IRC-Galleria

IsYouOkayIsYou

IsYouOkayIsYou

Irc-galleria: siirry nykyaikaan. 2010 tuli ja meni.

Trying to let the little girl go...Lauantai 23.02.2013 14:17

Mä oon siinä kohtaa elämänkaaressani että yksi mielen defensseistä on pakko heittää romukoppaan- nimittäin regressio, taantuminen.

Tavallaan se on ihan vitun pelottavaa. Pitkälti tähän asti sitä taisteli aikuisuutta vastaan jos hommat ei ihan menneet putkeen tai tuntuivat liian vaikeilta.

Silleen... "okei, mä sit vaan kattelen telkkuria itekseni ja soitan äidille angst angst-puheluita". Ei sillä etteikö äitikin soittelis mulle samantapasia puheluita.... *surullinen naurahdus*

25-vuotias joka edelleen tuskailee maailman pahuuden ja elämän oletettujen (ja niiden oikeidenkin) esteiden edessä on jollain tapaa surkuhupaisa. Siitäkin huolimatta, että monessa kohtaa se olisi täysin oikeutettua ja ymmärrettävää.

Toisaalta, ehkä se onkin jotain yhteiskunnan ja ympäristön asettamaa "ikärasismia"- "sä oot jo ton ikäinen, nyt sun pitäs olla semmonen ja tommonen ja elää noin ja näin.."

Mutta. Jotenkin väsyttää. Ja tiedostaa senkin että joskus äitiä ei enää ole- kenellepä siinä kohtaa enää puran tuntojani? Maksetulle terapeutille? Joka hänkin odottaisi multa aikuismaista pohdintaa, hillittyä ja hallittua käytöstä. Terapeutille ei voi kiukutella.

Monesti vanhemmat huomaamattaan kannustaakin siihen regressioon. Ihan siksi että haluavat tuntea olevansa vielä tarpeellisia- varsinkin, jos työelämä ei heitä enää kaipaa.

Onhan näitä muitakin mielen defenssejä vielä jäljellä. Niitä sitten tutkimaan ja löytämään ne omat. Emmehän me pysty todellisuutta kohtaamaan kuitenkaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.