IRC-Galleria

joku vaihtaa öisin
lähikauppojemme nimiä.
äidit synnyttävät lapsia,
joiden puhetta emme ymmärrä.

kuka hiippailee pois
suomi neidon aitan liepeiltä?
neidon jonka kupeet huokuvat
nyt ikuista kylmyyttä.

ja se mies, jussi seisoo
yksin suon laidalla.
on kuokka pudonnut, räkä
valuu hikisellä poskella.

eikä mies tiedä mitä tehdä,
mihin mennä nyt.
on sillä kylmä, kylmä kuten
sisälläni on.

mutta minä olen ja elän
ja hengitän yhtä suurta
jumalaa, elämänhalua.
sen temppeleinä toimivat
kapakat, ilotalot, markkinat,
marketit, kaupunkien värivalot.

katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita,
joista yksinhuoltajat
raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennenkuin lapset heräävät.

anna minulle kätesi,
anna lupaus huomisesta.
lupa etten yksin jää
tähän kylmään elämään.

tähän päivään jossa kaikuvat
patsaiden jylhät äänet.
jossa syntynyt kulkee kuolleena,
etsien hautapaikkaansa.

mutta minä olen ja elän
ja hengitän yhtä suurta
jumalaa, elämänhalua.
sen temppeleinä toimivat
kapakat, ilotalot, markkinat,
marketit, kaupunkien värivalot.

niin kaunis on kuun sirppi,
niin raikas on syksyn sateen
jälkeinen tuoksu.

kuka täällä komentaa?
ketä täällä totellaan?

kahta suurta jumalaa,
ahneutta ja rahaa joiden
temppeleinä toimivat
pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit,
kaupunkien värivalot.

Selkäni mä käännän, heti alkaa supina, päin naamaa ei mitään kuulla saa
Vittumaista kyräilyy, tauoton jupina, tuijotuksen tunnen takaraivossa

Touhutonta louskutusta, kusipäiden ahdistusta
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, et niiltä rauhaa saa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa

Kun aika koittaa, nii selekää puukottaa, petturi nauraa ja pimeyteen katoaa
Suu sylkee myrkkyä joka sanalla, maaleilla mustilla on kiva maalata

Touhutonta louskutusta, kusipäiden ahdistusta
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, et niiltä rauhaa saa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa

Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, et niiltä rauhaa saa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, et niiltä rauhaa saa
Paskiaiset, ne pikku paskiaiset, jotka oksaas nakertaa

I should have never let you in!
Your soul is full of sin!
Always trying to do me good, digging up the corpses again!

Stam1na - Kadonneet kolme sanaa



Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turhaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

TUOMITTU, SYYLLINEN:
Älköön kukaan tulko kieltämään
kirjoittamasta
Teksti on kesken, pinon alla
eikä matka lopu koskaan
tämä ei jää tähän
tämä ei jää tähän

älköön kukaan kehoittako pitämään
auktoriteetteja
älkää äitykö julistamaan sanomaa
on hyvä rikkoa rajoja
hyvä rikkoa rajoja

älköön kukaan puhuko rehellisyydestä
jos vain tahtoo tehdä hyvää

ÄLÄ ENÄÄ NÄE VAIVAA
TUOMITTU, SYYLLINEN
VANGITTUNA VAPAA
TÄMÄ ON AINOA TIE
TÄMÄ ON HYVÄ TIE
HYVÄ TIE ELÄÄ

Älköön kukaan rajatko sanoja tai mielipiteitä
tämä on minun maailmani
kuka minä olen opettamaan
minä olen opettamaan

Älköön kukaan leikkikö viisasta
ilman kokemusta

Älköön äänekkäät puhuko huomisesta
mitään
kun tämäkin päivä on kesken

Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekeen luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

Mietin miksia päässäni joka aamukoin
kuolinkello soi, kuolinkello soi
mietin mikä vaivaa kun päättää en voi
rakastaa vai ei rakastaa

Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon
vaikka on lyöty tainnoksiin se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä jota tyrkytän
itselleni, pääni sillä myrkytän

Kaunis kukka kuollut se on
haudattu kallioiden alle
horman syöverin pohjan alle

JEE JEE HYVÄ BIISI