Ois mulla jälleen sulle sanottavaa, mut en pysty sanomaankaan vaik mieli pakottava
Haluisin kertoo ehkä jollekkin miltä musta tuntuu ja elämä valuu käsiltä
Mut se on vaikeeta en ole ihminen joka osaa puhuu kun en ole täydellinen
Mä en oo onnellinen tai en mä tiedä ku on iloo ja suruu mut jaksan vielä
Oon aika ujo ja oon aika hiljanen alan varmaan erakoituu selkään hakkaa viikate
Mä suutun helposti ja masennun helposti ja mutten muutu helposti mut ton mä saan friikkaa
Miten mä sanoisin kun en tiedä itekkään on asioita jota en tajuu vieläkään.
Mut ehkä viel tänää mä tulen ymärtämää elämän merkityksen ja joskus on ennään.
Mut ehkä ei oo enää paljon aikaa tuntuu et elämä menee samaa raitaa.
Ja samaa aikaa mietin et onko elämäni tehtävä tehdä tätä säettä.
Mut parempi pysyy hiljaa ja havahtuu hiljentyy yksin maailmaan karuun.
Olla yksin vaikka koko loppu elämäni.