IRC-Galleria

Ikä alkaa jo painaa...aina kun täyttää vuosia niin kelailee sitä että onkohan sitä jo ikäisensä tasolla...vaatimattomasti vierailin tänään synttäripäivänä kouluni kanssa eduskuntatalossa Helsingin Arkadianmäelläki...oispa ollu kyl jänskää jos ois kaikki kansanedustajat laulanu miulle onnittelulaulun mut sain ainaski puheenjohtajan paikan leikkisästi Kristillisdemokraattien toimihuoneessa ku juotiin siellä kahvit... : )

...kait ehkä nyt jo vihdoin ja viimein...henkisesti voin todella hyvin pitkästä aikaa...vapautukaa hyvät ihmiset toki tekin kaikenlaisista yhteiskunnan, ihmisten, muotimaailman, pintaliitämisen ja ulkoisten puitteiden muodostamista kahleista, paineista ja normeista...lopulta huomaat jonakin päivänä kun olet lopettanut muiden ihmisten matkimisen, että ne muut ihmiset matkiikin ja kopioikin sinua sen sijaan että sinä heitä...tärkeää on saada terve itsetunto, omanarvontunto, terve minä kuva, terve identiteetti ja toteuttaa ja ilmaista vapautuneesti omaa itseään...no tokihan siihen tarvitaan myöskin jokseenkin röyhkeyttä mutta juuripa siinäkin on myöskin se viehätyksensä...jos on muutenkin ollut päähän potkittu ja syrjään sysätty hyljeksitty tapaus niin kaikki kääntyy voimaksi kun vaan lopulta päästää "nurkkaan ajetun eläimen" patoutuneet voimat ja vaistot valloilleen...ihminen on kiehtovan erikoinen uudistuva tekele...

Rakkaus ei kestä, jos mukana ei ole lujaa tahtoa ja päätöstä olla toisen kanssa silloinkin, kun toinen tuntuu 'vain kaverilta'. Tätä kutsutaan Sitoutumiseksi.
Aito sitoutuminen ei voi koskaan perustua rakastamisen tunteeseen. Parisuhteessa nimittäin väistämättä tulee kausia, jolloin toinen tuntuu 'vain kaverilta', ja joutuu miettimään todellisia tunteitaan. Silloin testataan oikea sitoutuminen.
Moni luulee tietävänsä, mitä se tarkoittaa. Moni luulee että ihminen on sitoutunut silloin kun vain rakastaa tarpeeksi. Sanotaan että 'tahdon olla kanssasi loppuelämäni, koska rakastan sinua'. Mutta entäs kun rakkaus loppuu? Loppuuko sitoutuminen. Ei lopu, jos sitoutuminen on aitoa, eikä perustu pelkille tunteille. Tällöin kaveruudesta kasvaa kumppanuuden kukka, joka kukoistaa niin kauan, kun siitä jaksaa huolehtia!
Rakkauden voi myös tappaa. Keinoja on tuhansia. Yleisin on se että sen eteen ei tehdä töitä, annetaan sen vain mennä omalla painollaan. Alkuajan se meneekin omalla painollaan, mutta kun tulee suhteen pettymysvaihe, sen eteen tulee puurtaa hiki hatussa, muuten rakkaus pikkuhiljaa hiipuu. Rakkautta ei saa koskaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja ajatella, että tuossahan tuo menee omalla painollaan. Sitten ihmetellään, kun ei enää tunteita toista kohtaan olekaan. Ihmekös tuo, kun siitä ei huolehdita. Eikä huolehtimiseksi riitä pelkkä puhuminen. Tarvitaan tekoja, ja toisen huomioonottamista. Tiedätkö mikä saa rakkaasi syttymään? Miten itse sytyt? Toiset rakastavat lahjoja, toiset yhteistä tekemistä. Toiset haluavat puhua, toiset koskettaa. Myös arkiset asiat, vaikkapa se tiskaaminen on plussaa rakkauden arkkuun. Miinusta sen sijaan on riitely, nalkuttaminen (myös miehillä!), toisen vähättely, kunnioituksen puute, epäkohteliaisuus... Toki riitojakin on oltava, mutta niistä on otettava opiksi, ja pyrittävä tekemään niistä rakentavia, ei suhdetta hajottavia.
Toinen rakkauden tappamiskeino on negatiivisten ajatusten hautominen toisesta. Takuuvarma keino tappaa omat tunteensa toista kohtaan! Tämä on monesti alitajuista, mutta jos huomaat joskus negatiivisia ajatuskuvioita kumppaniasi kohtaan, katkaise ajatus heti ja rupea aktiivisesti miettimään kultasi hyviä puolia. Et voi estää satunnaisia ajatuksia juolahtamasta päähäsi, mutta voit estää niitä tekemästä pesää päähäsi. Tärkeää on havaita ajatuskulun muodostuminen ja katkaista se. Jos suhtautuu toiseen negatiivisesti on vaikeaa rakastaa!

Päästään tänään koulun kautta vierailemaan Riihimäen vankilassa...hubaa...koht on lähtö..

Joten tulin tänne päivittelemään tilannetta. Ehkä jos nyt kenties mahdollisesti kaikki sekavat suunnitelmani rimmaa kohilleen, niin lähen kohta kesäreissulle. Suuntana ois laivalla rapakon yli Ruotsiin ja siitä sit Tanska-Saksa-Hollanti-Ranska ja takas. Nyt vaan ei oo rahaa, mut ideana oiski se et lähtisin lapsenvahdiks ja tulkiks yksien Salolaisten kaiffareiden messiin. Maksaisivat kuulemma meitsin matkan. Hmmmm...ois kyl hubaa...tosin pitäis sit digikamera lainata jostaki ja jonki verran cashia et vois ostaa jtkn tuliaista sieltä itekin...tosin vaiks oisinki rahaton nii taidan silti lähtee messiin...mieli virkistyis kyl kovin ku sais oikein kunnolla vaihtelua näihin joensuun kuvioihin ja näkis muitaki maisemia...i'll be there or i'll be square...

On ollu raskaita paljolti yksinäisiä aikoja huolimatta ympärillä vilisevistä ihmismassoista. Ei oo oikein mitään saanut aikasekskaan pitkään aikaan. Ajatellen työkuvioita. Mut sain sentään aikaseks hakea bussikuskikoulutukseen. Toivottavasti pääsen läpi. Hain viime vuonna turkuun vastaavaan mut en päässy läpi. Saas nähä miten käy Joensuun koulutuksessa. 12 paikkaa ja hakijoita voi olla kymmenittäin. Mut yrittämistä tää koko elämä pitää sisällään. Jos jostain kohasta falskaa nii eiku jostain muualta sit taas yrittämään. Aikalailla varmasti tulen muuttamaan salosta lähiviikkoina. Siihen olen päätynyt. Olenkin nytten jo yli kuukauden oleskellu Joensuun hujakoilla alkuperäiskotiseudulla. Kotoisa olo kieltämättä. Salo ei taida olla minun paikkani. Sain sentään puoli vuotta työkokemusta tehdastyöstä viime vuonna ja joitakin uusia ystäviä. Kaikella on aikansa...mut siinähän se kait taas menee ku ei valita....

