IRC-Galleria

"Everything went better than expected"

Kun ennakkoäänten tulokset räpsähtivät ruudulle tasan klo 20.00, en ollut uskoa silmiäni. Persujen 18,7 % kannatus ampui reippaasi yli Niinistön, Heinäluoman ja Kääriäisen veikkauksista sekä oli samalla Suomen historian suurin vaalivoitto. Omat veikkaukseni menivät siis lähes täysin nappiin Keskustan jättitappio mukaan lukien. Tämän vaaleja seuranneen aamun tunnelmat olivat kuitenkin hyvät ja puolueiden järjestys on juuri oikein. Kokoomus ns. "järkipuolueena" suurimpana, SDP aika hyvänä välimallina ja Perussuomalaiset uutena muutosmielisenä puolueena kolmantena.

Vaikka toivoinkin Persujen nousua niin ääntenlaskennan puolivälissä about 60% paikkeilla oli pienet rytmihäiriöt lähellä kun Persut olivat hetken kaikkein suurimpana puolueena 19,5% kannatuksella. Aivan suurimman puolueen paikkaa en olisi heille suonut, mutta kuten jo totesin niin "Everything went better than expected".

Kaikista naurettavinta tänä aamuna on ollut seurata tuota sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihanpurkaus-aaltoa, joka on todellinen shitstorm. Kaikkia heitä voisi rahoitella sillä, että Persut eivät olleet se suurin puolue. "Hys hys nyt!" Hieman heräsi myös sellainen fiilis, että vanhojen puolueiden kannattajiin kuuluvat lehdet (HS, IS, Iltalehti jne.) ja TV-kanavat (YLE, MTV3 jne.) onnistuivat syöttämään paskaa kymmenille tuhansille tarrautumalla mm. Timo Soinin henkilökohtaisiin asioihin. Jos Soinilta olisi esimerkiksi kysytty, että tykkääkö hän kaalilaatikosta ja vastaus olisi ollut "kyllä" niin nyt facebookista löytyisi kymmenen ryhmää, joissa itketään sitä, että sitä on nyt pakko syödä 4 vuotta. Näissä vihanpurkauksissa ei ole ollut siis päätä eikä häntää. Timo Soini kuuluu katoliseen kirkkoon ja vastustaa täten naispappeutta, aborttia, homoliittoja, esiaviollista seksiä ja avioeroa. Kyseessä on henkilökohtaiset mielipiteet eivätkä suinkaan puolueen kannat. Itse kannatan aborttia, naispappeus on yhdentekevää, ihminen saa vapaasti rakastaa ketä/mitä haluaa kunhan se on lakien sallimissa rajoissa, suosittelen esiaviollista seksiä ja jos siitä pidättäytyy niin avioerokin voi olla hyvin mahdollinen. Muistutan myös, että maahanmuuttokriittisyys ja maahanmuuttovastaisuus eivät ole sama asia eikä yksikään suomalaisista puolueista edusta jälkimmäistä. Kyse ei myöskään ole rasismista kuten monet aina onnistuvat väittämään eivätkä Perussuomalaiset kykene viemään Suomea ajassa taaksepäin, sillä aikakonetta ei ole keksitty. Kokoomuksen ollessa suurimpana puolueena en myöskään usko, että Suomi luopuisi eurosta aivan hetkessä, joten hengittäkää rauhassa.

Itsehän en siis äänestänyt Persuja vaikka heitä hieman puolustelenkin.

Tässä vielä puolueiden ääniprosentit ja äänimäärät:

KOK 20,4% 598 369
SDP 19,1% 561 049
PS 19,0% 559 342
KESK 15,8% 463 160
VAS 8,1% 238 473
VIHR 7,2% 212 837
RKP 4,3% 125 865
KD 4,0% 118 514
PIR 0,5% 15 164
MUUT 0,4% 11 742
SKP 0,3% 9 375
M11 0,3% 7 480
VP 0,1% 4 266
ITSP 0,1% 3 389
SSP 0,1% 3 183
STP 0,1% 1 874
KTP 0,1% 1 678
KÖY 0,0% 1 326

tarviiko tähän muuta sanoakaan.

