IRC-Galleria

Nina Tapio & Anneli Saaristo- Kuule kun pyydän

Oli aamu alussa vasta,
kun jo varjot vaihtoivat paikkaa yllättäin.
Peitti päivän valkenemasta,
jonka nousevan vielä tuskin edes näin.

Näin pianko nyt,
pois häpyy hetket meille määrätyt?
Kuin kylmän kevään kukat
lyhyen saa kukinnon,
kaikki tässäkö nyt on?
Se tässäkö...

Oli aamu alussa vasta,
kun jo tuulten tulevan pohjoisesta nään.
Suotta kai, nyt sen ulvonnasta
sinun ääntäsi edes etsimään mä...

Jään ja lumen maa,
näin pianko huomaansa jo lapset saa?
Niin äkkiä en tiennyt
pimenevän päivien,
rukoukseni hilainen:

Nyt kuule, kun pyydän,
pois ettet veisi rakkaintain.
Aikaa niin pienen hetken toivon vain.
On sinun vallassasi iankaikkinen,
nyt pienen tuokion vain siitä tarvitsen.
Tiedän niin paljon tänään pyytäväin,
antaa tuon ajan voisin itseltäin.
Saat elämääni lyhentää, mä pelkää en,
vaan hänet jos viet pois jään joukkoon vieraiden.

Oli aamu alussa vasta,
kun jo kaiken haurauden huomata mä saan.
Eikö haaveesta, unelmasta,
ehdi muistoksi edes yksi muuttu...

Maan jo kokonaan
näen kesän riisuneen pois harteiltaan.
Näin kallisko on hinta hurman,
hinta haaveiden,
uneksi nyt uskon sen.

Sen jatkuvan pyydän,
(et viedä saa)
pois ettet veisi rakkaintain.
(pois viedä rakkaintain)
Aikaa niin pienen hetken toivon vain.
(et saa, vain hetken aikaa haihtuvaa)
On sinun vallassasi iankaikkinen,
(iankaikkinen)
nyt pienen tuokion vain siitä tarvitsen.
(nyt pienen tuokion vain siitä tarvtsen)
Tiedän niin paljon tänään pyytäväin,
(niin yksin jään, jo liikaa pyytäväin)
antaa tuon ajan voisin itseltäin.
(nyt nään, jos voisin elää vielä)
Saat elämääni lyhentää, mä pelkää en,
(mä pelkää en)
vaan hänet jos viet pois jään joukkoon vieraiden.
(vaan hänet jos viet pois jään joukkoon vieraiden)

Käykää kuuntelees: http://www.youtube.com/watch?v=asktDrPcL08