Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä. Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä. Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis. Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun. pusuhippaleikeis skidinä sama kaava, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaan saada. Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
olin niinku palapeli sä teit musta ehjän pyyhit kyyneleeni peitit sydämmestäin reijän tulit mun luokseni tulit mun vuokseni pelastit mut nyt mä teen mitä vaan sun vuoksesi annoit kätes mulle kun olin jo melkein pohjalla nytpidän kädestäs kii ja rakkaus saa ohjata meitä eteenpäin kerrankin oikeeseen suuntaan nyt kun sain sut omaks mä en tarvii mitään muuta.
Rakastan sua, vannon sen monin valoin.
Rakastan sua, osotan sen monin tavoin.
Tuu kulta lähelleni, tahdon sut tänne.
Sä annat tarkoituksen mun elämälle<3
Sä oot valo mun pimeydessäin loistat
kirkkaana edessäin ja aivan kun olisit lähelläni
tunnen kätes kädessäin.
totuin hymyys ekan kerran ku mä näin sen, ja lakkaamasta katsomasta sitä koskaa tääl en, ainaki toivon nii tuu antaa hali, haluun halata sua enkä päästää irti, oot mun unelmani, unessaki esiin tuut ain parantamaa painajaisen, ootsä enkeli ? no jos oot haluun samanlaisen. ku sä oot täällä en tunne enää pahuutta, ku keskityn vaa siihen kuinka paljon luokses haluan. olet aarre, olet pala minkä palapeliin tarvitsin, aarre minkä kautta koko maailmaa mulle avarsin, kulta mitä kullankaivajanakin ain etsisin.