IRC-Galleria

Attempted murder? Now honestly, what is that?
Do they give a Nobel prize for attempted chemistry? Do they?

Arvoitus: Tämä mukava pitkänomainen vehje on parikymmentä senttiä pitkä, ja sen toisessa päässä on karvoja. Toinen, suippo pää on silea ja paljas; usein se kuitenkin on piilotettu eräänlaisen suojuksen sisään.

Jos sen ottaa käteen, huomaa pian etta se tuntuu miellyttävän kovalta ja tanakalta. Sen käytostä nauttivat molemmat sukupuolet. Päivät pitkat se retkottaa joutilaana, mutta silti sen edellytetään olevan valmiina toimintaan minä hetkenä hyvansä.

Se saadaankin nopeasti käyttovalmiiksi, useimmiten vapaasta tahdosta, mutta näin ei suinkaan silti aina kay. Se työnnetään kostuneeseen, lihaisaan aukkoon jossa sitä liikutellaan edestakaisin. Liikettä tehostaa koko ruumiin liike. Kun toimitus aikanaan on ohi ja se otetaan ulos, jälkeen jää kosteaa, valkeata limaa. Kun homma on ohi, se retkottaa jälleen vapaasti valmiina toimintaan.

Sen harrastaminen liittyy useimmilla ihmisilla nukkumaankäyntiin ja heräämiseen. Eri yksilöiden innokkuudessa on valtavia eroja - muutamat eivat harrasta sitä koskaan, toiset taas jopa kaksi-kolme kertaa päivassä.

MIKÄ SE ON?
-Hammasharja-
Kaikkihan tämän tiesi. Ai eikö? Mitähän sä oikein ajattelit??

en ookkaan muuten tehny tänä viel vuonna mitään laitonta

::D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään

http://www.deathball.net/notpron/



tossa saa jo vähän pohtia :D

Monni sisä liikkaa suntissa?


-

veikatpaaka mitä meinasin :D

A girl was pushed down a sewer opening by 5 girls in her school, trying to embarrass her in front of her school during a fire drill. When she didn't surface, the police were called. They went down and brought up 17 year old Carmen Winstead's body, her neck broken from hitting the ladder, and then the side concrete at the bottom. The girls told everyone she fell...They believed them.
FACT:2 months ago, 16 year old David Gregory read this post and didn't repost it. .That morning a few hours later the police found him in the sewer, his neck broken and his face skin peeled off. Even google her name- you'll find this to be true If you don't repost this saying 'they f*cked her up" Then Carmen will get you, either from a sewer, the toilet, the shower, or when you go to sleep you'll wake up in the sewer

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&posting=22000000039892545


AHAHAAAHAHAHAHAHHAHAAAAHAHAHAAAHAHAHAAAHAHAAAHAAAAAAA
HAAAHAHAHAAAHAHAAAHAHAAAHAHAHHAAAAAHAAHAHAA


oppis pentu kirjottamaan....

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&posting=22000000039926348#posting.postingId

AHAHAHAHAAAHAAHAHAHAHAHAHAHAHAAAHAHAHAAHAHAHAHAAAHAHHAAAAAAAAA!!!!!
:D