IRC-Galleria

Eilen oli jo kipeeks-tulo-olo, jonka takia skippasin Halloween-huvitukset, nukuin parin tunnin päikkärit ja ryystin kahvia. Se autto sen verran kummasti, että Lotan kanssa päädyttiin viiniä siemailemaan, tekemään omia soittolistoja ja pälättämään ihan omiamme, jonka jälkeen suunnattiin Coikkiksen reggae-iltaan. Tällä kertaa musiikki oli täydellistä, dj:t osas hommansa ja tanssittiin me&oono:t ja jamrockit iha hulinoissa! Kämpille tulessa koitin olla herättämättä uutta kämppistä ja sen seuralaista, jotka vielä toistaseks asustaa olohuoneen nurkassa.

Paulalle kiitos leffaelämyksestä ja nauruista. Juoni oli toki mikä oli, mutta hyviä kohtauksia sen verran monta, että voi jopa hyväksi elokuvaksi kutsua.
Ben's Dad: I love you. You're the best thing that ever happened to me.
Ben Stone: I'm the best thing that's ever happened to you?
Ben's Dad: Yes.
Ben Stone: Now I'm starting to feel a little sorry for YOU...

Ben Stone: You know, the best thing for a hangover is weed. Do you smoke weed?
Alison Scott: Not really.
Ben Stone: You don't?
Alison Scott: No.
Ben Stone: At all?
Alison Scott: Uh-uh.
Ben Stone: Like... in the morning?
Alison Scott: No... I just... don't.
Ben Stone: It is, like, the best medicine. 'Cause it fixes everything. Jonah broke his elbow once. We just... got high and... it still clicks but, I mean, he's ok.

Mummolassa tuli rentoiltuu muutama päivä. Se on kyllä yhtä kaavantoistoa, kun siellä käy, mutta ihan mukavaa toisinaa. Keskustelunaiheet on aina kyllä samoja, lähes samassa järjestyksessä vielä, ja kaikki rutiinit pitkin päivää kassien kantamisesta vinttihuoneisiin, pensaiden hakemiseen, hautausmaalla ja Makasiinissa käyntiin. Toisaalta kaiken sen näkeminen masentaa, mutta toisaalta herättää ja pistää miettimään.

Sosiaalipsykologian kirja, joka on ihan tuhottoman täynnä käsitteitä ja termejä (!), on ollu kovassa käytössä viime päivinä, mutta kyseisen opuksen lisäksi jamaikalaisia juttuja tullu ahmittua: Kari Kosmoksen "Natty Bongo Congo" ja Jason Toynbeen "Bob Marley" lepuuttaa ajatuksia, kun teorianpaljous ahistaa. Pöydällä oottais Ray Charleskin ja muutama populaarikulttuuria käsittelevä sosiologinen teos. Tykkään kirjastosta!


Kokkasin äsken muuten patatas bravaa salsakastikkeella, joka oli keskivahvanakin vähän liian tulista miulle. Oliiviöljynkin kanssa aika hyvin toimeen tulin, vaikka ei siitä semmosta herkkuu tullu, mitä se aitonaoikeena oli. :< mälsää.

Tanssittiin kyllä hävettävän vähän!

Eilen vietin mielenkiintoisen illan YouTube-videoita katelleen. Ei ei ei. Ei ihan perinteinen ilta ollutkaan; yliopistolla kateltiin opiskelijaporukassa lyhyt elokuvia ja keskusteltiin niistä sitten ryhmissä suomalaisten ja vaihtareitten kanssa. Tosi mielenkiintosta! Joku sattu vielä jossain vaiheessa yhessä ryhmässä ollessani kysymään, opiskeliko joku meistä musiikkia, kun kiinnitettiin semmoseenkin huomiota. Aah, taitaa paistaa muutama Taikkarivuos läpi?

Tuli kyllä vähän nostalginen olo, muistu mieleen filmifestarit ja workshopit Saksassa. Ja jonkinlaisen valaistuksen koin varmaan muutenkin eilen: tajusin yhtäkkii yliopiston kirjastossa ollessani, että miullahan on koko maailma avoinna ja miun tekis mieli oppia ja tietää ihan kaikki! :D Joku jo rauhotteli, että elähän tyttö hyvä liikoja ala miettii, kun tietää, et sit mie vasta sekasin oonkin. Mutta ihan totta, se alkaa olee entistäkin selkeempää: haluun jotain, jolla on jotain tekemistä median, musiikin, videoilmaisun, nykymaailman tai kaupallisuuden kanssa.

