IRC-Galleria

Sain juuri (ex-)anopilta mailia. Kuulema Lapinjärven koulutuskeskuksesta on tullut kirje. Sanovat jotta polliisit tulloo suorittamaan tutkimusta siviilipalvelusrikoksesta. Ans tulla vaan, täällä ootellaan, vailla stressin häivää loikoillaan, mualiman olemusta pohdiskellaan. Eivät nuo purre jollei niitä ärsytä.

Osoitteenkin muutin Väestörekisterikeskukseen tänne Intian maaseudulle, jotta tietävät tulla oikeaan paikkaan. Mitäköhän mahtavat tutkia? Johan siellä on todiste rikoksesta heidän pöydällään. Kenties se, että unohdin innostuksissani allekirjoittaa sen paperin, on herättänyt epäilyksiä! On siihen nimi printattu alle ja kaunis tyhjä viiva myös. Jos oikein pinnistää mielikuvitusta, siihen voi vaikka kuvitella kukkasia. Mitä suotta sotkea hyvää tyhjää tilaa paperilla!

Ja olen ilmoittanut myös sinne Sivarikeskukseen että sähköpostitse saa ottaa yhteyttä. Eivät nuo osanne, menee järjestään vastaamatta sinne päin laitetut kommunikét. Noh, tutkikoot. Kasvatan partaa odotellessa.

Rennosti Intiassa,
Madhavananda

Intian vielä menneinä vuosikymmeninä vahvasti yksilön elämään vaikuttanutta kastilaitosta on usein herjattu ihmisten mahdollisuuksia rajaavana, koska kasti on määräytynyt syntymän perusteella. Tätä syntymän muassa perittyä yhteiskunnallista asemaa ja siihen liittyvää ammattia ei perinteisessä hinduyhteiskunnassa ollut kukaan oikeutettu vaihtamaan. Kastilaitoksen historiasta on keskusteltu riittämiin, tässä huomioitakoon ainoastaan sen kritiikin kohteena ollut tila.



Ihmisoikeudet arvoonsa, jokaiselle yksilölle haluamansa mahdollisuudet elämässä edistymiseen — eittämättä jaloja uuden vuosituhannen arvoja. Mutta piileekö yhteiskuntamme juurella ruma ja likainen jäännös, suuri seiväs vanhojen kulttuurien rikkaa tarkkailevassa länsimaisen yhteiskunnan silmässä?

Isänmaa! Kansalaisuus, tämä syntymän perusteella määräytyvä sidos, joka minulta kysymättä on ylleni leimattu, joka minut velvoittaa erilaisiin toimiin. Kuten nyt tähän pöydällä olevaan asevelvollisuuteen. Kukaan ei odottanut minun kasvavan kypsäksi aikuiseksi ja näin vartuttuani tekevän valistuneen päätöksen elämästäni ja sidoksistani.

Tästä kansalaisuudesta en liioin ole vapaa luopumaan, mikäli en ole ensin järjestänyt itselleni toisen maan kansalaisuutta — prosessi, johon saattaa usein kulua pitkälle toista vuosikymmentä. Vaikka asun pysyvästi toisella puolen maailmaa, de facto "kastini" Suomen kansalaisena vaatii osallistumistani erinäisiin — nykyisestä elämäntilanteestani katsottuna tarkoituksettomiin — velvollisuuksiin isänmaalle, jota en ole valinnut.

"Sinä työläiseksi syntynyt, älä pappisvirkaan koske, älä kirjoituksia lausu!" sanoo ortodoksihindu. "Sinä suomalaiseksi syntynyt, suorita velvollisuutesi isänmaata kohtaan!" sanoo patriootti. Mikä heidät erottaa toisistaan? Molemmat, nämä perinteisiä arvoja ylistävät kiihkomielet, velvoittavat yksilöä osallistumaan syntymän myötä saamansa leiman mukaisiin velvollisuuksiin.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (artikla 15) toteaa, "Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen." Velvollisuudesta kansalaisuuteen ei kuitenkaan erikseen mainita (jos vaikka YK:lla kansalaisuudettomuuden välttämiseksi ilmeisesti onkin jonkinlainen kansainvälinen ohjelma). Onko jokainen nykymaailmaan syntyvä ihminen pakotettu kansalaisuuteen, josta on vaikeaa haluttaessa irtautua?

Lysti ei myöskään ole ilmaista: Suomen kansalaisuudesta luopuminen maksaa 400 euroa. Onneksi siitä ei sentään joudu vankilaan.

Niin, nyt on se vuosi jolloin täytän 28, ja viimeistään sinä vuonna jokaisen kunnom miehen tulee suorittaa asepalvelus tai sille vaihtoehtona tarjottu siviilipalvelus. Eivätpä mahdu minun kupoliini mokomat, ei ole kirjoitettu Suomen sotia, ei samaisiin kouluttautumista minun tulevaisuuteeni.

