IRC-Galleria

Ikää tulee melkein salaa. Vastahan sitä olin huoleton parikymppinen, ja nyt yhtäkkiä olen lähempänä 30 kuin 25 vuotta, olen jakkupukutyössä, poikani lähtee syksyllä eskariin ja nuorempi menee syksyllä päivähoitoon.

Katsottiin pojan kanssa eilen elokuva Tie Eldoradoon. Repesin ihan totaalisesti leffan hevoselle. Altivo on ihan kuin Danny. Uskomatonta miten amerikkalaisten piirtäjien ja tarinankertojien käsitys espanjalaisesta sotahevosesta on niin lähellä tuota meikän hispanoarabia. Ne ilmeet, ne asenteet! *repskops*

http://www.adventure-archiv.com/g/dorado3.jpg

http://www.adventure-archiv.com/g/dorado10.jpg

http://p-userpic.livejournal.com/26626381/2672016

http://i221.photobucket.com/albums/dd215/lvlr0g/El%20Dorado/2.jpg

Hevonen joka pyydettäessä sorkkarautaa tuo sellin avaimet... That's Danny alright!

Vaihdettiin palveluntarjoajaa, ja nyt toimii netti taas!

Nettikatko. Mutta tosi addiktina surffaan puhelimella:)

Puhuin Jossun kanssa puhelimessa. Sit mun mies soitti Jossun miehelle, ja kuulin Jossun miehen äänen sekä omasta puhelimestani ja miehen puhelimesta. Toooosi kumma fiilis.

Nyt, ensimmäistä kertaa, tuntuu siltä että olen oikeasti edistynyt ratsastajana. Olen ollut todella pitään puskapro, joka pysyy selässä kovassakin kyydissä, ja saa hevosen ymmärtämään mihin suuntaan ollaan menossa. Mutta nyt alkaa sujua kenttätyöskentelykin. Eilen ratsastin Sipsin kerraten mielessä Jossun oppeja (sekä minulle että Leenalle) ja tuntui tosi hyvältä ratsastaa. Heppa meni mihin halusin, silloin kun halusin, enkä tarvinnut ohjia. Sippe uskalsi hakea kuolainta, koska kädet alkavat (vihdoinkin!!!!) pysyä oikealla paikallaan. Kiitos väsymättömälle Johannalle, joka jaksaa jankuttaa minulle samoista asioista uudelleen ja uudelleen xD

Nyt olen ollut äitiysloman ja leikkauksen jälkeen 3 kertaa Sipsin selässä. Ensimmäinen kerta meni kentällä kauhistellessa miten kovin huteralta olo tuntuukaan, toinen kerta kentällä meni tajutessa että lihakset eivät toimi enää niinkuin muistan. Kolmas kerta menikin sitten hikisesti opetellessa, ensin pellolla, ja sitten ihan tuossa pihassa, että missä se meikäläisen painopiste nykyään on, ja miten siellä satulassa pitikään istua, ja hevoseen reagoida. Iso kiitos taas Johannalle tunnista, ja videosta: http://www.youtube.com/watch?v=8ZwNIyowkGk&feature=channel_page

Kyllä se alkoi pikkuhiljaa taas mieleen muistua, se ratsastuksen jalo taito. Nyt vaan paljon harjottelua, niin palautuu kroppa ja taidot.

http://www.youtube.com/watch?v=v0yAgbDZhEs&feature=channel_page oma viritys.

Johannan viritys: http://www.youtube.com/watch?v=R1q1FObm5Fg&feature=channel_page

Suur kiitos taas Jossulle :)