IRC-Galleria

Onpas ollut elämää

Tapahtuu paljon asioita

Kämpästä ulos, sisään toiseen

Pedro, Perulainen Parantaja sanoi mulle "nice shapeshifting" ja kehui myöhemmin myös että olen magnificent healer

Useampi haluaa minua. Minä haluan useimpia.
Rakastan niin paljon! Tulen rakastetuksi niin paljon!

Kuivasin sieniä, yrttejä, marjoja ja hedelmiä.
Opin useita uusia

Matkustelu (monessa merkityksessä) kiehtoo kovasti

Gallerian uusi ulkoasu on perseestä

Tein eilen crepsejä (vai miks niitä nyt sanois):
valmista lettutaikina, laita siihen vähän suolaa mutta ei sokeria
tee täyte, itse suosin soijarouhekastiketta tai kesäkurpitsa-paprika muhennosta
laita pikkasen täytettä letun oikeaan laitaan, ja rullaa rullaksi
asettele uunivuokaan vierekkäin, niin että reunat jää alapuolelle
ripottele juustoraastetta jos halajat
200 asteessa parikyt minsaa

Hiukset on tosi kivat, vaikka ne on tosi perus
Oma väri näkyy kivasti, ja mul on taas otsatukka joka on söpö

Uusi koti tuntuu oikeasti kodilta, siellä asuu ihania olentoja ja siellä saa tehtyä asioita (ja haluaakin kovasti tehdä)
Viisi kissaa, kaksi(+ yksi) koiraa ja monta lasta on energiabuusti joka auttaa jaksamaan päivästä toiseen

Pääsin yli musisointitraumautumisestani.
Uskallan nyt soittaa soittimia ja laulaa sydämeni kyllyydestä, jota en ole uskaltanut kunnolla vuosiin.
Nyt vielä treeniä jamia niin hyvä tulee (=vielä parempi)


Rakkautta <3

<23

Olen puhunut seksuaalisuudesta, niin omastani kuin yleensä, ihmisten kanssa ja heihin asettamani luottamus on osoittautunut perustelluksi. Kuten olen aiemmin jo itsekin huomioinut ja päätellyt, seksuaaliset fantaisat sinänsä eivät ole millään tavalla pahoja. Eivätkä sen puoleen hyviäkään.
Pointtina vaikutaisi olevan se, miten niitä fantasioita toteuttaa.

En itse henkilökohtaisesti katsoisi sitä pahana, jos kaksi ihmistä haluaa kokeilla rajojaan raiskausfantasian/-roolileikin kautta, toisiaan kunnioittaen ja toisistaan välittäen.

Olen uskaltanut avautua omista haluistani taas enemmän, joka on auttanut minua käsittelemään omia tuntemuksiani ehkä paremmin. En tosin välttämättä olisi pystynyt siihen itse, mutta niinhän se menee, että sinusta peilaan itseäni. <3

Aiemmat seksuaalisuusmerkinnät:
Seksuaalisuudesta, ZOMG k-osmo-s
Seksuaalisuudesta, ZOMG II: Parisuhteista k-osmo-s
Seksuaalisuudesta, ZOMG III: Ajatuksista käytäntöön k-osmo-s

Minä en oikeasti osaa pitää MITÄÄN seksuaalista fantasiaa itsessään pahana, ainakaan enää. Olen ehkä aiemmin kammoksunut ja kavahtanut omia ajatuksiani, mutta enää en jaksa vaivautua. Edes pedo-, nekro- tai zoofiliaa en pidä itsessään pahoina (tai hyvinä) asioina, etenkään jos ne pysyvät fantasian tasolla. Lisäksi nämä kiinnostavat minua ilmiöinä, ja fantasioina sinänsä.

Pohtiessani näitä (ja muita) fantasioita, palasin monesti samaan kysymykseen: onko olemassa rajaa tai määritettä sille, milloin fantasiat olisi hyvä pitää vain fantasioina? Ja jos on, niin mistä sen voi tietää, milloin se raja on ”sallittua” ylittää, ja ennen kaikkea kuka tai mikä tämän rajan määrittelee?

Olen ehkä jollakin tavalla poikkeava, mutta koen olevani teoriassa valmis melkein mihin tahansa.

Vaikka luulen tietäväni suurin piirtein mitä haluan, mistä en innostuisi, mikä kiinnostaisi ja mitä en ehdottomasti haluaisi kokeilla, en voi olla kuitenkaan täysin varma, ellen kokeile ensin.
Tästä päästäänkin kysymyksiin siitä, kuinka paljon on tarpeeksi, että voi sanoa esimerkiksi ettei juuri tämä ole oma juttu tai ovatko ns. huonot kokemukset riittävä syy olla kokeilematta enempää, miten määritellään huono kokemus ja kuinka suuri osuus kokemuksen miellyttävyyteen vaikuttaa ihmisten välinen kemia. Muiden muassa.

Tämä ei varmaankaan ole teille kovinkaan suuri oivallus, mutta olen alkanut nähdä ihmisen seksuaalisena olentona. Ehken ihan vastasyntyneitä tai pieniä lapsia, mutta noin periaatteessa. Eikä siinä ole mitään pahaa saati kummallista, ainakaan sinänsä. Tämä on hämmentävä ja samalla vapauttava tuntemus. Silti koen yhä vaivaannuttavaksi puhua tai kirjoittaa näistä asioista, etenkin kasvotusten. Internetin hyviä puolia on sen näennäinen kasvottomuus. Ja tätä kautta voin käsitellä asioita suhteellisen yleisellä tasolla, joka kumminkin vaikuttaa minuun itseeni (ja toivottavasti myös joihinkin teistä) yksilöllisellä tasolla. ja niiden asioiden kautta joita itse asiassa tarkoitan.

