IRC-Galleria

Heräsin yltäpäältä hiessä. Haukoin hetken henkeä ja kun hengitykseni oli tasaantunut,
vilkaisin kelloa. Se oli 02.45. Hitto, ajattelin ja painoin pääni tyynyyn.
Olin herännyt jo kuukausia aina tähän samaan aikaan. Aina tämä pirun kello näytti varttiavaille kolmea aamuyöstä. Käännyin kyljelleni ja katsoin ikkunasta ulos.
Näen aina sen saman unen. Herään aina samassa kohdassa. Ja hitto vie, en koskaan muista
mitä siinä unessa tapahtui!
Nousin ylös sängystäni ja kävelin ikkunalle. Kuu loisti kirkkaana valopallona. Täydellinen pallo! Avasin ikkunan auki ja katseeni pysähtyi puutarhaan, jossa kasvoi omenapuita. Siellä seisoi tumma hahmo. Hahmo ei katsonut minuun, mutta tiesin hänen tarkkailevan minua. "Mitä sinä siellä seisot?"
Hahmo kääntyi nopeasti ympäri. "Hitto! Säikäytit!" Hahmo lähti kävelemään ikkunaani kohti. "Eikö olekin komea kuutamo? Tule ulos sieltä! Tiedän että heräsit taas siihen painajaiseen."
-"Alex nythän on yö..." huusin hänelle.
Suljin kuitenkin nopeasti ikkunan ja puin päälleni farkut ja paidan.

Ulkona oli hieman viileää, mutta se ei haitannut. "Jo oli aikakin! Mikä kesti?" Alex kysyi ja heitteli palloa ilmaan. "No, eihän minulla mennyt kuin viisi minuuttia." Sieppasin pallon ilmasta ja heitin sen puutarhaan. "Mites unesi? Joko näit sen loppuun?" Alex kysyi ja kaivoi taskustaan kännykän. "Ja hitot! Se loppuu aina samaan kohtaan, mutten silti muista unestani mitään muuta kuin alun ja lopun." Kävelimme puupenkeille, jotka sijaitsivat omenapuiden alla.
"Uneni alkaa siitä kun kävelen Sumumetsässä ja se loppuu siihen kun se typerä vampyyri iskee!" Alex räpläsi kännykkäänsä. "Entäs jos me lähtisimme Sumumetsään selvittämään tämä juttu?" Katsoin Alexia säikähtäneenä. "Ja hitot! Se on kiellettyä aluetta! Kukaan ei ole vielä..."
-"Mitä siitä!? Mennään me sinne ja ollaan ensimäiset!" Alex nousi ylös. "Heti aamulla kun on valoisaa! Otetaan Susan mukaan. Tietää parhaiten näistä asioista!"
Katsoin hetken Alexia ja sitten kuuta joka loisti kirkkaasti. Olin näkeväni jonkin menevän kuun ohi. Ehkäpä se oli lintu...
"Hyvä on. Mennään hakemaan varusteet ja lähdetään aamulla kello seitsemän."
Alex hypähti ilmaan. "Hienoa! Kyllä me yksi metsä päihitetään, varsinkin kun ollaan koettu jo niin paljon..." Nousin myös ylös tuolistani. "Selvähän se. Mysteerit on tehty ratkottaviksi! Hae sinä Susan niin minä haen varusteet!"

Mikä on kaunis, säteilevä, katseen vangitseva ja kova ääninen? Ei, en tarkoita nyt itseäni vaan rakettia, jonka myötä haluan toivottaa HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Lupaus v.2009: Alkoholia vain päivinä, jotka alkavat t:llä! Eli tiistaina, torstaina, tänään, toissapäivänä, työpäivänä, tulevina päivinä sekä tunnuntaina.

Pikku vinkkinä tuleviin linnanjuhlien valvojaisiin, pikkujouluihin, uuteen vuoteen, vappuun, juhannukseen ja rapukekkereihin: Ellu Jokisen helppo ja hyvä hedelmäbooli!

HEDELMÄBOOLI

8 litraa Koskenkorvaa

3-5 rusinaa

Vinkki 1.
Jos booli maistuu liian hedelmäiseltä, voi
rusinat poistaa...

Vinkki 2.
Pikkujouluja varten vaihda rusinat manteleihin
(eivät ime niin paljon alkoholia) :)

Erilaisia pikkujouluja. Prinsessa Ruusunen: Sammut sadaksi vuodeksi.
Lumikki: Heräät 7miehen kanssa.
Keisarin uudet vaatteet: Heräät aamulla alasti kadulla.
Ruma Ankanpoikanen: Aamulla vieressä on väärät munat.
Roope Ankka: Olet hommannut ison kasan rahaa ilman housuja.

Ei puukaan yhdellä lyömisellä mene poikki. (suomalainen)

Yksinäinen vaeltaja on pian suden saalis. (Ranskalainen)

Huolet satavat niiden niskaan jotka jo entuudesta ovat märkiä. (Espanjalainen)

Aterioi ystäväsi kanssa mutta älä tee kauppaa hänen kanssaan. (Arabialainen)

Hullu heittää kiven kaivoon, eikä tuhat viisasta saa sitä ylös. (Arabialainen)

Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa. Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla.

Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...

Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.

- Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun vuoro, kimitti tytär.

Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.

Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...

Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadanmetrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.

Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.

- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ? - Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.

Keksijä kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida napautti tytärtä.

Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.

Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen äitiäkin.

Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri. Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa erikoisuuden.

- Olisikohan täällä jossain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.

Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:

- Ei saatana, minä tiskaan !!!