Helsingin Sanomat pamauttaa oikean uutispommin; Suomessa on korruptiota! Kuka olisikaan arvannut! Tämä huolestuttava fakta on saanut myös vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvin ottamaan asiaan kantaa. Kasvin mielestä kansanedustajien palkkaa pitäisi nostaa, koska suurempi palkka vähentää kansanedustajien korruptoitumista ja houkuttelee kansanedustajiksi osaavampaa väkeä.

En tiedä, tajuaako Jyrki Kasvi sitä itse, mutta se, mitä hänen sanomansa tarkoittaa, on että "jos me kansanedustajat emme saa enemmän rahaa, me tulemme tekemään rikoksia saadaksemme lisää rahaa". Käytännössä Kasvin käsitys kansanedustajasta on ihminen, jota kansan pitää lahjoa tekemään työnsä, johon hän vapaaehtoisesti lähti, tai sitten otetaan lahjuksia vastaan muualta. Ei siinä, Kasvi voi olla oikeassakin, etenkin kun katsoo nykyistä eduskuntaa ja heidän selkärankaisuuttaan, mutta muuten kasvin logiikassa on hevosenmentäviä aukkoja.

Jyrki Kasvi on huolissaan, että eduskuntaan ei hakeudu lahjakasta väkeä talouden ja tekniikan aloilta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa Jyrki Kasvin mielipidettä, minkä huomaa jo hänestä itsestään. Kasvi on tekniikan tohtori ja toisen kauden kansanedustaja, joten ainakaan häntä ei kansanedustajan pieni, ainoastaan noin 5800 euron kuukausipalkka näyttänyt haittaavan, vaikka onkin peräisin tekniikan alalta. Vastaavasti eduskunnasta löytyy myös ekonomiasta tajuavia ihmisiä, kuten supersankari Markku Uusipaavalniemi, joka pystyy ratkaisemaan Rubikin kuution 25 sekunnissa ja joka osaa ulkoa piin 250 ensimmäistä desimaalia. Markku Uusipaavalniemi ennusti heti kansanedustajakautensa aluksi tämän nykyisen laman, siinä missä ministeri Katainen ei ollut siinä vaiheessa edes sitä vertaa perillä taloudesta, että hän olisi osannut sanoa, ettei talouden taantuma koske Suomea.

Kasvin oletus, että kansanedustajan pieni palkka ei houkuttelisi lahjakkaita, ei näytä saavan tukeaan alleen myöskään sen takia, että monet huippukoulutetut kansanedustajat ovat hakeutuneet eduskuntaan aloilta, joilla palkat ovat joko yhtä suuret kuin kansanedustajilla tai jopa suuremmat. Tästä hyvänä esimerkkinä Kokoomuksen kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä, joka on kirurgian tohtori, tai vasemmistoliiton Pentti Tiusanen, joka on kirurgian erikoislääkäri. Tämä kaikki johtunee siitä, että todellisessa maailmassa ihmiset valitsevat työpaikkansa myös muilla perusteilla kuin puhtaasti rahan ja palkan takia. Erityisen hyvin tämä näkyy tutkijoissa, joiden palkka pyörii yleensä akselilla 1500-2500 euroa kuussa. Palkan pienuudesta huolimatta tutkijoiksi hakeutuu suuri osa Suomen älyllisestä ja huippukoulutetusta eliitistä. Palkan pienuus ei näyttäisi ajavan fiksuja ja koulutettuja ihmisiä pois tutkijan uralta.

