IRC-Galleria

jos olisi rahaa, sisustaisin, leikkisin vapaata taiteilijaa tai satunnaisesti rakastajatarta, ajaisin moottoripyörää ja ostaisin mökin merenrannalta

ja

pienenä äiti laittoi repimään nokkosia, enkä oppinut varomaan vaikka ne poltti. tulin immuuniksi niille ja

kosketukselle

No magic in the life anymore,
I have torn it apart,
scratched out of my wrists.
In the lifelong line you canÂ’t store
the memories, theyÂ’ll fall apart,
like birds, theyÂ’ll fly beyond forests.
But something there is that fills my lungs with
air, through the sharpness
causing tumour in my throat.
I fear my new voice, its roughness.
Finally, it will take my words apart.
And still, I see birds running,
rushing with their tiny legs.
The narrow-eyed god did not
allow them to use wings.
He wanted to make known a knot
made of throats of birds rebelling
against the law considering
their ability to use wings.
Wizards told me to look for magic
under the balloon-shaped trees
planted near to the never-freezing river.
I was advised to fall down on my knees,
and pray for perfection of my mind.
But it was an exercise of certain kind
done only by those who later
gave away their ability to sing.
I did not want my throat to be treated,
my vocal cords to be removed
and my lungs to be taken away.
I still wanted to stay, through the sharpness
of the air and through the roughness
of my tiny voice. I made a choice
to steal my wings and fly
beyond the woods, and store
every rebellious bird in the freedom,
and not to hurt them anymore.

Esitän että tämä on näytelmää, ihan kaikki. Kirkuvat valot ja kaikuvat äänet. Esitän että en ole jumissa iltojen ja aamujen ikuisessa jatkumossa, jossa molemmat ovat yhtä vaikeita. Esitän että en itke illalla itseäni uneen ja että en herää aamulla pelonsekaisista vertatihkuvista unista vain huomatakseni että ne olivat todellisuutta yksinkertaisempia. Esitän myös että yksinäisyys ei ole pimeyttä loistava polttomerkki vasemmassa lapaluussani. Että hiljaisuus on itse asiassa kaunista, että hymyileminen on turhaa, että minua ei väsytä.

Esitän aivan kaiken, elämä on suuri näytelmä ja olen kyllästynyt siihen. Joku on jakanut roolit väärin, tai sitten en vai osaa.

Taivaalla on täysikuu, itsensä kultaa ja hopeaa täyteen ahminut itsekäs idiootti joka toljottaa minua valkoisilla silmillään kuin elefanttia perhoshäkissä. Se ei mene piiloon mustien verhojen taakse, kieltäytyy itsepintaisesti ja paistaa lattialle häilyvän keilan, jäädyttää valonsa siihen enkä voi poistua huoneesta, karata toiselle puolelle taloa, koska valokeila on oven edessä ja kasvaa ja kasvaa ja muuttuu jäiseksi aidaksi makuhuoneen ja eteisen väliin.

Eteinen olisi turva jos pääsisin sinne.
Eteisessä on rehellisesti pimeää.

Makan selälläni hikisissä lakanoissa, miten ne voivat olla hikiset jos ovella kasvaa jäätä. Huulet kasvavat yhteen, niiden välille muodostuu ihosta silta. En voi huutaa. Kädet uppoavat patjan sisään, se repii ne itselleen, veri valuu valkoisille kankaille. Hiukset kasvavat ja kasvavat, kietoutuvat sängynjalkoihin, kiskovat päänahkaani kuin satakiloiset painot olisi ripustettu jokaikisen päähän.

Jähmetyn paikoilleni, äänet kovenevat, jotkut äänet vain, värit kirkastuvat, muuttuvat räikeiksi. On pimeää mutta ei siltikään ole. Minä vihaan tätä.

Tiedän miten kaikki loppuu. Kaiken tilalle tulee tyhjyys, unta syvmpi, hiljaisuutta voimakkaampi, yksinäisyyttä pelottavampi ja yötä mustempi tyhjyys. Tyhjyys joka maalaa kaiken merkityksellisen merkityksettömäksi ja välttämättömän turhaksi, joka naulaa päivät toisiinsa, joka saa minut olemaan katsomatta itseäni silmiin.

