Järki lähtee, mä yritän pitää siitä kiinni
järjen jättämä jättää jälkiä.
Mitä väliä, se lähtee välillä
se lähtee sit, mä en välitä.
Kun sä suljet sun silmät, mitä sä näät?
Onko ne ainoastaan mun pääs
Extreme-duudsonit teki jotain mun pääkopalle nyt mä haluun tönii jengii metron alle.
Kuvanauhalle, miksei kukaan naura?
Quarterback-puvussa, sekoomassa surusta. Yritin tulla uskoon, mut ne ei halunnu mua sinne
kirkko oli menny kiinni, se ovi on menny kiinni. Doupeimmat douppi seivaa, vai oliko se Jumala? Vai sama asia?
Mä täytän mun ajat tällä (tällä)
ainoalla ystävällä.
Lapsuus meni pelätessä, toivoin,
että: ehkä joku päivä oon tarpeeks iso lähteäkseni litoon. Koulus sekoillessa, sekaisin lesoillessa
betonineliössä istuessa.
Hankittiin ammatti äidille,
todisteltiin kovuutta äijille.
Vuosia ylläpidettiin kuosia
yritettiin rikastua nopeasti. Siinä matkalla rakastuin sokeasti massiin
kurkottaen välittämättä kenen päälle astuin.
Tulevaisuus on tässä, tunnen sen läsnä. Oo tässä vitun helvetissä normaali. Tyylipisteitä ei jaeta,
armoa ei anneta, eikä haeta.
Ylitöissä, lääke- ja myrkkyöissä
nykyään mun työ on pysyä hengissä.
Syöttäjä ei heitä koskaan suoraa,
kierrepallot hiertää kalloo.
Ihmiset ohittelee mua ruuhkassa, tekis mieli räjähtää, tätäkö tää nyt on?
(tätä), taskuissa tunteita, verta, hikeä
"tästä saat sen, toi taas tekee sen" Uni on taivas, harva sitä tajuaa
tajunta laajenee kunnes se hajoaa.
Henri, sä oot liian iso ihmiseksi.
Henri, turha sitten kysyä miksi.
Henri, uskoa sanotaan uskoksi siksi, uskovat uskoo
ai siksi? Just joo.
2000 mun luvun henri toivoton matkalla rotkoon.
2000 mun luvun henri toivoton matkalla rotkoon.
Miltä sun tulevaisuus näyttää? Jaksaksä tolla paskalla päiväs täyttää?
Valoa ei näy, valoa ei näy
Mä hajotan tän kaiken, tää maailma ei oo meitä varten
Juokse rahan perässä huora, luodit sun selässä huora
Kerrankin on elämälläs suunta, ku teidän kuuluu kuolla Ääni mun sisällä sanoo niin - me palataan kotiin
Päiviä puhumatta,
ne kuluu kulumatta.
Just ja just jaksan vuokran maksaa,
ruokaa suuhun laittaa.
Nukun liikaa, silti vituttaa herätä,
sirpaleet lattialta kerätä, ne on liian terävät,
mä nukun liikaa.
Raportoin en sääli,
ja tää on toinen ääni.
Eka kuuluu sisällä pääni,
toistan itseäni poistamassa itseäni.
En uskonut, nyt uskon,
raukka, aina kantapään kautta.
Heitän itseni hoitoon, pistäkää mut kuntoon.
Seipään päähän kalloja, murha
Heinäpää, kallio, rudeboy
Anna sen valua, takas alussa,
Hulluja suoraan C-rapusta, mitä?
Vittu ku ei voimat riitä muuhun
Tunkee niitä vitun pameja suuhun
Koko vitun kööri lähempänä saatanaa,
Ei enää tahallaan, se vaa aina menee tähän
Ehkä meidät vedetään, kallot poksuu,
Paidat kastuu, neitsyet rakastuu
Mielet saastuu, menetetty sielu,
Verinen kieli, haluun nuolla lisää
Omaa vertaan liikaa vertaa, vuotaa kuivaks, suuta kuivaa
Kostuta se äkkiä, nopeempaa, nopeempaa
Kunnes me hajotaan, kunnes me hajotaan
Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entäs kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
Laskut maksamatta, vieres joku paska, akka, jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
Huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Tapana meitä hakata, tehdä jotain pahempaa,
kädet täynnä tatskoja, kova kuori,
olin kolme kun se pikku poika kuoli.
Mikään ei tunnu miltään mä oon turta,
elämä menee ohi niinku se ois vittu unta.
Keräilen sirpaleita niinku aina,
vittu mä en osaa muutakaa.
Polvilla anoen, rikkinäistä rakastamaan,
mutta rikkinäinen ei toimi.
Vitun huora, mikset sä rakasta mua?
Liikaa tietoa, jumittanu koneel,
puolella liekillä kuolema vierellä.
Turtana, surun murtama, unesta unelmoiden,
kuvaas jumaloiden.
Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.
Tästä muurista ei tule enää kukaan läpi koskaan saatana.
Tuomas Akvinolainen (1225–1274) muotoili viisi klassista jumala-todistusta:
Ensimmäinen liikuttaja
Kaikki mikä liikkuu, on jonkun toisen liikuttamaa. Jos tämäkin liikuttaja liikkuu, jonkun muun täytyy sitä liikuttaa. Tätä ketjua voidaan jatkaa varsin pitkään, mutta se ei voi olla päättymätön ketju. Niinpä täytyy olla jokin ensimmäinen liikuttaja, jota mikään ei voi enää liikuttaa ja tämä liikuttaja on Jumala.
Ensimmäinen syy
Kaikella olevalla on oma syynsä, jokainen on seurausta jostain. Koska syiden ketju ei voi jatkua loputtomiin, on olemassa jokin ensimmäinen syy, joka on kaiken takana. Tämä syy on Jumala.
Täydellinen olento
Koska meillä on olemassa käsitteet enemmän ja vähemmän, täytyy olla jotain, joka on eniten jalo, eniten parasta, eniten totta. Tätä täydellistä olentoa kutsutaan Jumalaksi.
Välttämätön olento
On olemassa olioita, joiden on mahdollista olla olemassa, mutta myös olematta. On mahdotonta, että kaikki oliot olisivat olleet olemassa aina. On kuitenkin mahdollista, että joskus menneisyydessä on ollut tilanne, jolloin ei olisi ollut olemassa yhtään olentoa. Siinä tapauksessa ei nytkään olisi yhtään oliota. Täytyy siis olla joku, jonka olemassaolo on välttämätöntä ja tämä olento on Jumala.
Päämäärään suuntautuminen
Kaikki luontokappaleet toimivat jotain päämäärää varten, vaikka niillä itsellään ei ole tietoa tuosta päämäärästä. Niinpä täytyy olla jokin olento, joka ohjaa kaikkia luontokappaleita ja me kutsumme tätä olentoa jumalaksi.
Richard Swinburnen mielestä yksikään klassisista Jumala-todistuksista ei ole riittävä, mutta yhdessä ne kaikki muodostavat riittävän todistusvoiman Jumalan olemassaolosta. Klassisia jumala-todistuksia on muitakin kuin Tuomas Akvinolaisen todistukset, mm. ihmisen uskonnolliset kokemukset.