Olit kai teeskennellyt pidemmän aikaa,
pisimmän aikaa ollut paikoillasi.
Tuntuu et rakkautes oli pelkkää lainaa,
tietyillä teoilla, tiettyä tunnetta sai.
Mikään ei olisi saanut sua jäämään.
Vaikka rakastin loppuun asti.
Silti yritin, siksi uskottelin inhoan sua,
vain että pystyisin päästämään irti.
Kertosäe:
Vielä muistan katseesi,
vielä muistan hymysi.
Jokaikisen ihanan piirteesi.
Niin toivon että siellä on,
parempi. Parempi olla.
Parempi olla.
Sitä toivon niin.
Sua rakastan niin
ja tarvitsen niin sun kosketusta.
Tiedän sen kuinka lupasin.
Tiedät sen kuinka hukkasit.
Kaiken sen, millä oli merkitystä.
Merkitystä kaikkeen en halua tietää.
Merkitty on minut, sitä en voi sietää.
Mutta silti kunnioitan tietäs vielä !
Voi sua tyttörukka.
Valuiko kauniit sanat hukkaan?
Eikö toteunutkaan
haaveet, joista paljon voimaa sait?
Nyt mitä jää,
kun yksin ikäväs.
Turhaan odottaa,
puhelimen kanssa nukahtaa.
Aamuun kalseaan,
herää unestaan.
Tyttö itkuun purskahtaa,
kun ei kestä
todellisuuttaan.
Jos yhtään lohduttaa
On turha odottaa.
Ihmistä,
joka ei edes kykene
tuntemaan.
Totuus parantaa.
Toivo lohduttaa.
Tarvitset ihmisen,
joka kykenee
rakastamaan.
sit menin suihkuu rentoutuu ni lähti
molemmist käsist ja rintakehäst ja kaulast ja kurkust tunto
ja sit en osannu enää puhua.
tuntu etten osaa enää edes hengittää ja söpersin apua.
otin kolme voimakasta migreenilääkettä, muttei auttanu.
puhe lähti kahtee eri kertaa ja tunottomuus jatku.
sit soitin lääkäriin neuvoja ja sano et pitäs tulla sinne.
odottelin sit viel et puhekyky tulis takas ja se tuli
osiksee takasi.
noh odottelin helvetin monta niin kivuliasta tuntia
et nukahin ja heräsin kaheksalta aamulla.
mua pikkuhiljaa pelottaa et kuolen tähän tautiin.
ikinä ei tiedä onko joku verenvuoto vaan vain tää harvinainen
migreeni, jonka olen jumalan lahjana saanut.
mä taidan tosissani alkaa kuumottelee magnettikuvausta.
en jaksa enää.
huh huh.
ja siin kuolemanpelossa muutenku on,
niin mietti kenelle haluis sanoa hyvästiksi ja mitä.