kaipaan niitä ihania hetkiä äitin kanssa.. äiti on kuiteski ollu mulle se ainoo vanhempi ja tärkeintä tässä maailmassa jo melkein 20 vuotta... haluisin vaan käpertyy äitin syliin viel kerran.. haluisin niin kertoa äitille kuinka paljon siitä välitän,, tai no oikeestaan kuinka paljon sitä rakastan... tiedän ettei se ois koska halunnu satuttaa mua ja että se on aina halunnu mulle vaan parasta ja että mulla ois kaikki hyvin.. se ku mummo kuoli on pistäny mut miettii et mitä jos äitii ei oo enää huomen ja entä jos en saa tilaisuutta keskustella äitin kaa ja sanoa että äiti mä rakastan sua. <3 mä en tarviis ku minuutin äitin kanssa et saisin kertoa sille mitä mulla on asiaa ja halata.. ei kai se voi olla liikaa vaadittu..?? täytyy huomen soittaa äitille..
kyyneleet nää äiti sun vuoksi vuodatan
mulla on sua niii iso ikävä ja tiiätkö sua rakastan
yks halaus en muuta tarvii
yks minuutti sun aikaa riittää
äiti oot mulle tärkee ja rakas.
kunpa saisin lapsuuden ilon ja onnen takas.
Hei Äiti Olen nyt täällä pornokaupassa vetämässä pilveä, kylän ainoan homon kanssa. Meillä on tosi hauskaa, seuraavaksi viillämme ranteet auki ja menemme sänkyyn. Älä ole huolissasi, terveisin Saara P.S. Olen Raskaana.
Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.
Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneeksi muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hän ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"
Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään saamaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.
Laitoin tämän tänne ja pyydän kopioimaan tämän saman tarinan omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.
matkustin tänään kalantiin hyvä oli polkee ko pää helveti kipee, vaihteet iha rämän ja vanteil mentii et kiva sinääns meni varmaa tunti siit ku lähin ukist et olin jenskul, ja seki hidasti ko talutettii ain välil ja jouduttii kiertää ku oli joku fucking tie työ ! mut kyl se pari tuntii meni mukavast, mitä muuta tehty ku juteltu, mut seki oli aiva loistavaaa, maailman paras kuuntelija ja ymmärtäjä rakastan sua ! <jännä>
lähdin jenskulta kuude jälkee kun näin sovittiin ja sitten olin maparakkaan kanssa ! chillattii vaa "keskustas" ja rupateltii meki kaikkee mukavaa ja seurattii kalanni menoo ja mm. vimmu ja rebe tuli chilling feat us ja jotai pari muut hassuu hiutalet käytiin siwassaki kaks kertaa, ja hiuka äiti ihmettel ku näki mut ku ei se tienny et oon kalannis ja sit oisin joka tapaukses lähteny siin puol 8 ukii, mut ku äiti pääs samaa aikaa ni se otti aika helpol mut kyytiii ja tungettii väkisi mun pyörä mukaa autoo ku parkusin ettei sil voi polkee ja "hajotettii" penkit autost jne ja koko matka naurettii jotai vitu lapsellist! rakastan teitä marja ja äiti ! <jännä>
Kun olit kuusivuotias, hän saattoi sinut esikouluun. Kiitit häntä karjumalla: ”MINÄ EN MENE!”
Kun olit seitsenvuotias, hän osti sinulle pesäpallon. Kiitit häntä heittämällä sen naapurin ikkunan läpi.
Kun olit kahdeksanvuotias, hän antoi sinulle jäätelötötterön. Kiitit häntä valuttamalla jäätelöä syliisi.
Kun olit yhdeksänvuotias, hän kustansi sinulle pianotunteja. Kiitit häntä laiminlyömällä koko ajan harjoittelun.
Kun olit kymmenvuotias, hän kyyditsi sinua kaiken päivää, jalkapallosta voimistelusalille ja sieltä synttäreille toisensa jälkeen. Kiitit häntä hyppäämällä ulos autosta vilkaisemattakaan perääsi.
Kun olit yksitoistavuotias, hän vei sinut ja ystäväsi elokuviin. Kiitit häntä pyytämällä häntä istumaan eri riville.
Kun olit kaksitoistavuotias, hän varoitti sinua tietyistä telkkariohjelmista. Kiitit häntä odottamalla, kunnes hän oli lähtenyt käymään jossakin.
