IRC-Galleria

Mä olen käynyt täällä Pietarissa syksystä lähtien yhdessä seurakunnassa, joka sijaitsee noin 45 minuutin matkustamisen päässä mun kämpiltä. Seurakunta on kaikin puolin ihan hyvä, mutta jotenkin se vain ei ole tuntunut ihan omalta...

Kuulin pari viikkoa sitten, että kyseisestä seurakunnasta järjestetään kokoussarja, joka pidetään lähellä mun kämppääni yhdessä ostoskeskuksessa. Varmistin vielä kaveriltani etukäteen puhelimitse, että varmasti löydän oikeaan paikkaan. Puhuimme maanantaina ja kokoussarjan ensimmäinen päivä oli tiistai, jolloin kaverini oli menossa sinne. Itse pidätin vielä itselläni oikeuden päättää tulemisestani myöhemmin.

Tiistai tuli ja meni, ja samalla kokouskin pidettiin ilman läsnäoloani...

Keskiviikkona kellon lähestyessä ilta seitsemää, pohdiskelin, että mennäkö vaiko eikö mennä. Lopulta pääsin liikkeelle siten, että saavuin ostoskeskukselle noin puolituntia kokouksen alun jälkeen. Menin ohjeiden mukaan toiseen kerrokseen, josta löytyi kokoustiloja. Yhdestä salista kuului ylistysmusiikkia ja laskin mielessäni 1+1=2 -eli olin saapunut oikeaan paikkaan.

Sisälle päästyäni, huomasin, että sali oli pullollaan nuorta väkeä. Ihmettelin vaan kun en nähnyt yhtään tuttua kasvoa (seurakuntalaisia). No meininki vaikutti hyvältä, vähän niin kuin Tampereella Aleksanterinkadulla, joten päätin uteliaisuuttani jäädä katsomaan, mitä tuleman piti. Sitäpaitsi kaiken järjen mukaan olin tullut kuitenkin oikeaan paikkaan.

Nautin todella paljon kokouksesta. Harmittelin vaan, kun tämä oli vain tällainen kokoussarja ja kohta tämäkin on ohi. Sijainti ja meininki olisi ollut jatkoa ajatellen loistavia (kotoa 5min kävellen). Kokouksen päätyttyä menin juttelemaan pastorin kanssa. Ihmettelin, kun hän sanoi kokouksia olevan kaksi kertaa viikossa. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Tämä tosin oli ristiriidassa sen tiedon kanssa, että kokoussarja kestäisi tiistaista torstaihin...

Lähdettyäni kokouksesta, soitin kaverilleni ja kysyin, että mitä hän oli touhunnut. Hän kertoi olleensa kokouksessa. Mä sanoin, et "Kas kummaa, kun mäkin olin siellä, mutta en nähnyt sua." Sit mä kysyin, että minkälainen puhuja kokouksessa oli. Kaverini kertoi, että isomahainen amerikkalainen, joka puhui Mooseksesta... Mä sanoin, et siinä kokouksessa, missä mä olin, oli pitkä laiha saksalainen, joka puhui Jeesuksesta. Eli ei oltu samassa paikassa. Kiittelin kaveriani kuitenkin kutsusta, vaikka en oikeaan paikkaan päässytkään. Mutta tässä tapauksessa tämä oikea paikka oli väärä paikka ja väärä paikka oikea paikka. Eli jos en olisi ollut menossa siihen kokoussarjaan, en olisi tiennyt tämän toisen seurakunnan olemassa olosta mitään...

Toisekseen mun tiistain väliin jättäminenkin tuntui olevan johdatusta (tiistaina ei ollut toisen seurakunnan kokousta) ja mikäli olisin tiistaina mennyt kokoukseen ja löytänyt oikean salin, niin keskiviikkona olisin tod. näk. vaihtanut kokoussalia, mikäli en olisi löytänyt heti tuttuja "konferenssiväki-kasvoja". Niin ja sekin, että tulin juuri tämän kokouksen alkuun (puoli tuntia ensimmäisen alkamisen jälkeen), vaikutti johdatukselta...

Eli mitä opimme tästä... Jos joku valittaa mulle, että en tule ajoissa johonkin tilaisuuteen, niin voin vedota siihen, että aikataulujen noudattaminen voi estää Jumalan johdatuksen ilmenemisen!

Että näin...

Tänään perjantaina menin uudestaan kuuntelemaan tätä pitkää laihaa saksalaista ja kerroin kokouksen "jälkihöyryissä" minun kanssa juttelemaan tulleelle sisarelle, että miten olin eksynyt paikalle. Hän piti kuulemastaan ja esitellessään minua muulle väelle, hän innoissaan kertoi myös siitä, että miten olin keskiviikkona päätynyt heidän kokoukseensa. Nyt sitten mut tunnetaan seurakunnan väen kesken "sinä suomalaisena", joka eksyi meidän kokoukseen...

Ja mikä parasta, pitkän laihan saksalaisen opetus on ollut todella ravitsevaa ja innostavaa!!!
Tästä on hyvä jatkaa...

