IRC-Galleria

Aika epäilyttävää.
"Paku Ovelle"
Kaksi miestä
Suuntana metsä.
Säkki.
Ihmisen kokoinen.

Liian vilkas mielikuvitus.

Ehkäpä...

ikuisesti mukana kulkevat kirjotusvirheet mahtaa vituttaa... oma vika, pikku sika, kuka käski kaataa kaukalon.

kesämieli oli jo korkealla, mutta jokin oli pielessä. sitte muistu, että fisussa on viel talvikumit! joo joo, tiedän, ne olis pitäny jo vaihtaa aikoi sit, mutta eihän tällanen hatara pää kaikkea aina muista. nyt oli niin paljon energiaa, ettei nukuttanu, ja aurinkokin hymyilee niin nätisti, että otimpahan sit lusikan kauniiseen käteen ja kävin töihin. ehkä oon ihan mustan lian peitossa, ehkä en. eli olen. se reipas tuntihan siinä vierähti. huomenna lihakset kiljuu ja sit kaduttaa, että oon niin pihi, ettei muka voi maksaa jotakuta muuta vaihtaa.

olispa tälläkin kertaa ollu rengasrauta-pablo ja hämis mukana, kuten syksyllä! oi niitä aikoja... :D

"eksä oikeesti muista sitä keskustelua?"
"no en! kerro mitä me puhuttiin?"
"enkä! se merkkas mulle tosi paljon, ja jos et muista, ni se ei varmaan merkannu sulle mitään."
"tottakai merkkas! kerro nyt mistä puhuttiin!"



"mä oikeesti tipun tästä sohvalta!"
"hyvä. sä ansaitset kaikkee pahaa."

tai siis sen kyydissä. mun turvavyö ei suostunu menee kiinni, ni vähä ehkä jännitti... pääsin itekki kokeilee jääradalla erilaisia audeja eri varusteilla ja voe että se lumi lens!

nyt on naama näkkärillä... :D

Tänään illalla mut ja Kikin a.k.a. Teron voi spotata tunaroimasta kauhavalla.
Ali Baba a.k.a. Mia ja Hämis a.k.a. Harri valloittaa sillä aikaa laihian.

voi olla, että paikat oli toisinpäin, mutta mutta... siellä suunnilla kuitenkin kaikki neljä ollaan!

olipahan reissu... pariisi valloitettu. asustin viikon Friend's Hostellissa jakaen huoneen vaihtelevien matkaajien kanssa vaihtelevista maista.

äidit aina sanoo, ettei sais puhua tuntemattomille. Miten koskaan oppii tuntee ketään, jos ei koskaan puhu kenellekkään ketä ei tunne?
haluisin myös tietää, miten mä aina löydän itteni mitä omituisimmista tilanteista. kuten pariisilaisen miljonäärin kämpästä hengaamasta ensimmäisenä päivänä pariisissa? tai pere lachaisen hautausmaalta hautakiveä reustauroimasta?

olipahan reissu, juu...

kaks ja puol vuotta siitä ko ollaan viimeks nähty alexin kanssa, ja kaikki palas kahessa sekunnissa vanhoihin uomiin. <3

ikävä: alex, joany, axelle, marion, florense. <3

out of my mind, back in a week.

Ansku on ihana!

Kaikki antamaan plussaa ANNALLE! ei sen tartte voittaa, mutta kohan edes finaaliin asti pysyis!





(mulle ei merkkaa niinkään se, millon ihminen on taloon tullu, vaan se, miten se on paikkansa talossa ottanu, jääny ihmisten mieliin ja ollu oma itsensä. se, että on "kärsiny" siellä alusta asti kaikki tehtävät, on tasa-arvonen sen kanssa, että tulee kesken kaiken valmiiseen yhteisöön, johon sua ei haluta enää ottaa mukaan, ja pärjäät niiden ihmisten kanssa. puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa on olla kertomatta mitä ulkomaailmassa on tapahtunu ja mitä tietää entuudestaan. ne on erilaisia haasteita, mutta mun päässä ne asettuu ihan samalle linjalle.
jokaisella on toki oma mielipiteensä, mutta muistakaa, että kamerat ei tallenna ihan kaikkea. se mitä tapahtuu ennen ko astuu taloon, ne asiat mitkä jätetään näyttämättä päiväkirjahuoneen tapahtumista, ja se mitä tietää ja tuntee sanomatta sitä ääneen, jää katsojalta näkemättä. mutta niillä asioilla on suuri merkitys talossa elämisen ja käyttäytymisen kannalta.)