IRC-Galleria

Sanotaan et koti on siellä mis sydän on
Mut sun myötä mun sydän on pirstaloitunut liian moniin siruihin
Mä oon levittänyt ne pitkin Helsinginkatua
Ne on tippunut yksinäisinä metsäpolun viertä
Ja kun mä oon itkenyt
Ne on valunu alas mun poskipäiltä

Mun koti on ei missään

Luopumisen vaikeus on haamusärkyä. Haamusärky on hyväksyvää toteamusta kun jotain ei ole enää aikoihin ollut, ja siitä on päästettävä irti. Mieli ja keho sopeutuu, se uusiutuu ja ajan kuluessa paranee.

Jos joku joskus kirjoittaisi mulle näin kauniisti, joutuisi alttarille mun kanssa.

Yö on yksinäinen, puita paleltaa
yksin tuuli jäinen maita vaeltaa
minä yksin punkassani
susta unta nään
ja toivon, että luokses jään

Heräsin kun tuuli koitti
koivut kukistaa
Kuuntelen se kuinka talon
harjaa tukistaa
Kunpa poskellasi tuntisinkin
nenäs tuhinan
Kunpa uni voittaisi
tuulen suhinan

Sillä uneni piirtää kuvaasi
hiekkaan rannan kaukaisen
jonne itseni unen
raketilla laukaisen
Sillä matkalla hoputtomalla
kohti aamua
rannalla loputtomalla
sinä rakastat mua
koska rakastan sua

Rannalle yksin jäit
kun minä heräsin
tuuli huusi, tyynyt
pääni päälle keräsin
Viimein uni voittaa
tuulen suhinan
taas tunnen
nenäs tuhinan

Kirjoitusblokki. Nyt. Viimeiset puoli vuotta. Edelleen.

>Alitajunta huutaa: "KIRJOITA. AJATUS. NAO!"
>>Avaat Wordin. Pohdit. Vääntelet ajatusta. Puet mielikuvaa sanoiksi.
>>>Kirjoitat innoissasi. Hetkessä ajatus lakkaa eikä kirjoittamasi tunnu omalta.
>>>> ... ööö .. Ei.

>>>>>Heittää(kkö) läppärin seinään vaiko tuhahtaa ja mennä nukkumaan.

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

- Juice

"There'll be good times again for me and you,
But we just can't stay together; don't you feel it too?
Still I'm glad for what we had and how I once loved you."



Ei löydy enempää sanottavaa nyt.