IRC-Galleria

Sometimes i cry.
Sometimes i miss you so very mutch.
Sometimes i can't understand why you have to go away.
Sometimes i believe that is right.
But i never can't say: I don't love you.
Because you are sometimes my angel, and i donät want never lose you in my life.

"Don't cry because it's over. Smile because it happened. "
- Dr. Seuss

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö:Hidasta,mua pelottaa
Poika:Enkä,tää on hauskaa
Tyttö:Eikä ole.Oo kiltti,tää on liian pelottavaa
Poika:Sano mulle sitten,että sä rakastat mua
Tyttö:Hyvä on,mä rakastan sua.Jarruta!
Poika:Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika:Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs?Mä kyllästyin siihen...

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena.Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä ja vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen,matkan puoli välissä,poika huomasi jarrujen olevan rikki,mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta.Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa.Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän,jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä teksti päiväkirjaasi

Usein olen miettinyt tuota kuinka kauniiden/komeiden, tunteikkaiden ja herkkien romantikkojen on niin kovin vaikea kohdata sitä elämänsä rakkautta. Että kun itse asettaa rakkauden ja romantiikan tärkeimmäksi arvokseen, mutta maailma ympärillä ei kuitenkaan niin tee. Vaatiiko rakkaus niin paljon ihmisiltä, että hyvin harvalla on lämmin sydän jolla rakastaa? Ei suhteet perustu nykyään enää rakkauteen ja tunteisiin, vaan kyllä ne on status, seksi, materiaaliset arvot ja toisen jonkinlainen hyväksikäyttö useimmiten suhteen ytimessä, ne ajavat ihmiset suhteeseen. Itse taas en mieti mitä joku tekee työkseen ja paljonko tienaa, mitä autoa ajaa tai omistaako autoa ollenkaan tai asuuko omistus-, tai vuokra-asunnosssa tai kaupunginosaa missä hän asuu, ne kaikki on turhia juttuja, koska kyllä mulle se ihminen on tärkein, ei se kaikki materia vaan sen ihmisen ajatukset, luonne, tunteet ja niiden näyttäminen, rakkaus ja välittäminen. Me luodaan keinotekoisia luokkarajoja ihan turhaan jokapäiväisessa elämässämme ja estetään itseämme ihastumasta ja rakastumasta.

Me ikään kuin asetetaan rakkaudelle vaatimuksia millaisen sen tulee olla ja kun me ei koskaan juuri sellaista vaatimuksiamme kaltaista ihmistä kohdatakaan niin sitten valitamme, vaikka kyse on ihmisessä itsessään. Ymmärtämällä että rakkaus ei vaadi mitään, se on puhdas ja kaunis itsessään ja maailma turmelee ihmisen luulemaan että sen tulee olla juuri tietynlainen ennen kuin voi rakastua.
Otetaanpa lyhyt esimerkki.
Kun mä kohtaa uuden ihmisen josta kiinnostun, niin sen sijaan että kysyisin mitä työtä hän tekee, mitä autoa hän ajaa, mikä koulutus hänellä on tai paljonko hän tienaa, niin noiden suhteessa täysin turhien asioiden sijaan haluan tietää mistä asioista hän pitää, mistä hän nauttii elämässä, mitä hän ajattelee asioista ylipäänsä ja ennen kaikkea: onko hänellä sydän ja sielu jolla rakastaa?

...koska minun tulee ymmärtää syvällisesti kuinka arvokasta rakkaus onkaan sen sitten lopultakin kohdatessani. Sen vuoksi kohtaloni on olla yksin, yksinäisyys jalostaa minun sisintäni jotta kun löydän sielunkumppanini, niin tunnen sydämessäni hänen mittaamattonan arvonsa. Voipi hyvinkin olla, että minun on tarkoitettu löytävän sielunkumppanini vasta seuraavassa elämässä.

Kyllä mä uskon rakkauteen.
Siihen että rakastuu ihmiseen. Ihmisen sisimpään, siihen sielukkuuteen joka voi näkyä ulospäinkin, jos sen vain osaa nähdä. Sisäinen kauneus siis näkyy ulospäinkin, mutta henkisesti sokeat ja karkeat ihmiset eivät sitä koskaan pysty näkemään. Todelliseen sielunkumppanuuteen siis uskon.

10kk <3
Sonia Tony
Rakastan sua mmussu! <3<3<3333333

Rakastan sua kulta, ihan valtavasti!<3