IRC-Galleria

Lattiallasi ajelehdin,
sohvan kankaalle tarraudun.
Ihoosi tunkeudun,
vaatteitasi koristan.
Autoosi majoitun,
vieraiden mukaan lähden.
Silti seuranasi ikuisesti olen.
Minä koirankarva.

Ihmiset kulkevat ohitseni
Kukaan ei vaivaudu katsomaan minua
Olen yksinäinen ja niin nälissäni
Toiveikkaana yritän kerjätä ruokaa
ohikulkevilta ihmisiltä
Mutta kukaan ei suo minulle kuin korkeintaan inhoavan katseen
Tiedän etten ole kaunis, en enään
Turkkini on takkuinen ja lian peittämä
Ja ennen niin ilosta heilunut häntäni
on melkein karvaton ja likainen
Kuulen monien sanovan, että näytän
aivan rotalta
Ja totean sen itsekin kun katson itseäni
tyynen järven pinnasta
Miksi? Miksi minusta tuli tälläinen?
Teinkö jotain väärin?
Jätinkö jotain tekemättä?
Minä kuihdun pois..
Kuolen näkemättä enää yhtään
iloista päivää,
juoksematta enää kertaakaan niityllä
Näen pikkuihmisten säälivät katseet
ja sen, kuinka isommat ihmiset vetävät
heidät nopeasti pois, nähdessään minut

Hiljaa tämäkin päivä loppuu
Yö valloittaa taivaan itselleen
ja kertoo viimeisen hetkeni tulleen
Käyn hitaastyi makuulle, täristen kylmästä
Yritän löytää asennon, jossa minua ei palelisi, turhaan
Lumihiutaleet putoavat maahan hiljaa,
ja minä poistun tästä elämästä
Siirryn ajasta ikuisuuteen, eikä kukaan
jää minua kaipaamaan
Yön hiljaisuudessa tunnen,
kuinka kylmyys, nälkä ja kuolema
hiljaa vievät minusta voiton
Ja kaikki pimenee...