IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

Ky - Monta tarinaaLauantai 14.04.2007 22:54

Joskus öisin valvon vaan yksin himassa
pimeys ikkunassa, yks valo palamassa
Plöijin sängyl mieli jossain kaukan täältä
Ei äänen ääntä, puhelin pois päältä
Tyynyyn painaa päätä, kylkee kääntää
ei uni tuu, alan tekstii vääntää
Mont flashbäkkii, mitä nähtiin
jäljet jätti, moni lähti, moni jäi
Tiet eros. Vitun wäkkii
Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii
Mis posse, back in the days seinii sottas
Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas
En pois ottas yhtäkään muistoo
En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo
Muist välittäminen on arvokast ku kulta
Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta

KERTO
Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään
ja elän tätä päivää kuin viimeistä
En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin
Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii

Tulee mieleen kaikki sekoilut laivalla
Miten mun äijät oli aina paikalla
Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist
miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla
Kaikki omalla tavallaan muuttuu
Pitääki kasvaa lapseks ei voi juuttuu
Joltain motivaatioo puuttuu, väliin putoo
Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo
Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä
mut täysillä, pitää painaa välillä
Välillä tuntuu ettei välii millään
Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä
Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon
Edelleen samaa verta, niin ku vato loco
ja lopus kiitos seisoo, just teille
perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille

Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa
Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa
jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista
Ja niin usein kelaan et mitäköhän
jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan
usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava
Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan
saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan

Uniikki- vankina täs maailmasLauantai 24.03.2007 01:49

Oon nähny tän sairaan maailman kauneuden
Ihmisen mielen vankilan ja vapauden
Kaiken draaman, murrettui selkärankoi
Petetty naama, kaappi täynnä luurankoi
Ongelmii rankkoi, viillettyi käsivarsii
Ja haavoi, joit ei voi enää yhtee parsii
Oon nähny nää kadotetut lapset
Miten masentaa jengin apeet katseet
--
Nähny vääryyttä, loputont itsekkyyttä
Miten jengi omist ongelmistaa toisii syyttää
Nähny rakkaut, jonka myrkyttää pelko
Järjetönt vihaa, jost ei voi ottaa selkoo
Nähny yksinäisii, ja mieli etäisii
Venaamas et painajaisest heräisi

kertosäe:
Vankina täs maailmas
Kiinni sidottu mun kädet ja sydän
Mun mieli kahlittuna, on pakotettu näkee enemmän ku mitä pyydän
Vankina täs maailmas
Kiinni sidottu mun kädet ja sydän
Revin itteni irti kahleista, ja pystyn taas näkee kaiken hyvän

Oon kans nähny kääntöpuolen
Miten pieni ihminen ylittää korkeimmankin vuoren
Ja pahimmankin huolen ja pahimmankin vuoden
Miten kaikki paska järjestyy huomen
Ja se mieles osataan uskoo parempaa
Pienist ilon palasist uskoo rakentaa
Nähny miten veri vettä sakeempaa
Ja kaikki tunteet materiaa vahvempaa
Miten uusien vanhempien silmät loistaa
Ku ekoi kertoi saa sylis pidellä esikoistaan
Ja tyhjäst saa pient jos jaksaa uurtaa
Ja nähny miten sit pienest syntyy jotain suurta
Mont auttavaa kättä, tukevaa olkapäätä
Nähny miten kerranki miten meil kaikki hyvin tääl
Vilauksen siit jos kaikki keskenään rauhas ois
Ja jokainen sais aikanaan nukkuu rauhas pois

kertosäe

Se on jokaisen oma valinta
Kattooks syvemmälle vai tyytyyks pelkkää pintaan
Mä runnon näiden muurien läpi
Ja nään rehellisii ihmisii ja tosi ystävii
Monta rumaa ja kaunist ajatustaki
Paljon onnee, mut paljon tuskaaki
Paljo pahaa, mut rakkaut enemmän ku rahaa
Mitä sä näät?
Oot sä vanki vai vapaa?

Vankina täs maailmas
Mut mä haluun olla vapaa


TotuusSunnuntai 30.07.2006 17:40


He luulevat, että olet tyhmä,
kun et puhu heille koskaan paljon mitään.
Sä et kuulu heidän ryhmään,
et käyttäydy niinkuin pitää.
Ne halveksii sua ja ivaa,
heidän mielestään olet kummallinen.
Heistä ei ole kivaa, että sinä olet onnellinen

He pakenevat eiliseen,
heitä pelottaa kaikki uus.
He jäävät kiinni nykyhetkeen,
sinun on tulevaisuus.
Meidän on tulevaisuus,
meidän on maailma uus.

Kukaan heistä ei tiedä,
mitä olet lävitse käynyt.
Kukaan heistä ei siedä,
että olet heitä enemmän nähnyt.
Sinut lyödään maahan,
mutta pystyt kaiken sen kestämään,
sillä systeemi potkuillaanhan ei pysty sua estämään

He pelkäävät sinua,
koska olet rehellinen ja rohkea.
He vihaavat sinua,
heidän systeemistään olet ulkona.
Heitä on monta ja sä luulet,
että oot yksin.
Niin monta aivotonta,
mutta sinäkään et ole yksin.


-Pelle miljoona
« Uudemmat - Vanhemmat »