IRC-Galleria

Kirjoittanut Jim Willis 2001


Kun olin vielä pentu, sain sinut nauramaan leikeilläni ja sanoit minua omaksi lapseksi.
Ja vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, osoitit minua sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoitut ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.


Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani.Muistan
niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin että elämä ei voi olla
tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla, kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä.Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.


Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä ja aloit tehdä uraa. Ja sinulla oli yhä
enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehusin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.


Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitti että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.


Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia kun sinä enää harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta kun palasit töistä kotiin.


Joskus oli aika, kun ihmiset kyselivät: "Onko sinulla koira?" ja aina otit lompakosta kuvani ja näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta.


En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle. Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen kun sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.


Jännitin sitä autoajelua kunnes saavuimme koirien Varjupaikkaan.Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena
He tiesivät totuuden, miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle. Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus ja vastuu kaikista elävistä olennoista on ihmisellä.


Rapsutit päätäni, et katsonut minua silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.


Kun olit lähtenyt, tuli kaksi kilttiä naista ja puhuivat, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"


Nämä ihmiset täällä Varjupaikissa huolehtivat meistä niin hyvin kun aikaa kiireiltä riittää.
Tietysti meidät ruokitaan mutta ruokahaluni katosi jo peri päivää sitten.


Ensimmäisinä päivinä, jos joku meni häkkini ohi, juoksin heti häkin viereen.Luotin aina,
että Sinä tulet ja haet minut takaisin, että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaisi pelastaa minut.


Ymmärsin että on mahdotontan taistella huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä tai huonoja muistoja, ne on leikkisiä ja riemuissaan. Menin häkin takanurkkaan, istuin ja odotin.


Kuulin askelia kun se ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut tosi hiljaiseen huoneeseen. Hän nosti minut pöydälle, rapsutti korviani ja sanoi ettei minun nyt pitäisi murehtia. Sydämeni hakkasi kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa mutta jotenkin vaistosin että vankeuspäivät olivat nyt ohi.


Murehdin sitä ihmistä kun tiesin, että hän oli nääntymässä työnsä alle.Tiesin hänen liikkeensä etukäteen: hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassun ympärille ja samaan aikaan kyyneleet valuivat poskille. Nuolin hänen kättään kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui ihollani.Menin levolle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin tunteeni ja kieltäni ja hän sanoi minulle: "Olen tosi pahoillani" Hän halasi minua ja selitti, että se on hänen työtään, että menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään ja että se on todella erilainen paikka. Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU OMISTAJA, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, AINA SINUA JA ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ TOISETKIN OSOITTAVAT SINULLE TÄLLAISTA USOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ.


Jos tämä tarina itketti sinua niin muista että se on totta.


Näin tapahtuu tuhansille eläimille vuodessa, jotka kuolevat Varjupaikoissa(=löytöeläintalot jne.).


Levitämme tarinaa kaikkialle, ei sen takia että haluamme aiheuttaa surua vaan sen takia että tämä voi pelastaa edes yhden eläimen.

jee jee.
leikkaus meni hyvin. oli tosi mukava kokemus ..
mulla noi jorvin reissut on aiemmin aina menny aika paskasti, oon joutunu osastolle jäämään vaikka ois pitäny päästä kotiin samana pvänä.. tai tullu jotain ylimääräst säätöä aina.

tosin ei ollu kaukana tänäänkään etten ois joutunu osastolle iltaan / huomiseen.
leikkaus aika oli kl12, mut pääsin saliin vasta kl14., pahoinvoivana :( olin syöny viimeks eilen illal kl19.30 - en jaksanu aamull herätä kl6 syömään, vaan nukuin ja join vaa mehua.

anyways, heräämöss heräilin kl15.30, ekaksi kysyin et onko mulla syöpä?? (( joo, varmaan ne hiukan mietti et mitäh..?? - oon nähny unta monta kertaa et tuo paise oliki syöpäkasvain..)) tuli pahaolo, sain vahvaa kipulääkettä joka vaan lisäs pahoinvointii, sit laitettii tippa käteen ja yritin syödä - meinasin taas oksentaa nii sain lisähappea - 15min sitä otin jonka jälkeen sanoin etten jaksa hengittää >> ihan väsy olo oli.
isä tuli hakee kl17.30, hoitsujen kaa vessareissu ja lepäämään, ja sit pukemaan päälle..

