IRC-Galleria

Täällä on hirveen kylmä pakkanen, onko sielläkin missä oot?
Vai onko sulla kaikki hyvin, niinkuin luvataan?
Ootko onnellinen, vai kaipaatko meitä, niinkuin me kaivataan sua? Sanotaan että taivaassa ei ole pahaa, vaan kaikki on hyvin, mutta miten siellä voi olla kaikki hyvin, kun läheiset ovat täällä?
Onhan sulla Janne mukanasi, mutta me niin otettais teidät tänne takaisin, jos vaan saatais.
En voi uskoa, että jo yli 3 kk oot ollut siellä jossain, missä en voi sua enää nähdä enkä halata, mistä et voi enää luokseni palata.
Miten tää onkin mennyt näin, ettet enää tuu?
Miksei asiat voi olla ennallaan?
Niin paljon sua kaipaan ja ikävöin, oma rakas pikkuveljeni <3
Rakastan sua<3

on nyt sitten eilen kastettu tyttäremme, Emma Mirjam Jokimäki.

Pippalot meni hyvin kaikesta ressaamisesta huolimatta, ja vieraita oli paljon, mutta kaikki ihanat ihmiset sieltä löytyi, kiitos läsnäolostanne<3

Tai, no jos tarkkoja ollaan niin ei ihan kaikki, Valtsua en nähnyt, mutta uskon että kuitenkin oli läsnä kanssamme. Mutta kaipasin silti, kuten kaipaan joka hetki.

Ja yhä vaan yhtä kamalaa.

Yhä vaan on kalvava ikävä sydämessä.
Yhä tunnen tyhjän paikan vierellä.
Yhä kuulen naurun rajan takaa.
Yhä näen hymyn ylitse maailman.
Yhä rakastan sinua veljeni.
Yhä odotan sinun tulevan vielä kerran takaisin.
Yhä antaisin mitä vain, jotta sut saisin pitää aina luonain.
Yhä sydämessäni kannan sinua, ikuisesti rakkaani<3

Nii, no siinä se jo tuliki sanottuu, eli oon niin koukussa..!!

.. jaa että mihin vai.. No, löysin facebookista Bejeweld Blitz timantti pelin, ja nyt hakkaan sitä aina kun sekuntikin on hiljaista lasten puolelta..

Lapset kasvaa, käyttäytyy edelleen hyvin, ja kaikki on ennallaan, kaupassa käytii perjantaina, ja mä oon edellee vaan mää, mun on ikävä Valtsua, ja silti yritän iloita lapsien kanssa pienistä asioista, Ville oppii koko ajan enempi puhumaan, huomaa paljon kaikkea, ja huomauttaa äidille<3 Eli ei meille mitään uutta kuulu, mut ajattelin kertoo et siks mua ei oo näkyny ku mä vaan pelaan, mä oon niin koukussa (okei se tais tulla jo sanottuu)

Hyvät yöt<3

Kun olette niin ihania, jaksatte lukea ja toivotella voimia ja kaikkea muuta<3 Tykkään teistä kauheesti<3 Ihanaa ku jaksatte olla tukena vaikka mä harvemmin muistan/osaan mitään vastailla teille kommentteihin<3

Villelle siis suuri kaunis kiitos, kuvasta jonka lähetit.
Vaikka siitä varmaan jo muistin messengerissäkin kiittää.

Mut niin ihana kuva Valtsusta. Ja varmasti viimeisimpiä, ellei jopa ihan viimeinen kuva, mitä rakkaasta pikkuveljestäni on. Niin Valtsun näköinen, juuri se tunnelma, ja ilme saatu ikuistettua<3

Lisäsin tähän sen kuvan, koska se on vaan niin Valtsu<3



Jes, lisäsin näköjään oikeesti sen ;) Mä keksein siis miten se tapahtui.. :) Hyvä minä :)

Siis, Valtsun hautapaikkaa koskien taas lisää ohjeita, olen kyllä selittänyt muuten ihan oikein, että sieltä portista, mikä opastaa mauseleumille, sieltä missä on kesäisin kukka ja jäätölökioskit, niin suoraan sitä käytävää eteenpäin, ja vastaan tulevan rakennuksen oikealle puolelle haarautuvaa käytävää eteenpäin, kunnes melkein heti lähtee oikealle tie, alue V5. Valtsun hauta erottuu jo tähän risteykseen, korkea kivi, ja valkoinen risti kukkien keskellä. Virhe siis, joka edellisissä neuvoissani on, on se että olen sanonut rakennusta jonka yllämainitsin, kutsuin mauseleumiksi, ja tänään sitten äidin kanssa jutellessa, selvisikin että sehän on pikkukappeli, että mauseleumi on siitä vielä enempi oikealle. Eli "kartta" on muuten oikein, mutta olen sekoittanut kahden rakennuksen nimet toisiinsa. Toivottavasti kuitenkin löydätte perille.