Minä ymmärrän toisaalta miksi suhtaudun seksuaalisuutta sivuaviin asioihin näin… kiinnostuneena, mutta kumminkin jotenkin häpeillen, aivan kuin olisin jäänyt kiinni käsi piparipurkissa. Tehnyt jotain luvatonta. Vaikka haluaisin siitä tunteesta, ajatusmallista, eroon nythetipaikalla, siihen ei ole muuta lääkettä kuin asioiden käsittely ja työstäminen mm. käytännön kautta. Valitettavasti, ja kaikeksi onneksi.

Joten, etsisin ihmisiä matkakumppaniksi tutkimusmatkalle itseeni, itseemme, varauksella "kaikki kiinnostaa" tai ”mikään älköön olko meille vierasta”. Olen ainakin teoriassa valmis tekemään aika monia asioita, vaikken välttämättä saisikaan niistä paljoakaan tai mitään irti

Nykyään puhutaan että yhteiskunta olisi seksistynyt (liikaa), mutta en osaa sanoa. Toisaalta seksuaalisuutta on (ja voi nähdä) kaikessa, mutta toisaalta; koska olen toistaiseksi vielä kaukana siitä tilanteesta että olisin (riittävän) sinut oman seksuaalisuuteni ja siihen liittyvien tunnetilojen kanssa, joten olen toistaiseksi samaa mieltä - tiettyyn pisteeseen asti.

Olen onnistunut kumminkin käsittelemään omia tuntemuksiani, myös tai lähinnä niitä "negatiivisia" ja "vääriä". Se on aika voimauttavaa. On kumminkin hämmentävää huomata, että itsestäKIN löytyy niinsanottujen normien kanssa sotivia seksuaalisia mielihaluja. Ja myös semmoisia mitä ei välttämättä tulisi ensimmäisenä ajatelleeksi. Mutta olen oppinut, että myös nämä hämmentävät tunteet ja tuntemukset on mielekästä käsitellä, vaikkei se välttämättä miellyttävää olisikaan.

Koen itseni olevan vielä ainakin jotenkin estynyt seksuaalisuuteni ja siihen liittyvien asioiden kanssa (esim muiden läheisyys ja alastomuus - omani kanssa olen jo sujut), mutta siihen ei kaiketi mitään yksittäistä syytä löydy.

En osaa määritellä itseäni mitenkään (sexualwise tai muutenkaan), koska koen määritteet turhiksi ja kumminkin kaikessa hienoudessaan RIITTÄMÄTTÖMIKSI. Tunnetilojen fiilistely olisi ehkä avain itseni löytämiseen tälläKIN saralla, mutta toisaalta asioiden tekeminen ja sanominen ääneen on (minulle) erittäin kuumottavaa. Toistaiseksi.
Tulen kyllä varmaan vielä jonain päivänä tutkimaan omia mielihalujani, intohimojani ja fantasioitani tarkemminkin, niin elävässä elämässä kuin ehkä kirjallisessa muodossa - joko täällä tai muualla. Tällä hetkellä tyydyn vain teoretisoimaan niistä. Tällä hetkellä analysoin asioita liikaa: mitä jos se ei toimikaan mulle, mitä jos en olekaan hyvä tässä, mitä jos alkaakin ahdistaa. Sinänsä ymmärrettävää, mutta toisaalta aika turhaa. Pelkään ehkä liikaa negatiivista kommenttia (noin yleisestikin), kielteistä reaktiota, mitä vaan, joten se osaltaan estää mua TEKEMÄSTÄ.

(Tämä blogimerkintäkin on oiva esimerkki siitä - en (vielä) uskalla kirjoitaa asioista niiden oikeilla nimillä, vaan kirjoitan ympäripyöreästi, melkein asian vierestä. )

Inspiraationa toimi tämä: Emie#blogcomments

Ystäväni Sebastianin aka DJ Omin musablogi. Arvosteluja ja suositteluja todella ihmeellisestä ja maagisesta musiikista. Monenlaisia sävyjä, pehmeys ja tunnelmallisuus ytimessä.
http://musicandhappylife.blogspot.com/

Suosittelen tosi lämpimästi kaikille jotka tahtovat helliä sieluansa. Seban setit ovat jo vuosia puhdistaneet ja parantaneet niin mua kuin monia muitakin.

satuin lukemaan vanhoja tekstejäni
sinusta, tai oikeastaan meistä
suuni ei voinut olla kääntymättä virneeseen

tiedät varsin hyvin että tarkoitan sinua, hoppityttö
mä lupasin sulle yöelokuvat ja aamupusut
päiväkahvit ja iltauinnit, elämän; ja kuoleman
ja mä aion todistaa olevani luottamuksen arvoinen

http://www.olotila.net/radio/

Olen lakannut pelkäämästä. Me emme voi kuin voittaa. Kaikki on niin avointa kuin vain voi, eikä se ole kuin hienoa. Muistan kirjoittaneeni näin aiemminkin. Historiamme näemmä toistaa itseään.

Minä rakastan, kaikesta sydämestäni eikä se voi kuin riittää. Olen, en, millään ei ole merkitystä. Silti rakastan. Täysillä, mitään pelkäämättä, kuin hullu. Minä, me.

Loppuun vuoden sitaatti:
"Erehtyminen on inhimillistä, mutta se tuntuu jumalalliselta."
- Mae West -