Jos haluatte saada sekavan asiakaspalvelukokemuksen, niin suosittelen suorimaan McDonaldsin kassalle... niin tai siis se toimii ainakin täällä Pietarissa ja varsinkin jos on tällainen vähän vähemmän sujuva venäjän kielen taito, kuten minulla on.

Tänään tapahtui seuraavaa:
Astuin kaverini kanssa ovesta sisään erääseen McDonaldsiin. Strategiamme oli jo edellisiltä vierailuilta opitun pohjalta muotoutunut sellaiseksi, että toinen menee jonottamaan ja toinen menee varaamaan pöytää (muuten saa syödä seisaallaan, vapaita pöytiä ei yleensä ole). Tällä kertaa oli minun vuoroni olla jonottamassa kassalla. Koska jono oli pitkä, oli minulla aikaa miettiä, että mitenkä ihmeessä saan asiani selvitettyä kassaneidille mahdollisimman vähillä ongelmilla. Päädyin ratkaisuun, jossa esitin toisistaan poikkeavat ateriatilaukseni peräkkäin siten että molemmat muodostivat yhden kokonaisuuden. Suunnitelmani valmistuttua, myhäilin jo etukäteen pettämättömän suunnitelmani toteutumista...

Jono eteni hiljalleen, mutta lopulta pääsin kassalle. Tilasin suunnitelmieni mukaan seuraavasti: "Yksi Big Mac hampurilainen, isot ranskalaiset ja kola, sekä toinen ateria: kanahampurilainen, normaalit ranskalaiset ja kola." Sanoin myyjälle varmistuksena, että toinen oli isoilla ja toinen normaaleilla ranskalaisilla. Sain vastaukseksi nyökkäyksen siitä, että asia ymmärretty.

Tähän väliin vähän taustatietoa: Pietarissa Mäkin kassoilla työskentelee yleensä kaksi myyjää, toinen ottaa tilauksen vastaan ja toinen juoksee hakemassa tilausta.

Jostain syystä tällä kertaa molemmat kassaneidit hoitivat juoksupuoltakin. Heidän juostessa, tarkistin kuitista, että oliko minut ymmärretty oikein (edellisten kertojen opettamana) ja huomasin, että molemmat tilaukseni ranskalaiset olivat normaalikokoisia (ei ollut yllätys), niinpä pyysin korjausta. Toisen neideistä korjatessa tilaustani, ajattelin, että voisin tässä vielä samaan syssyyn pyytää ne unohtamani ketsupit (täällä ketsupit ostetaan erikseen), mutta myyjä vaikutti siltä, että ei kuullut mitä pyysin. Niinpä toistin kysymykseni: "Saisinko kahdet ketsupit?", myyjä totesi että viesti meni perille. Minua oli tässä vaiheessa veloitettu jo kahdesti (perusveloitus ja korjausvelotus ranskalaisille = 8 ruplaa lisää).

Toinen myyjä toi viimeiset tilaamani eväät ja toivotti hyvää ruokahalua. Minulta vielä puuttui ketsupit, joten sanoin: "Niin ja sit vielä ne ketsupit?" Myyjä kysyi, että mitkä ketsupit. Vastasin, että ne jotka sanoin tuolle toiselle myyjälle. Yllätys yllätys, viesti ei ollut mennyt perille. No myyjä myi mulle vielä ketsupit ja sanoi: "Se tekee 18 ruplaa". Annoin 20 ruplaa. Myyjä antoi minulle 22 ruplaa takaisin. Mietin, että tämä ei tainnut nyt mennä ihan oikein ja sanoin myyjälle, että annoin hänelle 20 ruplaa. Myyjä antoi minulle vielä 10 ruplaa lisää ja sanoi tiukalla äänellä: "Te maksoitte minulle 50 ruplaa!" Siinä kohtaa nostin käteni pystyyn ja ajattelin, että tässä kohtaa mun ei kannata enää lähteä vääntämään ja lähdin tarjottimeni kanssa rynnimään väkijoukon läpi kohti kaverini varaamaa pöytää. Ranskalaisista oli vääntötilanteissa alkanut uhkaavasti karkaamaan lämpö ja ne oli saatava kohti ruokatorvea ja nopeasti. Vaikeuksista huolimatta ruoka saatiin tilattua ja nälkä karkotettua.

Että tällaista tällä kerralla. Eräällä toisella kerralla myyjä kuuli väärin mun tilaukseni ja sitten kun pyysin korjausta, niin myyjä huusi mulle päin naamaa: "IHAN VARMAAN SANOIT BIG TASTE, IHAN VARMAAN SANOIT!!!" -Olin 100% varma siitä, mitä olin tilannut ja se ei ollut Big Taste, mutta otin hämillänI korvat punaisina kassaneidin "ystävällisen purkauksen" vastaan. :)

On niitä ongelmia muillakin. Väärinkäsitysten seurauksena on kaverini tuontu kahdesti kreikkalaisen hampurilaisen Big Mac hampurilaisen sijasta pöytään.

Mitähän tähän vielä sanoisi loppuun? No sanotaan vaikka että: "Kaikki joukolla Mäkkäriin!"