Eniten Kasvin logiikassa kuitenkin kusee se, että vaikka kansanedustajien palkka olisi kymmenen triljoona minuutissa, ei se pysty siitä huolimatta "houkuttelemaan" yhtään ketään kansanedustajaksi. Tämä johtuu siitä, että kansa valitsee kansanedustajat, ja kansa voi valita eduskuntaan aivan ketä tahansa riippumatta siitä, minkälaista huippukoulutettua ultrajuristipsykologia sinne on tyrkyllä. Jos kansa tahtoo äänestää Juha Miedon eduskuntaan, kansa äänestää Juha Miedon eduskuntaan. Siinä eivät paljoa tutkinnot tai älykkyysosamäärä vaa'assa paina. Eikä ole erityisen järkevää olettaa, että suurempi palkka jotenkin mystisesti ei houkuttelisi fiksujen asiantuntijoiden lisäksi myös entistä enemmän onnenonkijoita.

Suuremman palkan suurempi houkuttelevuus ei kuitenkaan ole se pahempi noista kahdesta argumentista, jolla kansanedustajien toistuvia palkankorotuksia jopa laman äärellä perustellaan. Se, missä mennään pahasti metsään, on oletus siitä, että suurempi palkka vähentäisi korruptiota.

Matti Vanhasen palkka on 13 950 euroa kuukaudessa, plus erilaiset edustus- ja kulukorvaukset. Tästä huolimatta Matti Vanhanen ramppaa liikemiesten saunotettavana, kuittaa puolueelleen epäilyttäviä summia Kehittyvien maakuntien Suomelta ja ryhtyy vaalien jälkeen hommailemaan puolueensa rahoittajille vuorineuvoksen arvonimeä. Jos suurempi palkka vähentää korruptiota, niin kuinka vitusti sitä rahaa pitää näille sankareille oikein syytää, että he lopettavat olemasta korruptioalttiita? Ilmeisesti aivan vitusti, kun edes noin 14 000 euroa PLUS edut JOKA IKINEN KUUKAUSI ei riitä.

Ihmisillä joko on moraalista selkärankaa tai heillä ei ole sitä. Heille ei kasva lisää moraalia ja eettistä silmää, vaikka he voittaisivat miljoonan lotossa. Ihmiset eivät ole myöskään mitään koiria, jotka yksinkertaisesti toimivat ulkoisten ärsykkeidensä perusteella pystymättä itse vaikuttamaan päätöksiinsä. Ihmisillä on vapaa tahto valita, ottavatko he houkuttelevankin kuuloisen tarjouksen vastaan vai eivät. Jokainen lahjuksen vastaanottanut kansanedustaja tekee sen omasta tietoisesta päätöksestään, eikä siinä auta surkuttelu, että "nyyh, kun tämä kuuden tonnin kuukausipalkka oli niin pirun pieni!" Korruptio elää sydämessä, ei lompakossa.

Jos korruptiota tahdotaan kitkeä, olisi minulla siihen vähän parempi idea. Nimittäin vastaavan tyyppinen suoran ja edustuksellisen demokratian yhdistelmä kuin Sveitsissä. Eli Suomeen laitettaisiin laki, jonka ansiosta jos 35 000 äänioikeutettua kansalaista keräisi nimensä paperiin, voitaisiin mistä tahansa yksittäisestä asiasta tai lakiuudistuksesta järjestää kansanäänestys. Tällä tavalla kansa voisi milloin tahansa astua esille ja ottaa kansalle itselleen jo perustuslain tasolla kuuluvan vallan käyttöönsä ilman, että yhdelläkään presidentillä tai ministerillä olisi asiaan yhtään minkäänlaista urputtamista.

Nokioiden ja muiden vastaavien ei olisi enää mitään järkeä lahjoa jyrkikataisia tai mattivanhasia, koska lahjonnasta huolimatta ei olisi mitään takeita, että asiat kävisivät heidän haluamallaan tavalla. Vaikka pääministerille olisi livautettu miljoona euroa taskuun, ei pääministerin valta olisi pohjimmiltaan yhtään sen suurempi kuin kenelläkään toisella kansalaisella, mikäli kansa vain sattuisi saamaan päähänsä järjestää asiasta kansanäänestyksen. Tämän lisäksi suora demokratia pakottaisi päättäjiä ottamaan suuremman vastuun toimistaan, koska jos kansaa ryhtyisi liikaa vituttamaan, kansa voisi äänestää eduskunnan ja hallituksen kumoon.

