IRC-Galleria

Hitto kun tekisi mieli vaan olla ja kuunnella musiikkia tässä, vaikka suunnilleen koko netti on koluttu läpi minkään kiinnostavan varalta. Ja kun on vielä kipeenäkin, niin tää tuskin tekee hyvää. :/

Silti. Sitä paitsi rakastuin taas Talvikuninkaaseen.

Minä en tunnusta mitään purppuraa, jota pitää kumartaa.
Minä en tunnusta, että haluan, enkä saata lähteä.

Minä katson syvään kuiluun
Toiveiden jakojäännöksiin
Nahkoihin muistojen hallin seinällä
Joskus muistan tietäväni
Että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot
hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on

Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan

Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku
sula sokaisevan tosi
ympärillä kohisevan yön
niin kuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa

Minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumuun, asvalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa, vaiko omiani

Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan

Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun

Pellolla mökki
mökissä matti
matissa syöpä
trallallalaa

Tuvassa sanko
sankossa paska
paskassa verta
trallallalaa

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa
Ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin


Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan


Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat
Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä, olen kuiva maa
Ja siten me tänne tultiin, et kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat
Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan

Sillä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat
Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

CMX:n Kaikkivaltiaassa on maailman paras riffi, okmo

Korjaus: CMXn Talvikuninkaassa on maailman paras riffi.

http://www.youtube.com/watch?v=TJKbL-cAdrE

-
-
-
-
-



Hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

Niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

Hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä?
etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan.
alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella vangita,
haalistuu ja kärsimykseen päättyy tämäkin näytelmä.

rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten

minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännöksiin
nahkoihin muistojen hallin seinällä
joskus muistan tietäväni
että elämään keksitty on tuhat lääkettä

ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan
ei saa - mitään tekemättömäksi saa

maiden yllä leijuu sumu
mustahaukka lentää sisällä sen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään

minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä

ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan