IRC-Galleria

ens viikolla tampereelle ! ihana nähä ritva ja gunter <rakas>

oli mahtava viikonloppu ! kiitos kaikille <3

ihanaa että pääsee täältä paskanpuhujien paratiisista pois pariks päivää !

mahtava äänekosken reissu takana ja vappua odotelleeeeeeeeeeeeeen !

käytiin hiihtämässä

samu : jatta, mää lakattan tua

kummipojasta tuli topi johannes

HÄN OLI KAUNIS, NAURAVAINEN KAIKKIEN KAVERI, KUNNES YKSI PIENI PILLERI KATKAISI HÄNEN ELÄMÄNSÄ.

Kun ensimmäisen kerran näin Mercedes-Rae Clarken, hän oli seitsemännellä luokalla. Koulun pihalla seisoi pieni lintumainen tyttö, jolla oli isot, ruskeat silmät ja ilkikurinen hymy. Hän oli 12-vuotias ja tyttäreni Katen uusi ystävä. Kate oli puhunut "Merchistä" jo kuukausia. Mercedes oli tullut tyttäreni ranskankieliselle koululuokalle aikaisemmin samana vuonna. Uusi tulokas tupsahti kotikaupunkiimme Kanadan Victoriaan keskelle tiiviisti yhteen kasvanutta oppilasjoukkoa, joka oli ollut yhdessä lastentarhasta asti. Pian hän oli joukon suosituin tyttö. Kaikki pojat olivat pihkassa häneen. Tytöt halusivat olla hänen ystäviään ja kyselivät häneltä, millaisia hiustyylejä ja vaatteita kannatti käyttää, mitä musiikkia kuunnella ja mitä mieltä Mercedes oli kaikista niistä asioista, joista 12-vuotiaat tytöt puhuivat niin paljon. Kate jaksoi aina kertoilla, mitä Merch oli sanonut tai tehnyt.
Vihdoin näin hänet kunnolla. Ajattelin: onpa kaunis tyttö. Mitkä silmät! Hän hymyili leveästi ja nauroi rehevämmin kuin niin pieneltä ja hennolta tytöltä olisin odottanut. Toiset tytöt olivat häntä päätä pidempiä.
Seuraavana puolentoista vuoden aikana opin tuntemaan hänet. Kuljetimme muiden vanhempien kanssa lapsia harrastuksiin vuorotellen, ja vein Mercedesin joka viikko tanssitunnille. Emännöin myös lasten yökyläilyjä, joita tuntui riittävän lähes joka viikonlopuksi jonkun kotiin. Tälläinen oli minun tuntemani Mercedes : seikkailunhaluinen ja välitön tyttö, joka rakasti tanssimista ja ystävien seuraa, tanssi kuin enkeli ja kokeili mieluusti uusia kampauksia. Tyttäreni Maddy, joka on kaksi vuotta Katea nuorempi, palvoi Merchiä, koska tämä otti hänet meillä käydessään mukaan isojen tyttöjen juttuihin, toisin kuin jotkut muut vanhemmat tytöt. Merch harjasi Maddyn hiuksia, keksi hänelle uusia kampauksia ja otti hänet mukaan keskusteluihin.
Koulun retkellä kuvatussa videossa Mercedes istuu yöllä leirinuotiolla. Hän tunkee suunsa täyteen vaahtokarkkeja. Kun niitä on kymmenisen, hänen poskensa ovat pulleat kuin hullulla oravalla, ja luokkatoverit ovat katketa naurusta. Se oli Mercedekselle tyypillinen tempaus. Hän nauratti koko joukkoa silmät tuikkien.
Muutaman kerran Mercedesin äiti Sherry soitti minulle ennen tytön tanssituntia, ettei päässyt vielä lähtemään töistä. Hän kysyi voisiko Mercedes molla meillä niin kauan, että hän ehtisi hakea tämän . Sherry työskenteli hautaustoimiston työntekijänä kaupungin keskustassa. Tiesin hänen soittonsa merkitsevän, että joku suuren menetyksen kokenut tarvitsi tavallistakin enemmän hänen tukeaan. "Totta kai", sanoin. Tiesin omasta kokemuksestani, että työssäkäyvät äidit joutuvat tekemään monenlaisia järjestelyjä ystäviensä kanssa pitääkseen lapsensa turvassa. Sherry oli työteliäs, vahva ja ymmärtäväinen kolmen lapsen äiti. Mercedesin lisäksi hänellä oli kaksi poikaa, Chris, joka oli jo aikuinen ja naimisissa, sekä Kody, joka oli vuoden vanhempi kuin Mercedes. Sherry oli kerännyt rohkeutensa ja jättänyt taakseen epäterveen parisuhteen Mercedesin isän kanssa ja aloittanut uuden, itsenäisen elämän kahden nuoremman lapsensa kanssa Victoriassa. He asuivat kaukana keskustasta, mutta Sherry halusi Mercedesin pääsevän kielikylpykouluun hänen työpaikkansa lähelle. Se merkitsi molemmille pitkää edestakaista ajomatkaa joka päivä.