Josko tätä kieltäytymiskirjettä olisi nyt riittämiin viilattu. Laitetaan tähän kopio, ja huomenna postiin. Ovat kuulema jo käyneet poliisisedät koputtelemassa anopin ovelle, kun en ole heidän kirjattuja kirjeitään Pihlajanmäen postista sattuneesta syystä noutanut. (Ja kyllä, olen ilmoittanut samasta ja pyytänyt kopioita sähköpostitse.)


-=-=-=-=-=-=-=-


ILMOITUS SIVIILIPALVELUKSESTA KIELTÄYTYMISESTÄ


Hyvä siviilipalvelusviranomainen,

Ilmoitan täten kieltäytyväni ehdoitta siviilipalveluksesta, johon olosuhteiden pakosta pyysin itseni siirrettäväksi vuonna 2001 Santahaminassa asevelvollisuutta vuorokauden suoritettuani. Ymmärrän täten syyllistyväni rikokseen ja pyydän siitä langetettavan tuomion kuten Suomen laissa säädetään.

Ilmoitan myös kieltäytyväni ehdoitta mahdollisesta vankilassa tehtävästä työpalveluksesta sekä muista yhteisistä velvollisuuksista ja tapahtumista. Vaadin itseni sijoitettavaksi jonnekin etäiseen, eristyksissä olevaan vankilan nurkkaukseen jota ihmiset kaunistavat poissaolollaan, ja jätettävän sinne suljetuksi koko rangaistukseni keston ajaksi lomitta, vieraitta ja häiriöittä.

Huomioittehan, että vankilassa ollessani en voi noudattamani suddha-ahara -periaatteen (”puhdas ravinto”, vrt. juutalaisten ”kosher” ja islamin ”halal”) johdosta nauttia valmistamaanne ruokaa. Ainoana mahdollisena ravintonani vankilaolosuhteissa ovat maidon ohella raa'at ja kokonaiset hedelmät ja vihannekset jotka voin pestä ennen ruokailua, ja joita ei ole säilytetty kosketuksissa teurasperäisiin eineksiin.

Muutama sana päätöstäni perustellakseni.

Olen Intiassa asuva vanhaan hinduperinteeseen vihkiytynyt ja sille elämänsä omistanut mystikko, tutkija ja opettaja. Asevelvollisuuden suorittamiseen olen tutustunut lyhyesti myös käytännössä ja todennut sen puitteissa uskontoni ja maailmankatsomukseni johdosta noudattamieni henkilökohtaisten valojen ja periaatteiden toteuttamisen olevan silkka mahdottomuus. Sille vaihtoehtona tarjottua 395 vuorokautta kestävää siviilipalvelusta pidän lähinnä huonona huumorina.

Olen asunut Intiassa pysyvästi 09/2006 lähtien sekä yhteensä noin puolet kuluneesta vuosikymmenestä. Olen Suomessa kaiken taakseni jättänyt ja tulevaisuuteni tänne rakentanut. Tulen hakemaan Intian kansalaisuutta sen tullessa mahdolliseksi — ja tarvittaessa sen myötä myös luopumaan Suomen kansalaisuudesta. (14 vuoden aikana 11 vuotta Intiassa asunut voidaan kansalaistaa.) Nykyinen Suomen lainsäädäntö ei valitettavasti (perustuslaki 1: 5§, kansalaisuuslaki 1: 4§ ja 5: 35§) mahdollista näissä olosuhteissa luopumista käytännössä tarpeettomaksi jääneestä Suomen kansalaisuudestani. Asevelvollisuuden — saati sitten minun tapauksessani vaihtoehdoksi tarjottavan 395 vuorokautta kestävän siviilipalveluksen — suorittamisen vaatimista en pidä kohtuullisena ainoastaan ”kiitoksena menneistä vuosista”.

Riittämiin lienee kirjoitettu niin perustuslaissa mainitusta uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen vapaudesta (2: 11§) ja sen ristiriidasta asevelvollisuuslain kanssa, kuin YK:n ihmisoikeuskomitean raporteista (04/11/2004) ja EU:n ihmisoikeusvaltuutetun lausumista (04-07/06/2001, 29/03/2006) aseistakieltäytyjien oikeuksien ja kohtelun suhteen. Riittämiin lienee puhuttu myös Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitean (2004) ja YK:n ihmisoikeustoimikunnan sekä EU:n ministerikomitean julkilausumista (1998) Suomen asevelvollisuuskäytännön suhteen.

Huomioittehan että asun maaseudulla Intiassa, en alla mainitussa Suomessa sijaitsevassa postiosoitteessa. Sen johdosta kirjattujen kirjeiden vastaanottaminen on monimutkaista; mikäli vastaus on lähetettävä kirjattuna, pyydän teitä lähettämään vastauksenne siten, että valtuutettu voi sen postikonttorista noutaa. Mikäli mahdollista, pyytäisin teitä lähettämään kopion vastauksestanne joko sähköpostitse alla olevaan osoitteeseen tai postiosoitettani vastaavaan Netposti-laatikkoon.

Ystävällisin terveisin
. . . . . . . . . . . . .