IRC-Galleria

Uskottelemme itsellemme, että onnellinen elämä alkaa sitten kun pääsemme naimisiin, saamme lapsen, toisen lapsen.

Sitten turhaannumme, koska lapsemme eivät ole kyllin vanhoja.
Elämä alkaa, kun he ovat kasvaneet hiukan.

Sitten turhaannumme, kun he saavuttavat murrosiän.
Varmasti onnelinen elämä alkaa, kun he ovat selvinneet teinivuosistaan.

Uskottelemme itsellemme, että elämä on parempaa, kun puolisomme muuttuu, kun hankimme hienomman auton, voimme lähteä lomamatkalle, jäämme viimein eläkkeelle.

Totuus on, ettei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt.
Jos ei nyt, niin milloin?
Elämä on jatkuvasti täynnä haasteita. Myönnä se ja tee päätös: « Olen onnellinen siitä huolimatta. »

Pitkään näytti siltä, että elämä oli juuri alkamaisillaan.
Onnellinen Elämä.
Mutta aina ilmestyi jokin este, vastoinkäyminen josta oli selvittävä, työ joka oli tehtävä, lasku joka oli maksettava.
Sitten elämä alkaisi.
Lopulta ymmärsin, että juuri nuo esteet olivat elämää.

Se auttoi minua huomaamaan, ettei onneen ole tietä.
Onni on tie.

Joten nauti joka hetkestä.
Älä odota koulun päättymistä, kouluun paluuta, laihtumista, lihomista, työelämän alkua, avioliittoa, perjantai-iltaa, sunnuntaiaamua, uutta autoa, asuntolainan viimeistä erää, kevättä, kesää, syksyä, talvea, kuun ensimmäistä tai 15. päivää, kuolemaa, uudelleensyntymistä...
ennen kuin päätät olla onnellinen.

Onnellisuus on matka, ei määränpää.

Ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin...
NYT!
Elä ja nauti hetkestä.

-Tuntematon-

Mieti ja yritä vastata seuraaviin kysymyksiin:
1 – Nimeä viisi maailman rikkainta ihmistä.2 – Nimeä viisi viimeisintä Miss Universum –voittajaa.
3 – Nimeä kymmenen viimeisintä Nobel-palkinnon saajaa.
4 – Nimeä 10 viimeisintä pääosa-Oscarin voittajaa.

Etkö pysty? Melko vaikeaa, eikö totta?
Älä huoli, kukaan ei muista heitä.

Aplodit vaimenevat!
Pokaalit pölyyntyvät!
Voittajat unohdetaan pian.

Nyt vastaa näihin kysymyksiin:
1 – Nimeä kolme opettajaasi, jotka tekivät sinuun vaikutuksen.
2 – Nimeä kolme ystävääsi, jotka auttoivat sinua hädän hetkellä.
3 – Ajattele ihmisiä, jotka saivat sinut tuntemaan itsesi erityiseksi.4 – Nimeä viisi ihmistä, joiden kanssa haluaisit viettää aikaa.

Onnistuuko paremmin? Tämä on helpompaa, eikö totta?
Elämäsi tärkeät ihmiset eivät ole rikkaita, eivät voita palkintoja…
He välittävät sinusta, pitävät sinusta huolta, ovat läsnä kaikesta huolimatta.

Ajattele sitä hetkinen.
Elämä on lyhyt!
Mihin listaan itse kuulut? Tiedätkö?

Anna kun autan.
Et ole kuuluisien joukossa, mutta kuulut niihin, joille minä lähetän tämän viestin…

Jokin aika sitten Seattlen olympialaisissa yhdeksän urheilijaa, kaikki fyysisesti tai psyykkisesti vammaisia, seisoivat lähtöviivalla valmiina 100 metrin juoksuun. Lähtölaukaus kajahti ja kisa alkoi. Kaikki eivät juosseet, mutta kaikki halusivat osallistua ja voittaa.

