IRC-Galleria

Vappuaatto. Koti-ilta.Perhe. Grillissä tirisevät minuuttipihvit. kuohuviini. auringonpaiste. 22 astetta lämmintä. Auringonpaiste. AAH.. Mitä vielä toivoa. Kavereita. Hmm.. Mitä teen täällä....

On se niin ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. En uskoisi sitä todeksi ellen olisi ollut viime viikolla sovittelemassa Fredrikssonin valkolakkia omille vaaleille kutreilleni. Lopultakin, minusta tulisi vanhempieni ylpeydenaihe, ylioppilas. Eivät arvosanani tule huippuja olemaan, mutta se ainakin on varmaa, että saan painaa lakkini päähän tuona toivottavasti aurinkoisena toukokuun viimeisenä lauantaipäivänä :)

Nyt se sitten loppui.. Jotenkin tuntuu tyhjältä ja haikealta, vaikka abiristeilyllä ei ihan huippuhauskaa ollutkaan. Siitä pitivät huolen huono viinapää ja merisairauden ominaisuus. Torstaiset penkkarit meni ihan kivasti, jos ei lasketa irtoilevia tekokynsiä ja ripsiä. Miten olikaan hauska olla koko päivä tonttuna! :D Risteilyllä oli toki hauskaa ja selvinpäin oli ehkä luultavasti hauskempaa, kuin jos olisi ollut aivan tuiskeessa :D Sitä paitsi,vaikka kävinkin pariksi tunniksi nukkumaan aamulla puoli seitsemältä, mulla ei ollu mitenkään paha olo, ja hyvä niin koska muuten olisivat seisovan pöydän aamiaistarjoomiset jääneet nauttimatta! Kaikesta huolimatta oli kyllä aivan mahtava reissu! Kiitos etenkin kaikille KaLun abeille!

Miten aika on voinut kuluakin näin nopeasti. Vastahan sitä oltiin ala-asteella! En vieläkään voi käsittää, että se on nyt todellakin ainakin omalta osaltani loppu jos jatko-opiskelua ei lasketa :o Abien joukosta löytyy henkilöitä joiden kanssa olen viettänyt jo melkein 14 vuotta! Kuvitelkaa nyt!Näillä ihmisillä on ollut suuri vaikutus minuun ja välillä onkin tuntunut siltä, että he olisivat eräänlaista perhettä, siis veljiä ja siskoja. On harmi, että näin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen tiemme ovat tulleet risteykseen, jossa meidän jokaisen tulee valita oma reittimme. Toivon vain, että voimme pitää yhteyttä, tavata ja kerääntyä kuin pikkulinnut juoma-altaalle muistelemaan menneitä. Lupaattehan sen, että ette katoa kuin tuhka tuuleen. Pari kertaa vuodessa postilaatikkoonne tipahtava hyvän jouluntoivotus tai ystävänpäivätervehdys ei riitä yhteydenpidoksi. Muistakaa se :D
Kiitos! näistä kaikista menneistä vuosista Rakkaat Abitoverit, olette tärkeitä.

Tiistaina 5.2 olimme Sohvien kanssa päiväretkellä Korkeasaaressa. Retkeä oli jo suunniteltu pitemmän aikaa, mutta nyt se päätettiin toteuttaa, koska vapaapäivän vuoksi sen järjestäminen ei ollut kovin vaikeaa. Pitäisihän ylppäreihinkin valmistautua pikku hiljaa, mutta ehtiihän sitä, kun on pitänyt hetken hauskaa Sohvien kesken.

Talvisen ajankohdan vuoksi olimme yksi niistä muutamasta porukasta, jotka eläintarhassa vierailivat arkipäivänä, mutta se ei menoa haitannut. Itse odotin eniten tiikereiden ja lumileopardien näkemistä, mutta voi surku! Vain lumileopardin sain ikuistettua kännykkäni kameraan muiden mönkijöiden ja elukoiden lisäksi.

Lämmin pukeutuminen oli valttia tuulisessa saaressa, eikä villahousujen pukeminen todellakaan jälkikäteen kaduttanut! Lähdimme korkeasaaresta kolmen jälkeen, jolloin Kannin isäpuoli Mikko kysyi puhelimitse haluaisimmeko tulla katsomaan maailman suurinta matkustaja ja rahtilaivaa. Toki me innostuimme asiasta ja yksissämielin Leena ohjasi auton nokan kohti satamaa, jossa upea Finstar sijaitsi. Satamaan tultuamme päädyimme suljetulle portille, josta saimme lapun kulkuluvan virallistamiseksi. Mikko oli meitä vastassa ja viittilöi Leenaa ajamaan auton laivan sisälle, ja vielä lastauksen aikana! Hyvinhän se sujui. Tutustumiskäynti laivaan aloitettiin ohjaamosta. Miljoonia nappuloita ja ihmetyksekseni huomasin ruorin puuttuvan. Mikko kertoikin, että laivaa ohjataan nykypäivänä nappuloilla ja erilaisilla pienikokoisilla kahvoilla, joista mm. saadaan perää käännettyä. Tavanomaisena möläyttelijänä totesin kierroksen puolivälissä laivan olevan melkein yhtä suuri, kuin isommatkin laivat.. Ja kysessähän oli maailman suurin lajissaan oleva alus. Kyllä nolotti!
Lähdön koittaessa kiitimme esittelystä ja Leena peruutti auton ulos laivasta. Mikä teko! Siitä matkamme jatkui kohti kotia. Mihinkähän sohvit seuraavaksi päätyy.
Kiitos sohvit!