IRC-Galleria

Kerrompas nyt hieman omasta vapustani. Aina sanotaan, että opiskelijat viettävät hullua vappua, mutten osannut arvata, mihin omani johtaisi...

Kaikki alkoi itse asiassa jo lähes viikkoa ennen vappua perjantaina, kun kämppikset alkoivat viettämään viikon kestävää periodia. Noh ei siinä mitään, yökyöpelöinti on minulle täysin tuttua. Kuitenkin meluavat ihmiset saivat minut harmistumaan, ja päätin käydä paikallisessa yhdellä. Siellä sitten jouduin sattuneesta syystä joukon psykologiksi, olin henkisenä tukena mm. naiselle, joka oli tullut hautajaisista. Puhuin myös jonkun Suomussalmelaisen tyypin kanssa jne.

Seuraavana päivänä oli sama homma, PAITSI minua häirinnyt tummaihoinen vaihto-oppilas päätti tulla kylään. Noh, ennen sitä olin opiskelemassa, mutta eihän siitä tullut sitten enää mitään. Päätin taas lähteä paikalliseen tämä vaihtari mukana (tavoitteena eksyttää hänet jonnekin ja päästä itse nukkumaan ennen kämppisten jatkoja). Istuuduimme kahden karskin motoristin näköisten tyyppien vastapäätä (toisella oli punainen jenkkihuivi jne. kyllä te tiedätte:P), ja molemmat katselivat tuttuani (joka yritti nautiskella suomalaisesta karaokesta) hieman oudosti, ja minä raaputtelin jo ohtaani, että ei helvetti kunhan tästä ei seuraa mitään tappelua, kun yleisesti tiedetään suomalaisten vapaamielisyys... Ei siinä, tyypit alkoivat heittää läppää vaihtarin kanssa ja minä lin ihan että jess, ei mitään ongelmaa.

Noh sitten huomasin salin toisella puolella tutun naaman. Sama Suomussalmelaismies istui siellä iltaa kavereidensa kanssa, ja minä menin sitten tämän oman tuttavuuteni kanssa sinne istumaan. Siinä jutusteltiin kaikessa rauhassa, kunnes joku Putinin näköinen tyyppi tuli istumaan samaan pöytään. Kun vaihtari joutui paikallisen kylähullun (joku nainen, joka hillui pitkin baaria täysin övereissä) tämä Putin-dude rupesi jauhamaan minulle, että hän on joskus ollut skini ja hänellä oli ongelmia tumman tuttavuuteni kanssa. No voi helvata, oli niin lähellä etten joutunut nyrkkirysyyn tämän tyypin kanssa, mutta tyyppi alkoi riitelemään tyttöystävänsä kanssa. Liukenimme kuitenkin paikalta Caioon, jossa myös joku hieman pöhkön oloinen, nikotteleva jalkapallofani tuli jauhamaan schaissea pöytäämme... Loppuillasta menimme kotia päin ja en millään päässyt tästä tyypistä enää eroon. Tilanne alkoi olemaan liian intiimi minulle (en pidä koskettelusta, halaamisesta, edes kättelystä ym. Aiemmin tyyppi yritti pitää kättään olkapäälläni mikä valitettavasti laukaisee minussa tietyn itsepuolustusreaktion... SLAP!) mutta lopulta päästiin talon sisälle ja vaihtari siirtyi kämppisten jatkoihin (JESS vihdoinkin) ja sai maistella nuuskaa, pelata twisteriä ja muuta... (Ja minä pääsin rauhaan!)

Noh siinä alkoi kouluviikko, enkä saanut nukuttua koko kolmeen päivään, koska en päässyt uneen ennen kämppisten tuloa ja kun muu porukka oli sammunut, oma unensaantini oli tuskan takana. Eli siis huppasin vain huoneessani tekemättä mitään järkevää...