Heidän juostessaan yksi heistä kaatui, teki muutaman kuperkeikan ja alkoi itkeä.
Kahdeksan muuta kuulivat hänen itkunsa.
He hidastivat ja katsoivat taakseen.
He pysähtyivät ja palasivat kaatuneen luokse… Kaikki kahdeksan…

Tyttö, joka kärsi Downin syndroomasta, istui kaatuneen viereen, halasi häntä ja kysyi: ”Tuntuuko nyt yhtään paremmalta?”
Sitten kaikki yhdeksän kävelivät rinta rinnan maaliviivan yli.

Yleisö nousi seisomaan ja osoitti suosiotaan.
Ja suosionosoitukset kestivät pitkään…

Ihmiset, jotka olivat todistamassa tapahtumaa puhuvat siitä edelleen. Miksi?

Koska syvällä sisimmässämme tiedämme, ettei voittaminen ole tärkeintä elämässämme.

Tärkeintä elämässä on auttaa toisia voittamaan. Myös silloin, kun se tarkoittaa omien voitonmahdollisuuksien menettämistä.

Lainattu.

Ilmiömäinen loma. Oon niin uppoutunut musiikkiin ja fiilis on korkeella et kirjoitan suht puhekielellä tän setin.

[Outcast - Bombs over Bagdad]

[Nelly Furtado - Say it right]

[Tori Amos - Precious things]

Alkuperäinen suunnitelma oli lentää Helsingistä, New yorkin kautta Tampaan. Viikko perillä, kolme päivää Nycissä.

Fiilis on hieno istumme koneessa (md 11), matkalla Nyciin. Kingdom come soi luureissa, odotan suurempaa maailmaa, odotan lämpöä. Laskeudumme maahan, jäätä ja lunta lentää ympäriinsä, ei näy kunnolla ulos. Ulkona on lumimyrsky, kone jonotti noin tunnin paikoillaan, kestetään. Ensimmäinen elokuvista tuttu ripaus amerikkaa tarttu muhun passin tarkastuksessa. Kuvauksen ja sormenjälkien tarkastuksen jälkeen olen asennoitunut nousemaan floridan koneeseen.

Menemme checkaamaan sisään, ja taas noin vartin jono. Finnairin edustaja kertoo: "voi olla tiukkaa, ette välttämättä ehdi koneeseen", soitto deltalle, "kone on jo lähdössä, ette ehdi millään". Mitäköhän nyt tapahtuu? "valitettavasti huomiselle ei ole vapaita paikkoja tampaan, teidän täytyy yrittää heti aamusta stand by lipuilla, jos ette mahdu, voitte yrittää uudelleen myöhemmin". Mitä me tehdään sillä aikaa? "Valitettavasti emme saa teitä hotelliin, järjestän teille paikan Long Islandista, motellista". Monelta kentälle? "tulkaa ajoissa jonottamaan, tulkaa klo seitsemän".

Taxi matkan maisemat ovat hyvinkin mielenkiintoiset. Missäköhän ovat ne Nycin korkeat talot. Long Islandiin kesti alle puoli tuntia kentältä. Kuvailisin paikkaa ghettona, ainakin enemmän kun rastilan ja vanhan vuosaaren kulmat. Paikka/motelli oli mulle henkilökohtaisesti hyvin positiivinen kokemus. Perinteinen jenkkimotelli, suoraan elokuvista (esim. Jackie Brown). Kaksikerroksinen rakennus, portaat talon päädyssä, ylhäällä pitkä parveke/terassi josta käydään sisään huoneisiin. Jätimme kamat huoneisiin, jonka jälkeen löysimme ravintolan, joka oli kakaran kiven heiton päässä. Päästiin syömään aitoa amerikkalaista/mexicolaista ruokaa. Tortillani olisivat maksaneet suomessa noin 15€, täällä taas 8$ . Nukuin noin kolme tuntia sinä yönä (kunnon keskustelut siskon kanssa, pitkästä aikaa).

Aamulla lähdemme suuntaamaan kohti Check iniä. Ulkona on kylmä, mulla on yksi vahvimmista yskistä koskaan, haluan lämpimään parantumaan. Give me some C, Mr Hevesy. Lentokenttä on pullollaan ihmisiä, ette osaisi käsittää tätä amerikkalaisten otusten määrää. Excuse me, where's the rebook line? On kylmä, erittäin vahva aamun väsymys, aikaero ja yskin ilman suurta taukoa. Näen jonon jatkuvan noin sata metriä eteenpäin, jonka jälkeen se kääntyy kulman taakse oikealle. Olen muutaman kerran jonottanut baariin kylmässä, ihmiset valittivat kovasti. Sehän on ymmärrettävää kun jonotus kesti ainakin puoli tuntia. Tämä meidän jono oli lämmin ja jonossa sattui olemaan kärsivällisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Tämä meidän jonottaminen kestää varmaan useita tunteja.

