IRC-Galleria

Huomasin hiljattaen kuinka ihmiset ovat välinpitämättömiä. Kenenkään mieleen ei tule, että muutkin olisivat halukkaita tekemään jotain muuta kuin viihdyttämään toisia. Mokomat ajattelevat vain omaa tai lähimmäisensä napaa. Sain kokea sen sydäntä raastavasti.

Olin Helsingin rautatieasemalla ihastelemassa liikkuvaa ylämäkeä (olen myös kuullut, että jotkut kutsuvat niitä liukuportaiksi, mutta kyllä minä tiedän miltä likumäki näyttää). Portaat alas, mäki ylös. Elämäni kaikki surut haihtuivat lyhyeksi, mutta ihanaksi hetkeksi. Ryömin niitä ylös ja alas, leikin niissä vihastunutta laamaa, vaihdoin vaatekappaleitteni sijaintia kehossani, kaikkea mitä normaali ihminen tekee onnellisena

En ehtinyt toteuttaa itseäni edes neljää tuntia, kun virkapukuiset Hesburger -ravintolan työntekijät tulivat mukamas "asiallisesti pyytämään" minua poistumaan "likuportaista". Väittivät, että häiritsin ihmisten liikkumista. Naurettava väite, sanoin minä. Eihän kukaan ollut edes kulkenut liikkuvassa ylämäessä koko sinä aikana kun olin ollut paikalla. Kaikki olivat valinneet portaat liikkuvan ylämäen sijaan.

Nämä inhoittavat ilonpilaajat vaativat ja vaativat, että joko poistuisin paikalta tai lopettaisin "järjettömän sähläykseni". Kieltäydyin kohteliaasti nuolemalla kämmenselkiäni.

No turhia kiertelemättä koko homma päättyi siihen, että nämä vainoharhaiset henkilöt kutsuivat paikalle vartioita, jotka sitten hetken suostuttelun jälkeen poistivat minut paikalta.

Hetkisen pihalla heitä vihattuani näin kaukaisuudessa jotain ihmeellistä ja mahtavaa. Juoksin kohti torin laitaa, kunnes vasemmalta tuleva bussi osui kylkeeni ja lennähdin muutaman metrin.

Onneksi sairaaloissa saa maata puhtailla valkoisilla lakanoilla, vaikkakin on pakko myöntää, että minun tuli hieman ikävä kotoista ruskeutta.

Menin vessaan yllättävän kovan virtsahädän sanelemana. Suurimmalle osalle ihmisistä pakollisen kuona-aineen poiston hoidettuani olin pesemässä käsiäni kun ällistyksekseni huomasin peilistä heijastuvan naamani muuttuneen jollain eriskummallisella tavalla. "En varmasti ollut tuon näköinen eilen", pohdin, ja podin.

"Ajantaju on kyllä ihmeellinen asia", kuulin kaukaisuudesta.

Varpaitteni kastuessa säpsähdin transsinomaisesta tilasta. "Ei taas", huudahdin tyttömäisesti kirkaisten ja rupesin keräämään liiasta ajattelusta pudonneita hiuksiani tukkimasta lavuaaria. Heitin vessan lattialle muutaman paperipyyhkeen ja siirryin sänkyyni makaamaan, ja miettimään tätä kummaa kasvojeni muutosta.

Aina vähän väliä päähäni putkahti ajatus lykantropiasta (ihmissusijuttuja), mutta ne katosivat suunnileen yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin. Ehkäpä kenties mahdollisesti varomaton juustoleivän valmistus oli synnyttänyt ennen niin kauniiseen hipiääni syviä arpia. Olinhan tunnetusti, lievästi sanottuna kehno käsittelemään tuota suorastaan hienomekaanista laitetta, joka myös juustohöylänä tunnetaan.

"Mitenkäs eilinen meni?", kuului taas tuo outo ääni kaukaisuudesta, mutta tällä kertaa huomattavasti lähempää.

Ajatukseni ovat tunnetusti hitaita. Päätin siis lähestyä ongelmaani hieman erilaisin keinoin. "Palaan takaisin eiliseen, ehkä sieltä löydän vastauksen", tuumin. Eilinen siis, se on päivä ennen tätä päivää.

"Hei, kello on kahdeksantoista!", huusi ennestään tuntematon ääni.

Mielessäni täytyi olla jotain pahasti vialla, sillä en muistanut eilisestä mitään, ja pitemmälle ajateltuani en muistanut oikeastaan mitään. Nimeni sentään tiesin: 33522-34411G.

