Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä
Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä
Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan
Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa
CHORUS: Ja yötä yksin kulkee kaksonen
Maailman loppuun asti miettien
Mikä on outo tunne rinnassaan
Ei raukka rakkautta tunnista
Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan
Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,
kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta
CHORUS
Kun toinen riutuu pois, heikkenee,
niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Ei silmiä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea
Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea
Päivänsäteen ottaa syliin, matka Tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea
On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea
Päivät ovat kuin horteisten,
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin
itkisin nyt vaikka selvinpäin
katsoin taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin
Saat vastustamaan Jumalaa
saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut olen
en tiedä onko ilta vai aamu
Olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut, olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu
Loveen langennut
Kuljen kuin pikkupoika
tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä ei prinsessaa
ei ollut kaunista satua, vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan
Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä
Rakastivat toisiaan eilen
ja lupasivat rakastaa huomenna
ymmärtävät toisiansa
vaikka kumpikaan ei eleitään suomenna
Eivät välitä kun maailma katsoo
pahalla silmällä aidan seipäältä
kun oravaiset makeasti
makaavat sammalvuoteen päällä
Kaunis neito puvussaan
sulhanen mustissaan
aarrettaan taluttaa alttarille
Pappi lausuu tuuleen sanoja
niitä aivan samoja
joita lausuttu jo on miljoonille
Ja sitten lähtee sulhanen sotiin
baarien pöytiin, kusiputkiin
ja pian oravainen makaa
makeasti mustan mullan alla
Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa, kaikki muuttuu paremmaksi"
Sadussa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti
Tämä ei ole satua, ei tule päivää onnellista
Silmän kantamattomiin meren mutaa, samanlaista.