Ja ne teinivuodet
Kun olit kolmentoista, hän ehdotti sinulle pukevaa hiuskuosia. Kiitit häntä ilmoittamalla, ettei hänellä ollut lainkaan makua.
Kun olit neljäntoista, hän kustansi sinut kesäleirille. Kiitit häntä unohtamalla kirjoittaa ensimmäistäkään kirjettä.
Kun olit viidentoista, hän tuli töistä kaivaten halausta. Kiitit häntä sulkeutumalla huoneeseesi.
Kun olit kuudentoista, hän odotti tärkeää puhelua. Kiitit häntä roikkumalla puhelimessa koko illan.
Kun olit seitsemäntoista, hän itki sinun vanhojen tansseissasi. Kiitit häntä juhlimalla kavereiden kanssa aamuun asti.
Kun olit kahdeksantoista, hän opetti sinua ajamaan autoa. Kiitit häntä ottamalla auton käyttöösi aina tarvitessasi.
Iän ja kokemuksen karttuessa
Kun olit yhdeksäntoista, hän maksoi lukukausimaksusi, ajoi sinut opiskelijakämpillesi, kantoi tavarasi sisään. Kiitit häntä hyvästelemällä käytävällä, niin ettei sinun tarvinnut hävetä kavereittesi edessä.
Kun olit kahdenkymmenen, hän kysyi, tapailitko jotakuta. Kiitit häntä tokaisemalla: ”Se ei kuulu sinulle.”
Kun olit kahdenkymmenenyhden, hän esitteli sinulle tiettyjä uravalintoja. Kiitit häntä sanomalla: ”En halua olla sellainen kuin sinä.”
Kun olit kahdenkymmenenkolmen, hän antoi sinulle huonekaluja ensiasuntoasi varten. Kiitit häntä sanomalla tovereillesi, että ne olivat kamalia.
Kun olit kahdenkymmenenneljän, hän tapasi kumppanisi ja kysyi teidän tulevaisuudensuunnitelmianne. Kiitit häntä mulkoilemalla ja mutisemalla: ”Äii-itii, älä viitsi!”
Kun olit kahdenkymmenenviiden, hän auttoi sinua suoriutumaan häistänne, ja hän itki ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti sinua. Kiitit häntä häämatkailemalla maan ääriin.
Kun olit kolmekymppinen, hän soitti antaakseen vähän lapsenhoito-ohjeita. Kiitit häntä sanomalla: ”Ajat ovat muuttuneet.”
Kun olit nelikymppinen, hän soitti muistuttaakseen erään sukulaisenne syntymäpäivistä. Kiitit häntä toteamalla, että olit ”juuri nyt erittäin kiireinen”.
Kun olit viisikymppinen, hän sairastui ja tarvitsi huolenpitoasi. Kiitit häntä lukemalla siitä taakasta, jonka vanhemmat muodostavat lapsilleen.
Ja sitten hän eräänä päivänä kuoli hiljaa. Ja kaikki tekemättä jättämiset romahtivat taivaankannen mukana niskaasi.
Mitähän jos käyttäisimme hetken ajastamme osoittaaksemme kunnioitustamme ja ihailuamme sille henkilölle, jota kutsutaan ÄIDIKSI, vaikka kaikki eivät sanoisikaan asiaansa avoimesti omalle äidilleen. Häntä ei korvaa mikään. Vaali jokaista hetkeä jonka hän on luonasi. Vaikka hän ei toisinaan lukeutuisi parhaisiin ystäviisi eikä jakaisi ajatuksiasi, on hän kaikesta huolimatta sinun äitisi!
Äitisi on olemassa ja valmiina sinua varten: kuuntelemassa murheitasi, rehentelyjäsi, turhautumisiasi jne. Kysy itseltäsi, oletko sinä antanut hänelle riittävästi aikaasi, kuunnellaksesi hänen työlääntymistään keittiöaskareisiin, hänen uupumustaan.
Ole huomaavainen ja rakastava ja osoita hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikka sinulla olisikin erilaisia näkemyksiä kuin hänellä. Kun hän on poissa, jäljellä ovat enää hellät muistot sekä myös katumuksen tunteet.
Älä pidä itsestään selvänä niitä asioita, jotka ovat lähinnä sydäntäsi. Rakasta häntä enemmän kuin rakastat itseäsi. Ilman häntä elämä on tarkoituksetonta.