"Joo minä vien tänne!", kuului ääni hyvin läheltä. Toinen ääni seurasi ensimmäistä. "Kenties äänet eivät halua olla yksin", päättelin. Yhdistin viimeisimmän äänistä oven avaamiseen. Huomasin seinien alkavan pyörähdellä, vai pyörinkö itse? Silmissäni alkoi sumentua ja oletettavasti kaaduin tajuttomana maahan.

Silmäni avattua huomasin ensiksi tutun harmaan katon, mutta suunnileen samaan aikaan silmieni edessä oli vanhahko naishenkilö. Aluksi säikähdin tätä tunkeilijaa, mutta hänen jollain tavalla ystävälläiset kasvonsa leppyyttivät minut.

"Jos sinä tuolla tavoin pyörtyilet niin yhä suuremmalla syyllä sinun tulisi syödä lääkkeesi", sanoi hän ja kaatoi suuhuni jotain nestemäistä ainetta. Maku oli oikeastaan aika hyvä. "Tämähän on suorastaan herkullista", sanoin.

Nainen oli jo kääntänyt minulle selkänsä ja oli astumassa huoneestani ulos, mutta ovensuussa hän tokaisi: "Ihan saman makuista se on kuin ennenkin."

Yllättäen minua rupesi virtsattamaan suuresti. Juoksuaskelin hypähtelin vessaan ja onnekseni ehdin juuri ja juuri ajoissa. En missään nimessä halunnut mitään sotkuja.

"Hyvää yötä.", kuului jokapuolelta.

Juuri ennen valojen sammumista käänsin katseeni peiliin ja huomasin kasvojeni muuttuneen... "En varmasti ollut tuon näköinen eilen", tokasin ihmestyneenä.

Rakas päiväkirja.

Söin tänään puolukoita ja myöhemmin vessassa ulostin hehkulamppuja. Huomenna teen toisin.

#include <kivaa.h>

Voi kumpa osaisin kuvailla sanoin iloani kun eilen hampaitani vahatessani huomasin, että vasemmasta kyljestäni on alkanut kasvamaan kahdeksan kiloa lanttulaatikkoa. Hypin ja pompin ympäri ja ämpäri kunnes läkähdyin. Katselin itseäni peilistä useita tunteja enkä pystynyt irrottamaan katsettani tuosta mahtavasta ulokkeesta.

Kun vihdoin olin saanut tarpeeksi silmänruokaa päätin mennä ulos esittelemään uutta kaunista vartaloani. Siispä riisuuduin, laitoin jalkaani patakintaat ja juoksin pää kolmantena jalkana ulos. Heti ensimmäisenä vastaani tuli naapurini, joka ei aluksi kiinnittänyt mitään huomiota kauniiseen sivustaani. Oikeastaan hän ei huomannut minua ollenkaan, kenties johtuen siitä, että hän oli minuun päin selin. Päätin yllättää hänet ja hiivin vaivihkaa hänen taakseen ja tarrasin hänen oikeanpuoleisesta olkapäästään kiinni ja huusin kovaan ääneen Itä-Timorilaisia sadonkorjuuhuutoja, mutta yllätyksekseni hän vain huudahti ja kaatui maahan pidellen rintakehäänsä. Hupsuja nuo vanhukset, totesin ja kyllästyneenä käänsin suuntani kohti läheistä huoltoasemaa - Heikinlaakson nestettä.

En nähnyt oikeastaan yhtään ihmistä lyhyen matkan aikana, mutta saavuttuani Nesteelle olin räjähtää ilosta: siellä oli Kotkan kaupungin kuuromykkien virallinen mieskuoro ostamassa virvokkeita tulevaa Venäjän kiertuettaan varten. Kävelin liukuovista sisään erittäin komeana ja sen huomasi myös muiden sisällä olleiden ilmeistä. Kaikkien päät kääntyivät ja heidän silmänsä olivat keskittyneet minuun! MINUUN! Ylpeänä saamastani huomiosta pyörähdin ympäri ja asetin vasemman käteni etusormen sieraimeeni suurten amerikkalaisten tähtien lailla. Tämän jälkeen astelin aivan kuin normaali mattimeikäläinen tiskille ja pyysin saada yhden jäätelön. En todellakaan antaisi menestykseni nousta päähän ja päätin pitää jalat maassa. Jouduin kuitenkin perumaan tilaukseni, koska myyjän pyytäessä maksua älysin, että olin jättänyt lompakkoni kotiin, riisumieni housujen taskuun.

En saanut kaipaamaani jäätelöä, mutta en antanut sen lannistaa itseäni. Olinhan nyt vihdoin haluttu, komea ja suuri, kiitos lanttulaatikon.