Jos kansanedustajista tahdotaan koulia kunnon kansalaisia, heidät pitää laittaa vastuuseen. Kansanedustajien lahjominen ei ole mikään ratkaisu mihinkään suuntaan. Jos kansanedustajat tahtovat suurempaa palkkaa, he voisivat tehdä työnsä hyvin, eli ajaa Suomen ja suomalaisten asioita hyvin. Missään muussakaan työssä ei saa palkankorotuksia, jos hoitaa työnsä päin helvettiä. Palkankorotus pitää ansaita.

[ Alkuperäinen kirjoitus viitteineen osoitteessa: http://keronen.blogspot.com/2009/07/kansanedustajien-suurempi-palkka-ei.html ]

Suomalainen seksuaalitasa-arvokehitys on jälleen edennyt: Eduskunta äänesti tänään homoparien oikeudesta adoptoida toisen puolison lapset yhteisesti omikseen. Näin ollen puolison sukupuoleen sidottu, sukupuolisyrjintään syyllistyvä lainsäädäntö muuttuu ja homoparien lapset saavat oikeuden myös toisen vanhempansa sukuun, nimeen ja elatukseen. On sydäntälämmittävää ajatella niitä miehiä ja naisia, jotka ovat tänään tulleet isiksi ja äideiksi - ja niitä lapsia, jotka ovat saaneet uudet vanhemmat.

Olen iloinen, että oikeusvaltio Suomi on osoittanut vapaamielisyytensä ja oikeudentuntonsa asioissa, joissa perisuomalainen junttirasismi, uskonnollinen suvaitsemattomuus ja konservatiivinen pelottelu nostavat päätään ja hankaavat äänekkäästi vastaan. Vain kusipäinen valtio ei hyväksy toisiaan rakastavan parin oikeutta lapsiin ja vielä kusipäisempi valtio kieltää tämän rakkauden kokonaan. Onhan meidän ymmärrettävä, että yhteiskuntamme rakenteiden sisällä asustaa jos jonkinlaista eläjää, eikä kaikki raamatullisista ja muuten perinteisistä normeista erottuva ole väärin! Sääli, että tämänkin keskustelun aikana muun perussuomalaiset idiootit ovat osoittaneet juuri tällaista ahdasmielisyyttä...

Järkyttävää on kuitenkin huomata, miten Suomen oikeisto on kaiken "vapauden" korostamisen keskellä jämähtänyt vanhakantaiseen arvokonservativismiin. Keskustan kansanedustajista ainoastaan alle puolet kannatti lakiesityksen läpimenoa. Kokoomuksen leirissä vastaan äänesti vain neljä, mutta kokonaista 18 olikin jättäytynyt suosiolla pois kiusallisesta äänestyksestä. Politikointia, mitäpä muuta. Kukapa muu äänestäisi "vapaus"-puoluetta, joka paljastuu arvomaailmaltaan vanhakantaisen koti, uskonto ja isänmaa -linjan jatkajaksi... SDP saa hävetä kolmea lakia vastaan äänestänyttä, mutta onneksi Suomessa sentään on kaksi rehellisesti oikeudenmukaista puoluetta, joilla on tasa-arvo -kysymyksiin yksinselitteinen myöntyvä vastaus: Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Mutta vaikka oikeuden voitolla oli koettelemuksensa, en voi periaatteessa sanoa olevani yllättynyt: vaikka kirkon ja perinteiden painoarvo on edelleen maassamme vahva, on tasa-arvo-ajattelu silti aina ollut vahvuutemme.

Lissabonin sopimuksesta ja Euroopan unionista liikkuu paljon väärää tietoa. Monet ihmiset perustavat mielipiteensä luuloille, peloille ja kyseenalaisiin tietolähteisiin vedoten. Jotkut tahot pyrkivät esittämään Euroopan unionin vastaavan entistä Neuvostoliittoa ihmisoikeuksien ja demokratian polkemisessa.

