IRC-Galleria

paska kone kun ei voi kuunnella musiikkia. aika matelee. onneksi pääsemme 2 minuutin kuluttua ja sitten mahtaakin olla uskontoa. mikä tuska. >< mutta aijon selvitä.

ps. jos minua ei näykkään, niin mahdollisesti olen luuhistunut tunnille. :l

Kirjoita ekalla kirjaimellasi noihin kaikkiin joku sana.

Olen: riikka
Haluan: rauhoittua
Minulla on: riemukasta
Vihaan: rasisteja
Pelkään: rölliä
Kuuntelen: Red Hot Chili Peppers: iä
Pohdin: rumia
Rakastan: rakkeja
Minuun koskee: rintaan
Minä aina: ripuloin
Minä en ole: ruma 8"DD
Laulan: rikumaisesti
Itken: raivoisasti
Katson: ruutua
Oli pakko: räpättää.

eipä oikein täsmää nyt.

joo, tänään oli todella _hauskaa_ ruotsin tunnilla, emme taida olla opettajan suosikki luokkia. emmehän me voi mitään sille, että olemme energisiä ja hiukan kova äänisiä >.< no, huomenna opettaja pitää meille sanakokeen, ja luulen, ettei minulla ole voimia lukea siihen.
muuten, päätin tässä juuri, että rajoitan tätä koneella istumista. vain 2 tuntia koneella per päivä. o_O ensin olin 1 tunnin puolella, mutta tajusin, ettei se mihinkään riitä!

http://www.geocities.com/lucida_666/oulunsalon/

hajosin pahemman kerran. :"--DDD

tiesittekö, että nyt oikeasti ottaa päähän, kun pitää tuonne kouluun mennä. miksei voi olla vielä viikko lomaa >< yh !

katsotaas. näin:

olipa kerran norsuperhe, johon kuului isänorsu, äitinorsu ja lapsinorsu. noh, eräänä päivänä perhe päättikin lähteä kauppaan ostamaan purtavaa. kauhuksi puu olikin kaatunut keskelle tietä ja se tukki koko tien.
isänorsu piti tätä pikku juttuna vain, ja otti tukevan otteen puusta - laski kolmeen, ja vetäisi. mitä ihmettä? puu ei liikkunut mihinkään. äitinorsu sähähti, ja kokeili vuorollaan samaa. ei, puu ei liikkunut minnekkään. perhe kummasteli. sitten lapsinorsu tohkaisi isälleen:

"isä, saanko minä kokeilla siirtää puuta? minä kyllä saan sen liikkumaan! saanhan?"
"no mutta lapsinorsu, ethän sinä siihen pystyisi! taittaisit niskasi ja kuolisit."

seuraavana päivänä perhe yritti uudestaan. pahaksi onneksi puu oli yhä tiellä! kukaan ei ollut saanut sitä siirtymään. isänorsu ei silti lannistunut, hän otti uudestaan tukevan otteen puusta ja nykäisi. sama tulos kuin viimekerralla. ei puu vaivautunut liikkumaan. samaa kokeili heti perään äitinorsu. eeei se liikkunut. jälleen lapsinoru kysyi isältään:

"isä, saanko minä nyt kokeilla siirtää sitä? tahtoisin kovasti kauppaan, ja lupaan, että saan puun liikkumaan. jooko?
"ei ei ei, sinä et koske tuohon. olet niin pieni, että niskasi murskaantuisivat kuitenkin ja kuolisit. tullaan huomenna takaisin!"

ja niin he tekivät. eikä ollut yllätys, että puu oli yhä paikallaan ja koskemattomana. nyt isä- ja äitinorsu koittivat kumpikin yht'aikaa siirtää puuta. ei, ei se millään sitten liikkunut! lapsinorsu katsoi sivusta ihmeissään ja kysyi:

"isä, nyt kun olemme jo kolmatta kertaa täällä, niin saanko minä kokeilla vihdoin? voin luvata, että saan sen liikkumaan ja sitten pääsemme kauppaan."
"usko jo, et koske tuohon puuhun tuon ikäisenä! pitäisi sinun jo ymmärtää, että kärsäsi lähtisi paikoiltaan ja niskasi menisivät sijoiltaan ja elämäsi oli ohi. ei, et saa kokeilla."

perhe meni kotiin jo hieman nälkäisenä. seuraavana, neljäntenä päivänä he tulivat taas samaan tilanteeseen. voimat olivat jo hieman huonommassa kunnossa, mutta silti isä- ja äitinorsu koittivat siirtää puuta. huoh, ei mitään. jälleen lapsinorsu kysyi isältään:

"isä, nyt minä aijon kokeilla siirtää tuon pahuksen puun tuosta. en malta enään katsoa vierestä tuota raatamista!"
"kuules nyt!" isänorsu sanoi jo vihaisena. "enkä minä ole sanonut jo kolme kertaa, että et pääse kokeilemaan tätä! joten kärsä umpeen."

taas koitti levoton yö ja he tulivat joka päivä puun luo, ja kokeilivat vimmoissaan siirtää puuta - paitsi pikkunorsu tietenkään. joka päivä pikkunorsu anoi, että saisiko siirtää puuta, mutta isä kielsi aina vain ankaremmin ja sanoin aina, että kärsä menisi piloille ja niskat murtuisivat pieneltä ja kuolema koittaisi.

seitsemäs päivä koitti. norsuilla oli jo kova nälkä, kun eivät olleet saaneet vatsalleen mitään purtavaa. viimeisillä voimilla isänorsu ja äitinorsu kokeilivat siirtää puuta. mutta tuloksetta, puu ei ollut liikkunut minnekkään nyt seitsemän yritys kerran jälkeen. ja seitsemännen kerran lapsinorsu kysyi jälleen isältään:

"isä, nyt olen aikuisten norsujen tosissani. saanko kokeilla siirtää tuota idioottiläskirumaa ja kamalaa puuta, jotta pääsemme kauppaan ostaman ruokaa? voin luvata, että saan lennätettyä puun avaruuksiin asti. ole kiltti isä ole kiltti?!"
"no, hyvä on, lapsinorsu. mutta muista, mitä olen aina hokenut. ei ole siis minun ja äitisi vika, jos kärsäsi putoaa, tai niskasi taittuisivat, ja siitä seuraa se, että kuolet. omalla vastuulla, ole hyvä!"

lapsinorsu hyppi innosta ja loikki puun eteen. vanhemmat väistyivät. hitaasti pikkuinen otti lujan ja varman otteen puunrungosta, ja laski kymmeneen. aika kului hitaasti. "seistemän, kahdeksan, yhdeksän... kymmenen!"
lapsinorsu veti keikin voimin.

mitä tapahtui?

pikkunorsu taittoi niskansa ja kuoli.

anteeksi kirjoitusvirheet.

PÄÄSIN SEN KIROTUN ÄLYKKYYSPELIN LÄPI OON PR0 !

ja kaikkia katsos kiinnostakin!