Puren sormiani, raastan nahan ja lihan ja jänteet irti. Imen verta, turvallista, pehmeää, voimakasta. Luut kalisevat tosiaan vasten, valittavat omaa kohtaloaan. Nauran niille, ne ovat niin tyhmiä. Luulevat tulevansa nyt onnettomiksi, minä olen viisaampi, minä pidän valtaa. Ne eivät voi ampua minua, minä en voi enää kuolla. Olen jäätynyt, kuu tappoi minut, ja veri ei enää virtaa, se on kovaa ja lostaa kuin timantit.

Peili on tippunut lattialle, hajonnut muurahaisiksi, ja ne juoksevat ylitseni ja kantavat timantteja kekoon. Kuu ei naura enää, ehkä se katuu sitä mitä on tehnyt. Se ei voi enää kiduttaa minua, minä olen vapaa.

Esitän että olen kuollut. Kun ihmiset tulevat, ne eivät näe jäävuorta ovella, kävelevät sen lävitse. Ne itkevät, muka, mutta hymyilevät naamioidensa takana, ovat päässeet minusta lopulta eroon. Niin ne luulevat. Minä olen oppinut tämän pelin säännöt. Minä en osaa ja olen silti kaikkia parempi. Esitän että veri on jäätynyt. Esitän että nahat ja lihat on revitty ja kylkiluuni loistavat kilpaa kuutamon kanssa. Esitän että makaan hiljaa ja olen kuollut, vaikka oikeasti lentelen katossa, katon yläpuolella, ulkoavaruudessa, ja odotan. Tähänkin asti olen odottanut, miksi en odottaisi vieläkin. Vihaan tätä.

Ne eivät päästä häntä sisälle. Minä tiesin etteivät ne päästäisi.
Mutta niiden on pakko.
Ne tietävät sen.
Minä nauran niin että olen vähällä muuttua eläväksi. Mutta en muutu. En vielä. Hän tulee huoneeseen, näkee jäävuoren. Hymyilen hänelle, en minä ole kuollut. Hän itkee. Koskettaa kättäni.

Veri muuttuu juoksevaksi, lihat ja nahka palaavat ennalleen.
Nauran.
Minä osaan tämän. Oikeasti en osaa, koska huijaan senkin.

- Minä voin ihan hyvin vain istua tässä ja olla keväässä, sanoi Birk. Ronja katsoi häntä salavihkaa ja mumisi hiljaa:
- Siksi minä sinusta pidänkin, Birk Borkanpoika.

minun on suureksi häpeäkseni myönnettävä, että kaikesta ulkoisesta hurmaavuudesta (jos sitä lainkaan on) huolimatta minun mielenlaatuni on hyvin oikuttelevainen ja heikko, ja olen mitä surkein tällaisiin hienostuneisiin ja ylevyyttä vaativiin keskusteluihin.

neiti G says:
neiti G, kuinka tämä nimi viehättää minua suuresti, kaikkien niiden siveettömien nimien jälkeen, joita olen ystävättäriltäni saanut!
neiti K says:
olenko minä kenties sitten herra K? vai kenties pelkkä sir
neiti G says:
te toki olette hyvin hurmaava, mutta luulen että ette tahtoisi kuitenkaan esiintyä miespuolisena, ja vielä äärimmäisen siveellisenä, sillä sehän on täysin luontonne vastaista ja kaiken lisäksi hyvin väsyttävää
neiti G says:
sir olisi hienoa
neiti K says:
luontoni vastaista?
neiti K says:
miten julkeatte väittää että siveellisyys olisi luontoni vastaista
neiti G says:
tehän joka tapauksessa olette nainen
neiti K says:
ette te voi sitä tietää
neiti G says:
voi, kuinka voitte näin väärin ymmärtää jalon tarkoitukseni!
neiti G says:
enkö? näin olen kuvitellut, mutta saatanhan toki olla väärässäkin, kuten usein onkin sattunut


neiti K says:
itse henkilökohtaisesti tunne että kadotin keskutelumme niin sanotun" punaisen langan", neiti G, ja olen hyvin pahoillani