Ensimmäisen 4 tunnin jälkeen kun olimme kääntyneet nurkan taakse, oli enään toiset 100 metriä/4 tuntia. Ruokapaikkoja ei ollut lähimaillakaan, kuuden tunnin jonotuksen jälkeen löysimme patukkakoneen, saimme suklaata. Saavutettuamme kahdeksan tunnin jonotuksen loppuun, saimme tietää, että pääsemme testaamaan stand by mahdollisuutta. Checkasimme laukut sisään, emme saaneet vielä paikkoja varmistettua, mutta deltan edustaja sanoi, että olemme vahvoilla. Syön hampurilaisateriaa, dont judge burger meals. On aika olla olla vaatimaton, tunnen itseni muurahaiseksi näiden joukkioiden keskellä, nokka alas härmäläinen. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen saimme kuulla vastauksen, emme mahdu koneeseen. Katso Lost in translation elokuvan kansi ja ota kuva meistä, kun istumme tyhjällä penkkirivistöllä. Bill Murray tokiossa, saunaväki Nycissä. Ei muuta kuin uusiksi.

Lähdimme hakemaan tavaroitamme, kunnes kuulimme että tavarat lähtivät Floridaan, me emme. Thanks America, may be, that I'll learn something. Yskä vain pahenee. Isä juttelee sisällä deltan descillä vaihtoehdoista, sisko ja veli jonottavat taxia. Istun penkkirivistöllä, katselen ihmisten keräävän laukkujaan hihnoilta, kylmä ilma puhaltaa sisään ja yskin. Olotila on kuvaamaton, taustalla soi Ben E. Kingin - Stand by me. Tämäpä tästä vielä puuttuikin.

Pääsimme täksi yöksi oikeeseen hotelliin, otimme vain yhden huoneen. Huomenna aamulla pääsemme taas yrittämään stand by lipuillamme. Ei naurattanut. Pääsimme Tampaan kahdessä erässä. Tässä vaiheessa mikään jonottaminen/odottaminen ei ollut ongelma, vain se aika, joka on pois lämpimästä, pois mahtavan perheen luota. The Hevesys.

Saimme tietää faktan. Ensimmäisen kerran kun saavuimme Nyciin, jatkolentomme tampaan siirtyi muutaman tunnin eteenpäin. Olisimme ehtineet lentoomme ensimmäisenä päivänä. Vietimme lentokentällä/hotellimotellissa kolme päivää. En tuomitse jos puhuu totta, mutta he puhuivat täyttä paskaa, äkkipikainen päätös, long island.

Kuvat kertoo paljon mitä teimme floridassa. Tämän pituisia tekstejä voisi kirjoittaa reissun jokaisesta päivästä. Unohtumatonta, kesällä takaisin. Tosin tuskin koen enään mitään tälläistä. Ensimmäinen kerta amerikassa, with the most beautiful creatures in the world.

Thank You.

- 3 päivää
- 1+8+3 tunnin jonotuksia
- Long island (Ice tea ois tehny gutaa)
- Lumimyrsky
- Väsyneitä ihmisiä
- Kokemuksia ja amerikkalaisia