Muutama lyhäri, joita tykkäilen:

Kysymys: USB\VID_04F2&PID_B071&MI_00.
Miten hyvältä tuntuukaan, kun voitti yhen jo mahdottomalta tuntuneen taistelun tietokoneen kanssa! Ja tällä kertaa ei kauniit sanat ja inhimillinen kohtelu ollut se taikasana, mikä yleensä ennemmin tai myöhemmin auttaa.
Kuukauden päivät olin kamppaillu todella hölmön, mutta sitäkin kummallisemman ongelman kanssa: webkamera näytti kuvaa ainoostaan ylösalasin. Ihan niin tohelo en ollu, etten ois kokeillu eri ohjelmia ja niitten asetuksia, lukenu ohjeita ja nettikeskusteluja toistensa perään. Vaikka mitä muita hienouksia kyllä löysin, pandakarhun päät sun muut kyllä kuvaan sain mukaan, eikä peilikuvakääntö ollu vaikee homma tai mikään, mutta ylösalaisuutta oli lähes mahoton saada takasin normaaliks (jota se oli kyllä ollu aikasemmin).
Tänään sitten päätin, että syteen tai saveen, minähän uuden ajurin hommaan! Yleensä tällaset päätökset on just niitä kriittisimpiä, jotka saa aikaan edeltävää enemmän ongelmia ja toivois, ettei ois koskaan saanu sitä ideaa, joka sotkee koko hommelin vielä pahemmin. Tällä kertaa kannatti; vaikka just oikeen ajurin etsintä oli aika tarkka ja mutkainen prosessi, se tais löytyy, sillä nyt ei "mee veri enää päähän". ;D
vastaus: Chicony

Meille alkaa pikku hiljaa muotoutuu, miltä just meijän tyttöjenillat Hennan kanssa näyttää. Suuhunpantavat oli aika samoilla linjoilla viimekertaisten kanssa: tortilloja (pädin kielitietoisuudellani ja kerroin, miten tuo "tupla ällä", "elje", lausutaan oikeesti), italiansalaattia (halvinta lajiaan ja vielä 30% alennuksella, opiskelijaruokaa!), Estrella Dammia (håå, jostain S-marketista, whoot, olihan sitä pakko ostaa), chili con carneee (vieläkin tätä herkkua löyty ja ne valkoset oli onneks papuja eikä matoja kuten eräitten vehnäjauhoissa :p) ja oikein p*rkeleen suomalainen KURKO. Ei nyt ihan kulttuurishokkii haluttu! :,D Näitten lisäks sitä olennaisinta: pälätystä, valitusta, höpötystä ja naurua. Ja Henna hiustenkin kanssa häslättiin vähän. Aamuherätys ei ollu kuuden jälkeen namein, mutta nytpä ainakin jo nördään täällä tähän aikaan.

Kattokaas mitä söpöläisiä tuolta löyty! :D Kyllähän se jo jotain tällaista ennusteli... aamullaan oli nimittäin ihan valkonen maa, mikä yllätys! Luentojen jälkeen oli tosin suurin osa jo sulanu. Tuntu hassulta kaivella talvivaatteita ja -kenkiä päälle pantavaksi. Oikeeti en hirmusesti tykkää ees talvesta, mut pieni lumikerros on ihan kiva, kunhan ei oo liian kylmä, miulle nimittäin riittää nää pari astetta ja viluttaa kuin ois kylmempikin.

Sergio Cammarieren levyllinen jatsahtavaa pianomusaa on ihan mahtava paketti, johon ihastuin lähes vuosi sitten. Tällä hetkellä repeatilla soitan kuitenkin ihan liian lyhyttä, mutta ihan liian kaunismelodista "Nord"- kappaletta. Tunnelmat siinä on nimittäin just tämä. Jos vaan mitenkään mahollista, kannattaa skipata kaikki youtube-versiot, koska ne sotkee koko sen kuvitelmamaailman. Miun maailmassa sataa jo vähän lunta, velloo tunteita, pilkahtaa tilkka lämpöä, mutta ympärillä on silti jotain hirmu karua.

Olinpa taas kerran siellä; paikassa, joka on täynnä muistoja ja paikassa, johon tein lisää muistoja.
Kaupunki, joka tuoksuu ihanan tutulle: ruoka, herkut, ilma, hajuvedet, kadut. Kaupunki, jossa osaa jo suunnistaa ilman karttaa: metrolinjastot edelleen aika hyvin muistissa, suuntavaisto joten kuten tallella ja lukuisille pikkukujille piipahtamisen ihanuus kokeiltavana. Kaupunki, jonka ihmiset näyttävät olevan juuri sitä, mitä ovat, ihmiset, joiden poskisuudelmat lämmittävät mieltä, ihmiset, joiden keskellä on hyvä olla. Kaupunki, jossa meluaa ja kuhisee, puhe sorisee ja musiikki tulvii. Kaupunki, jossa silmät saavat yksityiskohtia syödäkseen, jossa joutuu avaamaan suunsa ihmetykseen ja jossa lämpö hellii yötä päivää.
Kaupunki, jossa kymmenen päivää voi viettää parhaimmalla tavalla ikinä mielettömän ihanassa seurassa. Nyt on sitten se ikävä.