeksi, nousi heti suosikiksi. <3

Pidin ihan.

Futaba Ooki on ujo tyttö joka muuttaa Shizuoka-nimiseen pikkukaupunkiin meren rannalla. Hän tutustuu "energiseen" Hikari Kohinataan (Lempinimeltään Pikari) joka on innostunut laitesukelluksesta. Pikari suostuttelee Tekoksi ristimänsä Futaban liittymään koulunsa sukelluskerhoon. Yhdessä he rupeavat tutkimaan meren salaisia ihmeitä.


Slice of life, school life, comedy. Täytyy heti sanoa että merenalaisissa kohtauksissa animaatio oli todella huolellisesti tehty. Hahmoilla tosin oli useaan otteeseen oudot chibi naamat, mihin meni hetki tottua. Pikarin sekopäinen hymy kuvaa hyvin mielenterveyttäni.

Sarja oli enimmäkseen slice of life joten sen suurempaa juonta ei ole. Huomasin kuitenkin pitäväni hahmoista ja sarjan positiivisesta asenteesta. Toinen tuotantokausi oli suosikkini ja varsinkin kolmijaksoinen "Peter"-arkki.


Yksi kritiikki tähän loppuun:

Ne vitun kissat. Onko niitä pakko tunkea kaikkialle? Joo kissat ovat söpöjä mutta kun niillä ei ole mitään funktiota koko tarinassa. Oli vain pakko tunkea naamalle koko ajan niin alkoi jo tokan seasonin aikana kyrsimään.

"Hei katsokaa tuota kissaa! Eikö olekin hauskaa kun on hyödytön osa koko sarjaa mutta tungettu joka kohtaukseen ärsyttämään katsojaa!" Jotenkin meni maku noihin maskotteihin kun se vanhempi kissa on periaatteessa pedofiili.


Tuota lukuunottamatta sarja oli kivaa ajankulua. Shippaan muuten Tekoa ja Pikaria. It wouldn't make sense otherwise. They totally have feelings for eachother and nothing anyone tells me will convince me otherwise.

Yksi suosikeistani <3

Tuli katsottua taas kerran pitkästä aikaa. Akame Ga Kill kertoo nuoresta pojasta nimeltä Tatsumi, joka lähtee köyhästä kotikylästään kohti imperiumin pääkaupunkia. Hän tahtoo löytää töitä pelastaakseen kylänsä nälänhädästä.

Saavuttuaan pääkaupunkiin hän oppii nopeasti että imperiumi on korruptoitunut ja pahan pääministerin vallassa. Joukko salamurhaajia nimeltä Night Raid vastustavat imperiumia. Tatsumin tulee löytää oma paikkansa kasvavassa vallankumouksessa, sekä selvittää minkä puolesta hän taistelee.


Genreltään toiminta, seikkailu ja fantasia. Sarja tarjoaa mielestäni parhainta mahdollista toimintaa mitä animesta löytyy; jokainen taistelu ja yhteenotto on visuaalisesti näyttävä että oleellinen juonen ja hahmojen kannalta.

Väkivalta eskaloituu sarjan viimeisessä jaksossa yhteen parhaimmista kaksintaisteluista mitä olen koskaan nähnyt.


Erityisesti annan plussaa siitä että sodan asetelma ei ole mustavalkoinen; Imperiumi on pääasiassa korruptoitunut ja paha, mutta sarjan aikana tutkaillaan myös henkilöitä jotka taistelevat sen puolesta. Ihmisiä jotka uskovat asiaansa ja ovat valmiita kuolemaan periaatteidensa vuoksi.

Kapinalliset eivät myöskään ole putipuhtaita hyviksiä. Koko sarjahan kerrotaankin salamurhaajien näkökulmasta. Heidän jotka myöntävät olevansa tappajia ja tekevänsä sen mitä kukaan muu ei halua tehdä.

Sodassa ei ole "hyvää" ja "pahaa" puolta. Molemmat osapuolet uskovat olevansa oikeassa. Tämä on mielestäni hyvin tärkeää ja siksi Akame Ga Kill nousikin hyvin nopeasti suosiooni.

Tykkään <3

Centaur no Nayami on slice of life komedia mikä kertoo maailmasta missä evoluutio kääntyi toiseen suuntaan; täten modernia yhteiskuntaa kansoittavat kentaurit, faunit, demonit ja kaiken maailman turrit. Sarja seuraa kentaurityttöä nimeltä Himeno Kimihara.


Heti pakko mainita sarjan sympaattisimmat hahmot. Tykästyin hyvin nopeasti päähenkilö Himenoon, joka joutuu usein ongelmiin ison kehonsa kanssa. (Painaa kuin hevonen, on vahva kuin hevonen...) Saa heti sympatiapisteet eikä sekään haittaa että hän on suloinen.

Hänen luokkatoverinsa ja ystävänsä Nozomi Gokuraku hurmasi myös söpöydellään; demonityttö jota välillä kiusoitellaan tämän poikamaisuuden takia.

Quetzalcoatl Sassassul (Suu-chan) on käärmettä muistuttava tyttö joka tulee etelämantereelta vaihto-oppilaaksi Japaniin. Hänen rodullaan on looginen ajattelutapa ja täten hänellä on aluksi sopeutumisongelmia. Kömpelöistä yrityksistään huolimatta hänen ystävällisyytensä ja lempeytensä paistavat läpi hurmaten kaikki (minut ainakin...)


Suurimmaksi osaksi sarja oli kevyttä ja hauskaa katsottavaa. Muutama jakso yllätti syvällisillä aiheillaan mutta ne jaksot olivatkin sitten suosikkejani. Sarja käsitteli hieman poliittisia aiheita kuten rotusyrjintää muttei onneksi keskittynyt siihen liikaa.

Jotkut asiat jäivät vähän kesken, tai ainakin se tuntui siltä että taustalla tapahtuu jotakin suurempaa. Ensi vuonna tulee season 2 joten oletan että nuo asiat selkenevät tuolloin. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kovasti.