IRC-Galleria

Vitut Dingosta. Mors Principium Est näyttää kolmannella kokopitkällään mitä on porilainen musisointi tiukimmillaan. Ei, se ei ole Levoton Tuhkimo, ei Tia Maria eikä edes Valokuvakansio, vaan tämä kiekko: Liberation=Termination. Mors Principium Est on parantanut rankkaa melodeathiaan levy levyltä ja viimeisimmällä tyhjennetään pöytä kursailematta.

Koneet ovat mukana entistä vahvemmin ja vaikka ...and Oceans:in tyyliseen syntikkailotteluun päädytään vain paikka paikoin, niin The Animal Within-kappaleen alun ja Sinners Defeatin puolenvälin nelitahtien aikana ollaan lähempänä Juno Reactoria kuin mitään kitaramusiikiksi kutsuttavaa.* Koneista huolimatta, Liberation=Termination on aggressiivista melodeathia parhaimmillaan - piristysruiske väsyneeseen göteborg-hapatukseen ja siitä syntyneisiin ilmiöihin.** Soitanta on tiukkaa ja taidokasta, soundit ovat puhtaat ja asiaankuuluvat ja huonoja kappaleita levyltä ei löydy.

Minkälainen maku paketista jäi? Levy on tasaista tappamista alusta loppuun ja, mikäli jonkinlainen oikeus on olemassa, nostaa Mors Principium Estin ansaitsemalleen paikalle suomalaisen metallimusiikin huipulla. Mikäli melodinen death kolahtaa millään tasolla, käy repäisemässä Liberation=Termination hyllystä ja anna Mors Principium Estin näyttää mistä se porilainen kana kusee.
9/10

Sebastian Laitila (Get In The Pit)