IRC-Galleria

[Ei aihetta]Torstai 23.10.2008 05:40

Hitaasti, himmeten pienenee musta piste horisontissa kun minulta viedään kaikkein suurimmat asiat jotka elämässäni on. Niitä asioita jotkut pitävät niin ilmiselvinä että heidän pitäisi olla rikollisia. Kaikki eivät niitä asioita pysty tuntemaan tai kokemaan. Useimmat niitä hakevat joka päivä ja toivovat parasta. Niin hyvä tuuri minulla oli että löysin nämä kaikki ja pystyin tuudittautumaan turvallisuuden tunteeseen. Luulin sen olevan ikuista. Voi miten väärässä olinkaan.
Rakkaus on ihmeellinen asia joka voi saada kohteen ja sokaista tämän niin ettei se pysty elämään omaa elämäänsä ollenkaan. Meillä kaikilla on tämä voima joka tuhoaa useita kauniita ja vahvoja ihmisiä joka päivä. Miten voikaan satuttaa yksi ihminen joka sinulle on tärkeintä maailmassa. Miten se voikaan vaikuttaa mieleesi tulevaisuudessa. Miten se voikaan tuntua todellisuudelta, ikuisuudelta ja kaikelta mitä ikinä voitkaan toivoa. En ole löytänyt mitään joka voisi tuntua pääsi sisällä paremmalta kuin rakkaus. Se täyttää ruumiisi ja mielesi. Se voi saada sinut tuntemaan itsesi oikeasti tärkeäksi jollekkin. Rakkaus voi ajaa sinut epätoivoisimpiin tekoihin, joita et ikimaailmassa voisi kuvitella tekeväsi. Voit saada siitä sisäistä voimaa joka ajaa sinut läpi pahimpien aikojen ja lievittää stressiä joka muuten kävisi ylitsepääsemättömäksi.
Ja kuitenkin se voi olla maailman pahin vaiva niille joita se satuttaa. Tuntuu että elämä on ohi eikä mikään enää maistu miltään. Millään ei ole enää mitään tarkoitusta kun koko elämäsi suola on kadonnut. Mutta miksi? Miksi juuri minä? Kaikilla muilla menee niin hyvin ja itsestäni tuntuu etten kohta enää jaksa nousta sängystä.
Kaiken sen tahdon takaisin mutta en edes pysty yrittämään. Niin ison reiän se teki sydämeeni että se sattuu ja epätoivo valtaa mieleni. Anelen jonkinlaista anteeksiantoa Luojalta ja pelastusta pahimpina päivinä. Elämäni on pirstaleina ja nyt koetan verisin käsin keräillä lattialta sirpaleita jotka ovat liian teräviä. Pyytelen pelastusta siltä ainoalta ihmiseltä joka voi sen minulle antaa. Vastausta en saa ja epätoivon on jatkuttava sillä toivoa on vielä ja niin kaipaan niitä aikoja kun kaikki oli hyvin etten luovuta ennenkuin en enää jaksa.

Nopea korjaus tähän että alottelen taas kirjoittamaan stooreja. Muistakaa pitää kiinni niistä jotka teille on tärkeitä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.