Sitten koitti keskiviikko, ja oltiin sovittu koulukaverin kanssa mukava ilta viinin ja naposteltavien merkeissä. Ajattelin, että nyt perkele sitä juhlitaan vappua eikä meinata, ja ilta olikin mukava. Mentiin sitten siinä kymmenen jälkeen Onnelaan.Alkuilta meni ihan hyvin, kunnes paikka alkoi olemaan täynnä ja kaverin juomat kaadettiin lavuaariin (oma vika kun menin houkuttelemaan toisen vessaan:P) ja porukkaa alkoi lappamaan sisään liikaa... Kaikki muut tuntuivat olevan ihan täpinöissään, vaikka itsellä kasvoi vain vitutus alkoholiannosten myötä, ja varsinkin kun loppuillasta olut maksoi 4.90! Ei herranen aika, minähän en maksa oluestani 50 senttiä enempää, mitä minun täytyy maksaa vakipaikassani... Jos en muuten viihdy ja juomat alkavat olemaan ylihinnoiteltua, niin perkele... Repäisin sitten kaverini mukaan, joka tuntui suuttuneelta yhtäkkiseen lähtöön, mutta pidin huolen, että pääsi turvallisesti bussiin vakuutellen, että käyn vain vakipaikasani (hevimesta \,,/ ) juomassa oluen ja lähdne seuraavalla linkkurilla. Noh mestassa oli vähän porukkaa, joten juttelin baarimikkojen kanssa ja paransin hikkaa sokerivedellä (ja yhdellä niskalaukauksella, sitä ei lasketa...). Vilkuilin kelloa, mutten viitsinyt lähteä viimeiseen bussiin, kun ajattelin, että kämpillä on vielä täysi meno päällä. Joten istuskelin baarissa tappiin asti, menin ulos ja höpöttelin joidenkin randomien tyyppien kanssa, jotka lopulta koikkelehtivat omiin suuntiinsa.

Katsoin linkkurien aikatauluja, ja seuraava olisi mennyt joskus aamulla, kolmen-neljän tunnin päästä. No en saatana ajatellut jäädä paikalleni enkä varsinkaan maksaa taksistani 17 euroa, joten lähdin koikkelehtimaan Linnanmaalle päin. Tuiran sillan kohdalla kaaduin kerran maahan ja istuskelin keräten voimia ja selvitellen päätäni, ja siinä kulki muutamia jalankulkijoita ja yksi pyöräilijä, joka huusi ”Älä tapa ittees!”. Noh, jos joku minut ja minun mustan huumorini tuntee huusin takaisin ”Minähän tapan!” ja hihittelin itsekseni hieman kauhuissaan, että toivottavasti tyyppi ei ottanut minua tosissaan (silta + tummiin pukeutunut puolihullu nainen...). Noh nousin siitä ylös ja harhauduin ajoradalle kerran, yritin viittoa muutamaa autoa pysähtymään, mutta koska näytin kutakuinkin demonilta, niin autot kaasuttivat vain tiehensä. Noh aivan sama, ajattelin, ja jatkoin matkaa.

Yhtäkkiä vierelle pysähtyi kuitenkin auto ja kaksi tyyppiä hyppää sieltä ulos. Olin ihan, et mitä perkelettä ja valmistautunut puolustamaan itseäni, mutta huomasin – ONNEKSI – ajoissa, että kyseessä oli poliisiauto:P Sedät sitten käskivät minua istumaan autoon ja tottelin kiltisti, etten joudu enempää hankaluuksiin... Hihittelin hieman itsekseni, että on se nyt perkele kun en saanut edes käsirautoja, ja siinä sitten kumminkin istua törötettiin. Olo alkoi olemaan lämmin (vielä ulkona ei ole liian lämmintä, eikä varsinkaan jos istuskelit asfaltilla) ja uninen. Loppuillasta päätyin sitten kamarille, ja minun käskettiin luovuttaa kaikki irtohärpäkkeet kenkiä myöten ja minut talutettiin selliin 8. Voi helvata vieköön... Noh, siinä sitten katselin ympärilleni, levitin patjat lattialle ja käyskentelin huoneessa kuin lukittu eläin. Koputtelin tarkkailuluukkuun, ensin koodeilla, sitten nyrkillä että saanko minä edes jonkunnäköisen viltin tai takin päälle. Mutta eipä sieltä kukaan tullut katsomaan, mitä ihmettä möykkäsin. Menin sitten pitkäkseni, mutta lattia oli kylmä patjasta huolimatta ja helvetillinen kattovalo esti uneenpääsyä. Valvoin ken tietää miten kauan ja mietiskelin jopa majan rakentamista kahdesta patjasta, mutta en tiennyt, tulisiko huoneeseen joku muu känniläinen nukkumaan. Lopulta olin vaipunut jonkinnäköiseen horrokseen. Heräsin siihen, että tärisin kylmästä ja puhuin itsekseni, ja pelkäsin jo menettäväni järkeni... Homma alkoi muistuttamaan kiinalaista vesikidutusta yksitoikkoisuudessaan. Katsoin kuitenkin pieneen pitkittäiseen ikkunaan, ja huomasin, että aamu oli jo valjennut. Menin paniikkiin, koska minun oli määrä lähteä samana päivänä kotiin. Nousin sitten ylös, pistin patjat takaisin ja seisoskelin sellin seinää vasten, odottaen...