Mut ei tunnu enää aika riittävän, joko touhuun lasten kanssa, tai sit juttelen Valtsuni kuvan kanssa.. Juttelen tässä joku päivä kuulumisia, lupaan.. Nyt täytyy taas juosta, neitin on nälkä, vaihteeks, on alkanut tankkauskausi :D

Korjausta siis tuohon, kun laitoin että hautapaikalla ei ole nimeä vielä kivessä, niin äiti oli siellä lauantaina käynyt pyöräilemässä, ja sinne oli viety valkoinen puuristi, jossa on nimi, ei tosin mitään päivämääriä eikä muuta, mutta nimi ainakin on siellä, ja risti kuulemma on siellä sitten siihen asti että kivi saadaan valmiiksi. Joten löydätte halukkaat helpommin.

Muistan, kun muutama vuosi sitten kiersi kiertoviesti, joka käskettiin lähettää rakkailleen, joka alkoi "Mitä jos rakkaasi ei ole enää huomenna täällä". Mä sain sen viestin silloin Valtsulta, ja taisimpa lähettääkin sen eteenpäin rakkaille ihmisille. Mutta en pysähtynyt miettimään viestiä sen enempää, sehän oli vain kiertoviesti.

Nyt onnettomuuden jälkeen, selailin vanhoja viestejä ja tämä osui silmään, ja itkin, hyvinkin paljon. Koska nyt ymmärsin, että ihan oikeasti, liian harvoin itsekään kerron lähellä olevilleni rakastavani ja välittäväni. Ja miettikää vaan tarkkaan, niin joudutte myöntämään aivan saman asian, ihan omaksi yllätykseksennekin. Mutta sitten mietin, miksi näin on? Miksi liian harvoin halataan, ja kerrotaan että toinen on tärkeä, että rakastetaan ihan hirveästi? Ei se ole niin vaikeaa, eikä se niin paljon vie aikaa, etteikö sitä ehtisi.

Sillä nyt, kun kovimman käden kautta olen joutunut oppimaan että koskaan ei tiedä kuka täältä lähtee, ja milloin, niin nyt tiedän, että en enää jaksa tapella turhanpäiväisistä asioista kenenkään kanssa, ja haluan että läheiseni tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat. Minä en menetä mitään siinä, että kerron rakastavani heitä.

Ja kuten siinä viestissäkin lukee "Kadut kuinka jätit viimeisen halauksen halaamatta" niin kyllä, todellakin kadun, ja katkerasti nyt sitä, kuinka paljon Valtsun kanssa aina kiisteltiin joka asiasta, ja ihan liian vähän halattiin. Tosin meidänkin välit parani nyt jo Valtsunkin pikkuhiljaa aikuistuessa, todella paljon, lähennyimme toisiamme, hetki hetkeltä enemmän, puhuimme enemmän omista asioistamme toisillemme. Miksi Valtsu siis juuri nyt piti viedä pois? Ja kuinka eritavalla olisinkaan elänyt, jos oisin tiennyt että se viedään pois täältä aivan liian pian? Noh, äiti aina onkin nauranut meidän kiistelyä, ollaan aivan liian samanlaiset Valtsun kanssa, siksi kuulemma niin paljon otettiin yhteen. Ja nyt kun asioita miettii, jälkikäteen, silloin aiemminhan en tietenkään myöntänyt että meissä jotain samaa olisi.. Niin nyt huomaa, että sehän on luonteensa puolesta ollut ihan mun kopio, ihan aina.

Mutta, eiköhän tässä nyt taas ollut raapustusta ihan tarpeeksi. Pääpointti nyt kuitenkin oli se, että;

MUISTAKAA OIKEASTI KERTOA NIILLE RAKKAILLE JA LÄHIMMÄISILLE IHMISILLE ETTÄ NE ON TÄRKEITÄ, JA ETTÄ NIISTÄ VÄLITETÄÄN IHAN MIELETTÖMÄSTI!!!!

Ja tää ei nyt oo mikää kiertoviesti homma, vaan ihan oikeasti, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, suoraan sydämestä, te tuutte katumaan jos ette kerro rakastavanne, koska milloin tahansa saattaakin olla liian myöhäistä. Ja sitten sitä katuu loppuikänsä, hyvin katkerasti.