Tulihan se helekatin talvi sieltä tännekki saloon. Olin pari viikkoo sitte tänne saapuessani ihan onessaan ku ei lunta missään ja aurinko paistoi. Mut sentään sellasta nollakeliä on onneks tasaisesti pidelly ja kait nuo lumet ainaki toivottavasti äkkiä täältä pois sulaa.
Työt on aika liukuhihnamaisia nokialla mut mieluummin teen tätä työtä ku notkun työttömänä ja yritän elellä minimaalisilla työttömyyskorvauksilla. Sitä elämäntyyliä en enää kaipaa. Sopeutuminen on sujunu ihan hyvin uusiin olosuhteisiin ja tosi hyvä ryhmähenki on meiän työporukassa. Solukämppikset on onneks yhtä humuja ku meitsi niin on ihan rentoa siellä kämpilläki. Kaikkia järjestyssääntöjä ei olla jaksettu noudattaa tunnollisesti mut eipä niistä sen enempää. :P
Saa nähdä osaanko asettua tänne aloilleni pitkällä tähtäimellä niinkuin alunperin suunnittelin. Siihen täytyy nyt kuitenki satsata vaikka kaikenlainen huiteleminen sinnetänne eli maailmanmatkaaminen on kovasti verissä. Täytyy yrittää tyydyttää sitä tarvetta sit vaikka turun kautta risteilyillä sit ku on niitä vapaapäiviä...

Nousin junaan Kajaanissa Ke. 23.1.08. klo.4.00 aamuyöllä. Määränpääni oli mennä Helsingin kautta Saloon aloittamaan työt uudessa työpaikassa Nokian tehtaalla ja asumaan myös väliaikaisesti siellä solukämpässä Salon laitamilla. Järkeilin itsekseni, että Salossa ei taida olla yhtään lunta tai sitten siellä on märkä loskainen keli. Junassa sitten matkatessani yhä etelämpään vielä Lahden kohdilla tuntui olevan miltei yhtä paljon lunta kuin Kajaanissa ja aloin jo arvella, että järkeilyni ja olettamukseni eivät pidä paikkaansa, mutta kuinka ollakkaan Tikkurila-Helsinki kohdilla lunta oli vain ensilumia vastaava määrä nurmikkojen päällä joka saattoi sulaa jo saman päivän aikana pois.
Sitten kun saavuin lopultakin Saloon olin todella yllättynyt. Ei lunta missään. Klo oli kutakuinkin siinä 12 hujakoilla ja aurinko paistoi kauniisti kirkkaalta taivaalta. Kadut olivat kuivina eikä keväisen kuraisina. Tuli oikein kesäinen fiilis. Ikäänkuin kertaheitolla uusi sivu käännettiin elämässäni. En ole viimeaikoina tykännyt talven kylmyydestä, pimeydestä enkä lumestakaan, talvesta ylipäätäänkään. Vaihtelu tosiaankin virkistää. Etelä-Suomi voi toisinaan huonosta maineestaan huolimatta tarjota myös todella hyviä mahdollisuuksia eteenpäin elämässä monille.
Elämäni tuntui hymyilevän pitkästä aikaa. Olin ottanut uuden roiman harppauksen eteenpäin omassa itsenäistymisessäni. Koin itseni aikuisemmaksi ja tärkeämmäksi kuin aiemmin työttömänä. Vihdoinkin oli jotain pohjaa elämälle pitkästä aikaa. Murheet omasta tulevaisuudestani ja rempallaan olevista raha-asioistani saivat uutta toivoa.
Salo tuntui isommalta kuin 25.000 asukkaan kaupungilta niinkuin se virallisesti on. Isot liikerakennukset kaupungilla tekivät sellaisen metropoliassosiaation. Eli Saloa voisi kuvailla sellaseksi "pikkumetropoliksi".
Solukämppä oli juuri rakennettu uusi asuntola joten erittäin modernin oloinen ja viihtyisä. Siellä oli jopa kaupungin kustantama televisio ja vaatepesukonekin. Kämppikset ovat olleet asiallisia ja yhteiselo on sujunut rennosti. Ollaan suunniteltu et käytäis vapailla joskus Turun kautta risteilemässä ym mukavaa....

hehee...laitettiin kaverin kans yks tavoiteltavissa oleva unelma vireille...saa nähä millon päästään toteuttamaan tätä kaukomatkaa mitä jo suunniteltiin aika perusteellisesti... ; )