Tämä kirjoitus on vastine Pekka Kortelaisen kirjoitukseen Tiesitkö tämän EU:sta ja Lissabonin sopimuksesta? (Turjalainen). Kortelaisen kirjoitus sisältää paljon asiavirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, sekä huomattavan määrän populismia, ja on tyypillinen esimerkki johdonmukaisesta kansalaisten harhauttamisesta. Väärän tiedon laajan leviämisen ehkäisemiseksi lienee tärkeää käsitellä tällaisia kirjoituksia kriittisesti, koska hiljaisuus koetaan usein myöntymisen merkiksi. Osaksi koostimme vastineemme selvittääksemme, kuinka paljon Kortelaisen alkuperäisessä kirjoituksessa annettiin väärää tietoa ja jakaaksemme tuloksemme muillekin.

Ensinnäkin, Kortelainen sotkee käsitteitä alinomaan. On nimittäin olemassa kolme eri "neuvostoa":

a) Eurooppa-neuvosto, eli Euroopan huippukokous (European Council)
b) Ministerineuvosto (Council of Ministers)
c) Euroopan neuvosto (Council of Europe), jolla ei ole "mitään tekemistä" EU:n kanssa

Sitten vastineet yksittäisiin väitteisiin:

1. Juridisesti ei ole olemassa Euroopan unionia sinällään, vaan kolme pilaria jotka perustuvat omiin sopimuksiinsa; nämä ovat Euroopan yhteisö; poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö; sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nämä siis korvattaisiin yleiskäsitteellä, joka on Euroopan unioni -niminen valtioliitto.

1.1. Lissabonin sopimuksessa puhutaan nimenomaan uudesta EU-presidentistä, joka on Eurooppa-neuvoston (ei siis edes ministerineuvoston) puheenjohtaja. Tämä VOI mutta ei VÄLTTÄMÄTTÄ OLE myös komission puheenjohtaja.

1.1.1. Ei pidä paikkansa. Eurooppa-neuvosto (huippukokous) valitsee komission puheenjohtajan, ja jäsenmaat esittävät komissaariehdokkaita komissioon; puheenjohtajalla on kuitenkin suuri valta komission koostamisessa. Komission kokoonpano on hyväksytettävä parlamentissa.

1.1.2. Parlamentissa puolestaan tarvitaan Saksa, Ranska, Italia, Iso-Britannia, Espanja ja vielä yksi maa nykyisillä määrillä jotta saavutettaisiin yksinkertainen enemmistö. Mutta parlamentti jakautuu todennäköisemmin ideologisin kuin kansallisin perustein.

Parlamentilla on myös jo nyt suoraa vaikutusvaltaa komission kokoonpanoon - vuonna 2004 Barroson täytyi muuttaa komission kokoonpanoa, koska nais- ja homovastaisia kommentteja mielipiteitä esittänyt italialainen komissaari ei ollut liberaalimpien ryhmien suosiossa. [1] Koko komission nimityksen estivät tiettävästi PSE (demarit), ALDE (kesk, rkp) and Green/EFA (vihreät) - tämä ei siis noudattanut maajakoa. Barroso päätti muuttaa komission kokoonpanoa jo ennen parlamentin luottamusäänestystä, kun oli ilmeistä, että se olisi äänestyksessä kaatunut.

1.1.3. Komission puheenjohtaja ei siis ole sama kuin Euroopan presidentti, vaan nämä ovat kaksi eri virkaa. Toisaalta vahvan presidentin aikana Suomessa pääministerin valinta oli vieläkin epädemokraattisempaa.

1.2. Ei, vaan vain pienessä osassa päätöksentekoa käytetään konsultaatioprosessia, jossa parlamentilta kysytään vain ei-sitovasti mielipidettä. Näistä asioista päätös tehdään ministerineuvostossa, joka siis edustaa itsenäisiä kansakuntia... Lissabonin sopimuksen myötä yhä useampi ala siirtyisi yhteispäätösmenettelyn alaisuuteen.