neiti G says:
mutta tahtoisin mielelläni tietää, oletteko te "neiti K" vai "sir Kristofer"!
neiti K says:
pelkään loukanneeni tunteitanne ja teidän ollessanne minulle vihainen
neiti G says:
voi, en minä tule vihaiseksi
neiti K says:
en kykene puolustamaan kommenntejanni järkevästi
neiti G says:
minä luulen, etteivät sinun kommenttisi lainkaan kaipaa puolusteluja
neiti G says:
sillä olet ihailtavan suorasanainen ja syvin siveellinen, kaiken kaikkiaan mitä mainioin ystävätär!
neiti G says:
*hyvin
neiti K says:
kuinka kohteliasta teiltä
neiti K says:
ja kuinka jaloa
neiti G says:
ei, ei, ei lainkaan kohteliasta, vaan pelkkiä itsestäänselviä tosiasioita
neiti K says:
olen kiitollinen teille, ja tahdon kertoa kuinka te olette mitä suurimmassa määrin elämääni piristävä henkilö ja erinomainen ystävä


neiti G says:
oi, kuinka häpeällistä! olen niin säälittävän huono tässä suomenkielen jalossa taidossa...!
neiti G says:
en kykene edes aivan yksinkertaisimpia sanoja kirjoittamaan oikein
neiti K says:
ei hätiä mitiä, neiti G, näppäimistö voi aihettaa tuollaiset virheet
neiti G says:
kyllä, tämä nykyajan tekniikka on niin hämmentävää...
neiti K says:
äärimmäisen
neiti G says:
mutta tämä kummallinen ja minulle vielä osittain hämärän peittoon jäänyt hieman vanhahtava kieli on myös hyvin hämmentävää
neiti K says:
luullakseni kaikki maailmassa on hämmentävää, armon neiti G
neiti G says:
en toki sano, etteik se olisi mielenkiintoista, on toki, mutta kaikesta tästä huolimatta olisi miellyttävämpää siirtyä kirjoittamaan sitä kieliopillisesti hyvin puutteellista ja julmaa nykykieltä, jota tapaamme yleisesti käyttää keskusteluissamme
neiti G says:
*etteikö
neiti K says:
ai niinkun tälläistä, neiti G

- - -

Sigmund Freud was a chauvinist, Karen Horney was a feminist, what is the difference between them?

- - -

What is the difference between philosophy and chauvinism?

- - -

What is the difference between psychology and guessing?

- - -

What is the point that explains the purpose of the life?

- - -

I am still in oral stage ;D I put everything in my mouth..! >xD I have soooo many fixations during my earlier development D8

- - -

if u're there i wanna say something something important. this is my final performance and it's owned by u.

(little bit confused..)

i pretend no-one loves me
and i pretend everyone wants me
(do u see there are no lies anymore..)

this is a play a play a play
ofcoz it is

i'm an actress temptress mistress
-tress -tress -tress
no i'm not

i'm depend on and i'm independent in
in in in my games
on on on my minds

ladies and gentlemen
miss nothing performs miss everything
till she gets a
gets a
gets a

till the day she gets a
(don't wait i'm not gonna say it)

if u mind u know
wuhuu
i love to tease to tease to tease to tease
u

fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck fuck...
i am your duck and whatever i don't care
smile smile smile smile smile smile smile smile smile smile smile smile...
don't feed me i can bite don't matter what i said i don't like i have no faith
hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate...
lets jump in lake and however i take back what i have made for godless sake

got a little less than zero
i lie donno why just too shy sorry hurry have to go tell me how
weird weird weird weird weird weird weird weird weird weird weird weird weird weird...
WEIRD:D:D:D:D:D:D:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDD!

(that's all i can write don't matter hooooooow much i try... )

>______________________________________________________________________<

sillion kun pelloilla on usvaa ja on yö ja vähän kylmää niin on kiva mennä ulos kävelemään ja ajatella että on lintu ja osaa lentää. ja kun sataa melkein kaatamalla on kiva istua jossain ladossa jonka katto vuotaa ja jossa on homeisia heiniä, ja sitten se sade tanssii katolla ja siitä kuuluu nätti ääni ja ulkona puut taipuu kun tuulee.

ja sitten vois itkeä hiljaa.