Riku Pennanen, enlarged mind for 07

Keksittyjen asioiden takia kaikki eivät ole hyviä, keksittyjen asioiden takia kaikki tietämättään pelkää kulttuurin asettamia indeksejä, rajoja, odotuksia, arvostelua jne. Ihmiset keksii asioita, mikä vaikeuttaa aika monia asioita. Keksityt jutut useimmiten auttavat, kuten liikennevaloissa. Pitäisikö minun ruveta selittämään, että miksi keksittyjen asioiden takia suomalaisilla ratagolfareilla ei ole tarpeeksi itseluottamusta arvokisoissa, miksi ihmiset ovat tyytyväisiä suomen keskipalkkaan. Se on keskittyä että suomalaiset ovat yleisesti paskoja ratagolfissa, olen saanut siitä käytännön todisteita. Mitäs jos keksittäisiin omia asioita? Aika monia keksittyjä asioita kannattaa arvostaa, kuten että ratagolfia pelataan mailalla, voisi kyllä heittää kädelläkin jos keksisi toisin. Jos vaikka jätettäisiin pakollisiksi keksityt jutut voimaan ja keksittäisiin muiden keksittyjen juttujen tilalle uusia keksittyjä juttuja. Jätetään voimaan ratagolfin säännöt, suomen laki suomessa, muiden lait muualla ja käytöstavat pidetään kohtuullisina.

Tiedän että jokaisesta toimesta löytyy turhia, keksittyjä juttuja, joita ihmiset ei helposti huomaa, vaan ne kulkee näiden juttujen mukana automaattisesti. Näiden asioiden muuttamiseen ei tarvitse rahaa eikä laitonta toimintaa.

Jos haluaa muuttaa keksittyjä juttuja, pitää pysyä lujasti kiinni todellisuudessa. Ei voi lopettaa harjoittelua leimaamalla sen keksityksi. Ihmiset ihmettelevät miksi Jumala ei pelasta kaikkia ihmisiä onnettomuuksissa, sodissa jne. Jumala ei keksi asioita vaan hän tarkkailee tyhmiä ihmisiä ja niiden keksittyjä asioita, jotka tuottaa pahaa toisille ihmisille, jotka ovat suurella todenäköisyydellä keksineet myös tyhmiä juttuja/sääntöjä. Paha on keksittyä, kipu on todellista. Riku Pennanen on keksittyjen sääntöjen mukaan tyhmä ihminen, ei paha. Kukaan ei ole paha koska sekin on keksittyä. Tyhmyyskin on keksittyä, koska käsittääkseni viisaus on tyhmyyden vastakohta ja viisauden määrittelmä on tietää paljon asioita. Suuri osa näistä asioista on turhia keksittyjä sääntöjä/juttuja/asioita, jotka hidastavat menestyviä. En halua olla viisas, haluan olla fiksu.

Ehdottaisin että eläisimme vapaammin. Uskaltaisimme irtautua turhista keksityista asioista. Tämä ei tuota pahaa, tähän ei tarvita rikoksia tai rahan puutetta. Raha on mielestäni ihan saatanan hyvä keksintö. Uskon että saatana on keksitty, ja siitä on tehty paha, mikä on jollain pienellä prosenttimäärällä vaikuttanut hyvin negatiivisellä tavalla yhteiskuntaan.

Pysytään "Urheilussa". Miettikää mitä kaikkia asioita on lajiin keksitty, mitä ei lue sääntökirjassa. Yleisin esiintuleva asia on lajin vaikeus. Muistakaa että luova hulluus on sallittua. Jos karsitaan kaikki turhat pois niin jäljelle jää enään pallo, maila, nautinto, piikki, hyvä fiilis jne. Yritetään kaivaa huono fiilis pois deletoimalla keksittyjä asioita. Huono fiilis ei ole keksittyä, mutta siihen vaikuttaa moni keksitty asia. Täytyy myöntää että huonot ratagolfarit keksii lajiin joka päivä turhia asioita. Jos on ajatellut tätä asiaa, niin luultavasti vähentää keksittyjen asioiden keksimistä. Tuleeko maailmasta liian tylsä, jos poistaa liikaa keksittyjä asioita? Kuka on hyvä, kuka on huono? Mikä on urheilua, mikä työtä, mikä koulua? Missä menee raja?

Tämän kirjotelman ideana oli ilmaista tunteita siitä, että maailmaan on asetettu mielestäni tiettyjä indeksejä ja rajoja, joista ihmiset eivät osaa irtautua. Suomessa on erittäin tarkasti asetettu järjestelmä, joka toimii loistavasti. Menestyjät kulkevat monessa asiassa vastavirtaan?

Riku Pennanen, Vaatimaton keisari

Ps. Muistelkaa MM 2004

http://www.ratagolf.fi/tiedotearkisto/?num=11732