1.3. Tässä taas sekoitetaan ministerineuvosto (maiden ministerit) ja Eurooppa-neuvosto, (eli Euroopan huippukokous). Eurooppa-neuvostolla EI OLE lainsäädäntövaltaa.

1.3.1. Ks vastaus 1.2. Ei pidä paikkaansa.

1.4. Katso yllä.

1.5. Tässä kohdassa sotketaan etevästi jo neljä käsitettä keskenään - kaikki kolme neuvostoa ja kommunististen puolueiden toimeenpaneva elin. Kohdassa tarkoitetaan kuitenkin ministerineuvostoa. Ministerineuvoston voidaan ajatella muodostavan "ylähuoneen". Kaksikamarisessa edustuksellisessa demokratiassa ylähuone edustaa usein osavaltioita, jäsenvaltioita tai maakuntia ja alahuone kansalaisia. Ministerineuvostossa vaikuttavat ministerit ovat vastuussa kansallisille parlamenteilleen; heistä pääsee eroon yksinkertaisella epäluottamusäänestyksellä.

1.5.1. Miten tämä eroaa nykyisestä suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta, jossa käytännössä eduskunnan hallituspuolueet ovat valtioneuvoston kumileimasin.

2. Kyllä; tosin Lissabonin sopimus sinänsä täydentää vain olemassaolevia sopimuksia. Tälläkin hetkellä Suomen perustuslaki on vasta kolmanneksi korkein laki. Juridisesti sen yläpuolella on Euroopan unionin perussopimukset ja direktiivit. Mutta Lissabonin sopimuksen myötä näiden sopimuksien muuttamisesta tulee entistä kansanvaltaisempaa.

2.1. Ei muuta Euroopan unionia nykyisestä mihinkään, sillä jo nyt 1. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi), ja, 2. EY:n primäärioikeus (perustamissopimukset) ovat perustuslain yläpuolella. Lissabonin sopimus tekee tämän läpinäkyvämmäksi.

2.2. Kortelainen on jälleen kerran väärässä. Tällä kertaa yhtä väärässä on myös Matti Vanhanen. Perustamissopimukset eivät korvanneet Suomen perustuslakia, vaan ovat sen yläpuolella; Suomen perustuslain on oltava linjassa mm. perustamissopimusten kanssa (kuten se jo onkin). Lissabonin sopimus täydentää näitä olemassaolevia perustamissopimuksia.

2.3. Ei, vaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yksittäisillä EU:n jäsennillä on päätäntävaltaa vain niihin omiin sisäisiin asioihinsa, joissa EU:n itsenäiset valtiot EIVÄT OLE ANTANEET MANDAATTIA EU:LLE; näiden LISÄKSI MYÖS neasiat joissa EU ei vielä käytä valtaansa.

2.3.1. Kyllä, näin on, TOSIN näissä sopimuksissa luetellaan nimenomaan ne alat, joissa Euroopan unionilla ON LAINSÄÄDÄNTÖVALTA.

2.3.2. Niiden lukuisten alojen, joita sopimuksissa ei mainita, lisäksi kuuluu yksinomaan jäsenvaltion omaan päätäntävaltaan kuuluu a) terveys, b) teollisuus, c) kulttuuri, d) turismi, e) koulutus, nuoriso, urheilu, f) väestönsuojelu, g) viranomaisyhteistyö.

Näiden lisäksi siis ne asiat, joissa unioni ei ole vielä käyttänyt lainsäädäntövaltaansa, aloina a) sisäiset markkinat, b) sosiaalipolitiikka tietyin osin, c) taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio, d) maanviljely, kalastus,pl merien suojelu, e) ympäristö, f) kuluttajansuoja, g) kuljetus, h) Euroopan laajuiset verkostot, i) energia, j) vapaus, turvallisuus ja oikeus, ja k) yleiset terveyteen liittyvät turvallisuusuhat.

