Eilinen meni sekavissa tunnetiloissa. sitä on vaikea selittää mitä on katsella, kun joku joka on perheenjäsen, nukkuu pois... En kupsahtanut pyörtyen, enkä syöksynyt hautakuoppaan, vaikka kävi mielessä ja huutaa. Ei Pera ole poissa, ei voi olla!
Kyynelien vuodatusta, teki pahaa nähdä toistenkin itkemistä. Tämä on vaikeaa. Helpottaa kyllä. ajan kanssa. Nyt tulen itkemään viikkoja, kuukausia ja sitten, kyyneleet loppuvat ja saan rauhan.
Tiedän Peran voivan hyvin, enkelikoira. En ole kristillinen mutta uskon enkeleihin, ne ovat jotain kaunista..
Ilmoitan siis, etten ole tasapainoinen ja vielä enemmän vaaka heilahtaa puolin ja toisin, tässä hetkessä, kunnes tasoittuu.
Uusimmat blogimerkinnät
- kun vaan hengaa jumittuneena tuhlurina elÃ... 08.03.
- [Ei aihetta] 17.01.
- [Ei aihetta] 15.01.
- [Ei aihetta] 21.12.
- voimalla koka...kofeiinin. 26.03.
- tämä kolahti.. *hymy* 10.01.
- live wire? 08.01.
- Kuollutta, turhaa.. 17.11.
- Päin....hui hai? 25.10.
- KOHTI SALAISUUKSIEN RATKAISUA. 16.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (1)
- ▶ 2013 (5)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2010 (5)
-
▼
2009 (92)
- ▶ marraskuu 2009 (2)
- ▶ lokakuu 2009 (11)
- ▶ syyskuu 2009 (6)
- ▶ elokuu 2009 (11)
- ▶ heinäkuu 2009 (9)
- ▶ kesäkuu 2009 (6)
- ▶ toukokuu 2009 (8)
- ▶ huhtikuu 2009 (18)
- ▶ maaliskuu 2009 (8)
- ▶ helmikuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (52)