Lopulta joku vartijoista älysi kurkata katseluikkunasta, avasi oven ja päästi minut kävelemään käytävää pitkin. Kysyin vettä ja sain lopulta tavarani takaisin. Olin niin pirun väsynyt, että teki mieli rojahtaa vain nukkumaan siihen tuoliin. Onneksi minua ei sentään ruvettu kuulustelemaan, koska tuossa horkkatilassa olisin varmaan tunnustanut Kennedy’n murhan, kunhan olisin päässyt pimeään, hiljaiseen paikkaan nukkumaan... Sanoin kuitenkin kiitokset ”hotellihuoneesta”, kysyin missä suunnassa linkkuripysäkki oli ja astelin ulos valtavan metallioven takaa.

Pääsin kämpille, pakkasin tavarat ja lähdin bussiin. Kotia kohti, painajainen oli ohi...

Noh ei sentään. Bussissa oli kaksi rääkyvää vekaraa, jotka ajattelin jo vakavissani kuristaa. Kotona odotti illan helvetti juopuneiden vanhempien kanssa... Ja aamu... Äiti alkoi syyttelemään minua kapinalliseksi ja muuta ”mukavaa”, ja pakenin ensin huoneeseeni, sitten hautuumaalle lähelle ukkia, joka aina tarjosi turvapaikan kun vanhempani olivat humalassa. Onneksi paras kaverini oli lähtenyt mukaan Suomussalmelle, ja lopulta kävimme istuskelemassa hautuumaalla puhuen asiat läpi. Hävetti niin kovasti ”niksahdukseni”, että ei tosikaan. Olen tottunut esittämään vahvaa, vahvempaa kuin todella olen. Noh, nyt kokemukseni on tehnyt minusta entistä vahvemman (ainakin viisaamman...).

Sääntöjä, jotka kannattaa muistaa:
1) Älä lähde kämpiltä, pysy vain neljän seinän sisässä niin mitään pahaa ei tapahdu
2) Älä avaa ovea jos joku pimpottaa, siellä saattaa olla tyyppi josta et pääse eroon kirveelläkään...
3) Jos lähdet kämpiltä, älä juo punaviinipohjia (right..)
4) Jos et tykkää bailabailaa, STAY THE FUCK AWAY FROM ONNELA
5) Jos menet mestaan, älä tilaa niskalaukausta
6) Mene bussiin
7) Jos et ehdi bussiin, tilaa taksi
8) Jos menet kävelemään kotiin, ota kaveri mukaan
9) Jos kävelet yksin kotiin, JUOKSE JA PIILOUDU AUTOILTA (tätä ollaan jo harjoiteltu serkun kanssa, perhana kun ei tullut nyt mieleen)
10) Jos viereesi pysähtyy auto, jonka kyljessä lukee POLIISI, älä ala rettelöimään (ettet saa sakkoja virkavallan vastustamisesta, tämä meni sentään oikein! *thumbs up*)
11) Jos poliisisedät taluttavat sinut takapenkille, älä ala hihittelemään ja miettimään käsirautoja ja pistooleja...
12) Jos sinut viedään asemalle, yritä esittää selväjärkistä demonimeikeistä ja keltaisista silmistä huolimatta (tyyliin: ”mitään ei oo otettu...”)
13) Kysy vilttiä
14) Jos et tajunnut kysyä edellistä, älä hakkaa sellin ovea kuin mielipuoli, että haluaisit sellaisen
15) Tee maja patjoista, ettei valo häikäise silmiä
16) Katso kohta 1) ja noudata sitä, niin säästyt monelta vaivalta...

Mitä tästä opimme:

Poliisisedät ovat kivoja, ne päästävät sinut lämpimään. Ainakin hetkeksi.
Kyllä putka kotiolot voittaa (jos vielä saisi sen saakelin viltin ja valot pois!)

Terveisin: Ei ikinä enää poistu kämpiltä... No ei vaiteskaan, ensperjantaina uudestaan! Jos vaikka tällä kertaa saisin käsiraudat ja komean poliisisedän viereen lämmittämään...