Euroopan unioni (siis ministerineuvosto+parlamentti) päättää yksin a) tulliliitosta, b) Euroopan laajuisia sisämarkkinoita koskevista kilpailusäännöksistä, c) euroa käyttävien valtioiden rahapolitiikasta, d) merenelävien suojelusta yhteisen kalastuspolitiikan alla, e) yhteisestä kauppapolitiikasta. Näistä ei ole jäsenvaltioilla valtaa poiketa omilla säädöksillä. Emme esimerkiksi saa omin laein pyytää jotain kalalajia sukupuuttoon, tai devalvoida euroa.

2.3.3. Eroaminen ei tapahdu väkivalloin vaan poliittisella prosessilla. Lissabonin sopimus nimenomaan selkeyttää menettelyä; unionista voi erota unionin suostumuksella ja sopimuksella, tai kahden vuoden kuluttua eropyynnöstä automaattisesti. Unionissa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus on ylin juridinen asiakirja; sen mukaan kyllä voidaan langettaa kuolemantuomioita paikallisen lain mukaisesti; toisaalta Suomen perustuslaki kieltää tämän. Samoin se sallii ehdottomasti välttämättömän VOIMANKÄYTÖN mellakoinnin tai kapinoinnin lopettamiseksi. Toisaalta, tämä on kyseisen valtion sisäinen asia, joten lienee tarpeen, että kyseisen maan laillinen hallitus pyytää unionilta apua tilanteeseen.

2.4. Ks. 1.1.2.; lisäksi ministerineuvosto edustaa jäsenvaltioita. Vertaus maakuntiin ontuu; Suomessa maakunnilla ei ole lainsääntövaltaa; ja Suomen perustuslaki on joka tapauksessa direktiivien ja asetusten yläpuolella; lisäksi on muistettava, että direktiivit jättävät enemmän liikkumavaraa kuin Yhdysvaltojen kaltaisen liittovaltion liittovaltiotason lait.

3., 3.1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jo yksi kolmesta EU:n pilarista. "Eurojoukot" eivät sulata kansallisia armeijoita itseensä, eikä varsinkaan ydinaseiden hallinta (valitettavasti) siirry unionille. Puolustuspolitiikasta ON päätettävä yksimielisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken.

Puurot ja vellit siis menivät paljolti sekaisin. Euroopan parlamentin jäsenet edustavat yleiseurooppalaisella tasolla kansalaisia; toki myös omaa kotimaataan, mutta toimivat kansallisten ryhmien sijasta Euroopan laajuisten kattopuolueidensa ryhmissä. Ministerineuvoston jäsenet ajavatjäsenvaltionsa - siis kansallisvaltioiden - etua. Ministerineuvostossa vaikuttavat ministerit ovat suoraan vastuullisia maidensa parlamenteille, ja sitä kautta kansalle. Ministerineuvosto on siis se foorumi, jossa ajetaan kansallista etua. Euroopan komissio on vähän kuin Euroopan unionin valtioneuvosto; tosin sillä erotuksella, että komissaarien ON TOIMITTAVA puolueettomasti. Kehitys kohti liittovaltiota vahvistaisi pienen Suomen kansalaisen valtaa Euroopan unionissa.

Populistis-nationalistinen politiikka, jota Kortelainen edustaa, korostaa kansojen keskinäisiä eroja. Euroopan unioni puolestaan korostaa sitä, mikä kansoilla on yhteistä. Voi olla, että Perussuomalaiset on ainoa varteenotettava puolue Suomessa, joka vastustaa Euroopan integraatiota ja Lissabonin sopimusta. Ääni tulevissa Euroopan unionin vaaleissa Perussuomalaisille ei ole kuitenkaan ääni demokratian puolesta vaan ääni eurooppalaista kansanvaltaa vastaan.

Jos Suomi puolestaan eroaisi unionista, olisimme todella pulassa. Suomen kokoisella pienellä valtiolla ei ole varaa olla yksin - erotessamme olisimme todella markkinoiden armoilla ja suurvaltojen heittopussi.

---

[1] http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4021499.stm