Muutaman tunnin aikana kyllästyin ja menin kotiin nukkumaan. Huomenna tulisi olemaan hieno päivä.

Petyin huomatessani seuraavana aamuna herätessäni, että olin syönyt lanttulaatikon kokonaisuudessaan jättäen vain katkeran muiston "koristamaan" kylkeäni - tyhjän metallisen laatikon.

Halusin vain olla jotain.

Olen kadottanut virtsaputken,
omani.
Välissä pippelin ja muun kehon
se oli.
Nyt käsittääkseni pohjalla vessan-
pytyn.
Joudun taas hautakammioita
tutkimaan.
Löytääkseni aivan uuden,
rakkauden.

pierettää

Pieruja, pieruja, pieruja...

Miksi olet noin ruskea?
Olet taas pyörinyt ulosteessa.
Ei se siis paha asia ole.
Uskon, että pidät siitä,
ja tunnet iloa samalla.
Sanoisin vain, että
ajattele meitä muita.
Haju.
Se on jotain mitä en
siedä.
Pidän omasta tuoksustani.
Virtsaa!

---

"Jos haluut tietää miks sellanen oon...
Se selkenee kun taakse päin kattoo."

---

Kaikki mitä teen on suunniteltua. Kaikki mihin ryhdyn on tekaistua. Kaikki mihin uskon on väärää. Kaikki mitä olen on turhaa.

Yleensä ei kannata miettiä asioita liikaa, ne nimittäin tärvelevät mielen... joskus lopputuloksella, mutta useimmiten yksinkertaisesti ajatus tuhoaa ajatuksen. Pienellä alkupehmennyksellä voinkin siis siirtyä itse asiaan: voisitko virtsata suuhuni kultakaloja?

---

Mä sanon JE!
Sä sanot RE!
JE!
...?
...?
...?

Vadevö.

"Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa...", sanoi Jeesus, mutta sitten joku laittoi häneen kiinni t-kirjaimen. Sitten ei kuulunut enää Jeesuksesta ännähdystäkään, mutta ihmiset alkoivatvatkin yllättäen kuuntelemaan. Nähtävästi väkivalta (ja seksi) on aina olleet kiinnostuksen herättäjä.

"Pippeli!"

Ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet päästä pois maan pinnalta. Jos ei nyt sentään ihan avaruuten niin ainakin lentäminen on ollut haluttu taito. Nykypäivinä lentäminen ei välttämättä tunnu kovinkaan eksoottiselta, mutta kun Afrikan mantereella ollut lannevaatteisiin pukeutunut keihääseen aseistunut jässikkä katseli taivaalla lentävää lintua, saattoi hän mahdollisesti ajatella jotain tämän suuntaista: "Voi kumpa nämä peräpukamat eivät vaivaisi minua enää."

Ja myöskin... eihän ihminen ole vielä kyennyt lentämään ilman apuvälineitä, ellei tietenkään mukaan laske LSD:tä ja muita nk. lentovälineita. Linnut ovat paljon parempia kuin me, ne pystyvät menemään islantiin kastumatta (ja siis nyt kaikki näsäviisaat: "Laivojakin on.", vastaisin siihen: "Niin on kenkälankkiakin."). Muutenkin broilerin kasvatus ravintotarkoituksellisesti on käsittääkseni jopa laillistakin. Eräs YK:nakin tunnettu laitos määräilee meidän elämäämme diktaattorin lailla, jonkun ihmeen "Ihmisoikeus"-jutun avuin, mutta äänestettiinhän se Hitlerkin virkaansa. Ei voi valittaa.

Kaikenlisäksi Joulupukki on tosi ruma. Miten se voi olla julkkis? Nimim. Närkästynyt Anaalinaama.

Haluatteko öljytä kehoanne?
Levittää vihreää rasvaa?
Se vähentää tehoanne.
Ja niin tuskanne kasvaa.

"Hyvä on."

Taivas muuttui mustaksi,
ja aurinko maahan vajosi
Kuin suunniteltu kostoksi.
Silloin mielesi, niin hajosi.

"En tiedä."

Tyhjyys siis kehosi täytti.
Mukanaan pimeyttä raahasi.
Pahuus kasvonsa siinä näytti.
Heijastui peiliin oma naamasi.

"Olen vain ihminen!"

Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tulee.

Nenällä: jerekorva
Kyynärpäällä: jjewrfededrkoprv as
Kielellä: jerrrrrekorva
Leualla: n mdcxfrfddeskmolre4dfv bza<
Varpailla: jerekkkorvvaa
Silmät kiinni: PIDÄN 8-VUOTIAISTA PIKKUPOJISTA