IRC-Galleria

Mietiskelin tässä taas maailman menoja ja huomasin ihmetyksekseni, että olen taas alkanut stressaamaan mitä typerimmistä asioista. Ihan vaan stressaamisen vuoksi! Miksi helvetissä minä väännän elämästäni vaikeaa? Stressaan opiskeluista, rahasta, ruoasta, seksielämästäni, ystävistäni, maailmasta, sotkusta ja siitä että stressaan! Tätä vauhtia pian pöpilään ihan vissiin.

Juuri pääsin irti stressistä ja nyt taas olen samanlainen hermoheikki kuin ennen.. miksi? Jotenkin tuntuu, että elämän tyyli, mitä maassamme elämme, aiheuttaa stressin itsestään. Negatiivinen energia, jota niin moni uhkuu.. Se tuntuu taakalta harteilla ja tukahduttaa. En kestä sitä.
Kotona musiikin ja maalaamisen avulla saan positiivisen energiani taas virtaamaan, mutta heti kun astun ulos ovesta, se lyö vasten kasvoja. Miksi olemme surullisia? Miksi meidän on vaikea hyväksyä positiivisuutta? Ei ihme, että on niin paljon masentuneita. He haluaisivat olla, mitä ovat, mutta yhteiskunta ei hyväksy heitä!! He joutuvat tukahdetuksi ja ovat liian väsyneitä taistelemaan.

avoimuutta!
hyväksyntää!
hymyä!
vapautta!
onnellisuutta!

.:Peace:.