IRC-Galleria

Kyl te kaikki varmaan tiedätte ku pieninä kaikki jätkät halus olla palomiehii, lääkäreitä, poliiseita ja lakimiehii... No se ei mee ihan nii.. Harvast meist oikeesti tulee lääkärii tai palomiestä tai yhtää mitää mist pienen haaveilee... ympäröivä maailma vaa joskus pystyy vetää elämän nii vituiks ettei mitkää sun unelmat toteudu... Tänää se tuli taas nähtyy... 15.2.2013... Mä otan hetken aikaa, oon ihan hiljaa ja kelaan tätä maailmaa.. mietin menneitä päivii, niit kaikkii kavereita ketkä on vuosien varrel seisonu mun vierel... Oon jo kerran todennu sen tosi asian et miehetki itkee, niin se vaan... mä koitan estää kyyneleit valumast ku kirjotan tätä....
Mä tapasin kuus vuotta sitte yhen jätkän kenestä tuli heti mun paras ystävä... Me oltiin erottamattomii, vaikka välil tapeltiin, otettii yhteen ihan kunnol... monesti hakattiin toisemme mut silti pidettii yhtä... Muistan ku kannoin sut kotiin ku et pystyny kävelee, muistan ne kaikki sairaala reissut, muistan mein peli illat... muistan sen kaiken mitä tehtiin yhes ja ne kaikki muistot valtaa mun mielen...
Pari vuotta sitte sulla alko menee huonosti.. en kerro tässä mitä kaikkee tapahtu mut kuitenki... mä yritin ol jätkän tukena ja auttaa kaikessa missä pystyin.. mut niinko meil päi sanottii "jätkät pärjää yksinää" niin säki halusit pärjätä vaikka sokeeki sen näki ettei sun omat voimat riitä... se kaikki vaan pahentu, kävit psykologilla ja ties missä mut mikään ei tuntunu auttavan... koitin puhuu sulle monta kertaa mut et halunnu puhua.. mä yhä mietin mikä veti sut nii alas, mikä vei sun halun elää... kaikest huolimatta mä halusin olla sun vierellä, en mä voinu jättää mun parast frendii yksin, en vaikka mulla ei ollu mitään tietoo mikä sun mieltä paino...
No sit tää päivä tuli vastaa ja mun pahin pelko toteutu... sun broidi soitti ja sano et Valde luovutti tän taistelun... en voinu uskoo sitä, enkä vittu usko vieläkää.... toivottavastu löydät toiselta puolelta jotain parempaa, toivottavasti sulla on siellä helpompaa... susta piti tulla mun lapsen kummi, mein piti kokee vaikka mitä, lähtee ulkomaille ja toteuttaa kaikki mein unelmat... mein piti hommaa sulle naine ja hoitaa sun asiat kuntoo... niin paljo meilt jäi kokematta nyt ku sä lähdit kattoo tähtiä... sä avasitsn oven ja vitun paska homma et se ovi aukee vaa yhtee suuntaa...
mä en tosiaan häpee myöntää et mä rakastin sua ystävänä tai et olit mulle yks tärkein tässä maailmassa.... jos jollain on jotain sanottavaa, nii senku tuut sanomaa, mua ei kiinnosta... mä vaan välitän mun kavereista.....
Ps. Valde, jos sä voisit tulla vielä takas tänne ni mä lupaan et kaikki ois toisin, mä suhtautuisin sun ongelmii vakavammi enkä antais sun selvittää niit yksin... jos sä tulisit takas en antais sun lähtee enää, mä kertoisin kuin paljo sä mulle merkittet... jos sä vaa voisit tulla vielä takas.....