Jokainen meistä törmää joskus tunteeseen kun mikään ei tunnu miltään. Saatat hymyillä ihmisjoukon keskellä olematta läsnä, olla hiljaa vaikka tekisi mieli huutaa, nauraa vaikka sisimmässäsi itket. Niin moni meistä on kokenut kaikenlaista ja niin moni
meistä miettii minkä helvetin takia olen vielä tässä. Joskus huomaat olleesi liian vahva liian kauan ja kun niin tapahtuu saatat tippua pohjalle, mutta muista aina että pohjaltakin pääsee ylös jos vain on joku joka jaksaa kerätä voimia kanssasi siihen. Älä ikinä anna periksi vaikka valo tuntuu olevan liian kaukana. Vain harvat meistä tietää mitä on olla ihan pohjalla ja rikki, harva osaa arvostaa pieniä sanoja ja tekoja jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Kerro kun välität, huuda kun olet vihainen, itke kun olet surullinen. Lisää tämä blogiisi, jos olet kahlannut usein paskassa, mutta huomannut selviäväsi kuitenkin.