Kun Mercedes oli meillä viimeisen kerran - ennen sitä kohtalokasta päivää, joka muutti kaiken - Kate ja hän viettivät laiskan elokuisen iltäpäivän takapihallamme. He hyppivät Maddyn kanssa trampoliinilla ja irvistelivät ja veikistelivät digikameralle. Sitten, suunnilleen päivällisaikaan maanantaina syyskuun 5.päivänä, päivää ennen yhdeksännen luokan alkua, Kate ryntäsi ulos huoneestaan kasvot kyynelistä märkinä. Hän kertoi itkien, että Mercedes oli kokeillut ekstaasia. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokeillut mitään huumeita. Nyt hän oli sairaalassa teho-osastolla! Emme voineet uskoa uutisia todeksi. Useiden puhelinsoittojen jälkeen tyrmistyksemme muuttui shokiksi ja epätoivoksi. Edellisenä päivänä, aurinkoisena sunnuntaina vihreässä puistossa Mercedes oli päättänyt nielaista ystävältään saamansa pikkuruisen vaaleanpunaisen pillerin. Hänen mukanaan oli kaksi muuta tuttua tyttöä. Toinen heistä oli kokeillut aikaisemmin. Hän sanoim että se tuntui kivalta, ja oli ostanut keskustasta katu myyjältä kolme pilleriä kymmenellä dollarilla eli noin seitsemällä eurolla. Tytöt nielaisivat pillerit, ja Mercedes alkoi melkein heti oksentaa. Pian hän valitti että hänellä oli hirveä päänsärky ja ettei hän nähnyt mitään. Sitten hänen silmänsä kääntyivät ympäri ja hän alkoi kouristella. Toinen tytöistä juoksi lähellä asuvan perhetutun taloon hakemaan apua. Kun Sherry saapui sairaalaan puolitoista tuntia myöhemmin, hänen tyttärensä oli tajuton ja ympärillä työskenteli joukko lääkäreitä. Mercedes ei herännyt enää koskaan. Seuraavan vuorokauden aikana hänellä oli kouristuksia, hänen verenpaineensa ja ruumiinlämpönsä nousivat hälyttävästi ja hän sai useita sydänkohtauksia, joista hänet elvytettiin. Sunnuntaina illalla hänet kytkettiin hengityskoneeseen. Kaikki rukoilivat ihmettä. Myöhään maanantai-iltana Mercedesin lääkärit joutuivat toteamaan, että pieni vaaleanpunainen pilleri oli johtanut aivokuolemaan. Sherryn oli tehtävä tuskallinen päätös: hän antoi luvan irrottaa tyttärensä hengityskoneesta, lahjoitti hänen elimensä ja antoi hänen kuolla. Sairaala antoi perheelle aikaa sanoa hyvästit. Tiistaina Mercedesin huoneen ulkopuolella olevat odotustilat olivat täynnä ihmisiä: serkkuja tätejä, setiä ja ystäviä. Sherry kutsui Katen ja muut ystävät katsomaan Mercedesiä. Tyttärelleni Katelle ja minulle hyvästeistä lasten teho-osastolla jäi raastava muisto, joka säilyy mielessämme aina. Mercedes makasi kalpeana ja liikkumattomana sairaalan vuoteella laitteiden ympäröimänä, letkut käsivarressa ja kurkussa, rinta nousten ja laskien hengityskoneen huokausten tahdissa. Hänen ennen niin eloisat ja kirkkaat silmänsä tuijottivat tyhjinä ja ilmeettöminä. Mercedes irrotettiin koneista samana tiistai-iltana. Hänen elimensä otettiin talteen elinsiirtoja varten. Koska Sherry oli hautaustoimiston työntekijä, sairaala antoi hänelle luvan hakea Mercedesin ruumiin suoraan leikkaussalista. Sherry ja hänen läheinen ystävänsä ja kollegansa Bill käärivät Mercedesin huopaan ja veivät hänet hautaustoimistoon. Sherry pesi ja valmisteli tyttärensä ruumiin hautajaisia varten. Tällaisen viimeisen palveluksen tekeminen omalle lapselle ja siihen liittyvä hellyys ja epätöivo on sydäntä särkevää.


Mercedesin äiti Sherry toivoo, että kaikki ymmärtävät hänen tyttärensä tärkeän viestin: Mercedes oli hyvän perheen kunnollinen tytär, joka teki yhden ainoan väärän päätöksen. Sherry kertoi, että kuolinsyytutkijan toimisto ilmoitti hänelle muutamaa viikkoa myöhemmin, että huume on ollut puhdasta ekstaasia, jota ei huhuista huolimatta ole terästetty amfetamiinilla. "Ekstaasia pidetään viihdehuumeena, jota otetaan juhlissa ja joka ei muka ole yhtä vaarallista kuin amfetamiini. Mutta ekstaasikin voi tappaa", hän sanoo. Sherry kehottaa nuoria muistamaa Mercedesin kohtalon. Hän toivoo, että jos joku nuori kuulee ystävänsä harkitsevan ekstaasin kokeilemista, tällä olisi rohkeutta kertoa sittä ystävän vanhemmille tai opettajalle. Se voi pelastaa jonkun hengen. "Mercedes teki virheen heidän kaikkien puolesta", Sherry sanoo. "Ottakaa opiksenne hänen virheestään."

Jonkin aikaa sitten, kun otin digikameramme esiin perhejuhlia varten, löysin yllättäen siihen unohtuneet Mercedesin kuvat. Sinä viimeisen elokuisena päivänä kamera pysäytti hänet ilmaan kesken trampoliinihypyn,suu naurussa, hiukset levällään, laihat kädet ja jalat eri suuntiin sojottaen - niin täynnä elämää ja voimaa. Niin täynnä lupausta.
Sydämmeni murtui taas - sadannen kerran hänen kuolemansa jälkeen.



Anne Mullens.


Oli pakko kirjottaa, saattaa olla virheitä aika paljo.