Kaksi vastaan kymmenen,
kumpi voittaa?
Kuka poistuu onnellisena,
kuka katsoo vieressä
putsaa polvia tomuisia,
pyyhkii silmiä kosteita?
Selkä on helppo kääntää,
vaikkei sitä tarkoittaisi,
keskittyä leikkiin iloiseen,
antaa murheen kuulua muille.
Olla kuin ei olisi pahaa,
maailmaa yksinäistä taivaan alla.
Köysi hiertää kaulaa,
kiristyy sen ympärillä.
Tukahduttaa,
antaa odottaa hitaalla kuolemalla.
Kitumalla, itkemällä, henkeä haukkoen
pitää kiinni elämästä.
Ja kaiken sen ympärillä
Suolainen pisara,
toinen putoo sen vierelle.
Tahraa musteen,
murheen verellä näkymättömällä.
Ja kuvan copyt:han eivätten kuulu minulle, mutta runo on omaa käsialaa.