ihan mielettömän ihanii hoitsuja oli! todella mukavia, osaavia ja hoito oli yksilöllist ja rentoa.
kaikki mun "traumat" otettii huomioon, eli esim se et pelkäsin jo valmiiks et joudun jäämään osastolle jne.

niin ja tiina, mun "vakihoitsu" kaiveli koneelta mun tietoja ja selvisi 3vuoden jälkeen ett mulla on synnynnäinen aorttastenoosi.. ja muutenki tosi kivasti jutteli mun kanssa kaikest.

hyvä reissu oli, vaikka yhä tosi outo olo.. saikkua 3.5. asti.. huomen täytyy soittaa pomolle .. saa varmaan raivarin ku oon ollu 9.3. asti saikulla selän takii ja nyt sit tuli tää leikkaus, toisaalt hyvä et tuli nyt ku oon jokatapauksessa selän takii edellee saikulla..
huOh.

hiukan stressaa huominen..
huomen kl 11.30 täytyy olla jorvissa, leikkaus kl13 kait..
jee jee. pelottaa vaikka se onkin ihan nopee leikkaus.. paiseen poisto.
heheh. nukutuksess tosin. :()

pelottaa et joudun jäämään jostain syyst yön yli, tai et tulee jotain muuta yhtä ihanaa komplikaatiota. eli et jään yöks sinne tai sitten se ei ehdi parantuu enne häitä.. ja sit tää selkäkin :(
yritin tänää vaihtaa leikkaus aikaa, mutt ois mennyt elokuun puoleen väliin asti ja ne ei oikee siel jorvis tykänny et vaihtaisin aikaa... ja kuulemma pitäs parantuu leikkaushaava (nivusessa jee) 7-10pvän aikana.. menee aika nihkeesti liian lähelle häitä mut eio voi mitää..

---

inhottaa mennä leikkaukseen ku pelottaa et sattuu jotain, ja sit viel ku ei ees oo kihlaa sormes - vietiin tänään se ja vihki kaiverrutettavaks. *taikauskoa?*

ostin viime vkol polli82 (( thanx )) aivan ihanan mekon, ja vein sen tänään korjattavaks - pitää hiukan muokata.. kokonaishintaa mekolle tulee siis alle 70€. mielettömän hyvä kauppa siis !! <3

hiukan stressaa huominen..
huomen kl 11.30 täytyy olla jorvissa, leikkaus kl13 kait..
jee jee. pelottaa vaikka se onkin ihan nopee leikkaus.. paiseen poisto.
heheh. nukutuksess tosin. :()

pelottaa et joudun jäämään jostain syyst yön yli, tai et tulee jotain muuta yhtä ihanaa komplikaatiota. eli et jään yöks sinne tai sitten se ei ehdi parantuu enne häitä.. ja sit tää selkäkin :(
yritin tänää vaihtaa leikkaus aikaa, mutt ois mennyt elokuun puoleen väliin asti ja ne ei oikee siel jorvis tykänny et vaihtaisin aikaa... ja kuulemma pitäs parantuu leikkaushaava (nivusessa jee) 7-10pvän aikana.. menee aika nihkeesti liian lähelle häitä mut eio voi mitää..

---

inhottaa mennä leikkaukseen ku pelottaa et sattuu jotain, ja sit viel ku ei ees oo kihlaa sormes - vietiin tänään se ja vihki kaiverrutettavaks. *taikauskoa?*

ostin viime vkol polli82 (( thanx )) aivan ihanan mekon, ja vein sen tänään korjattavaks - pitää hiukan muokata.. kokonaishintaa mekolle tulee siis alle 70€. mielettömän hyvä kauppa siis !! <3

jospa tapahtuis välil jotai hyvääki..
☻/
/▌
/ \

kopioi tämä päiväkirjaasi 30sekunnin aikana niin
sinulle tapahtuu huomenna jotain hyvää

"esittelisin muutamia kylmiä tosiasioita... "

huOh! 25pvää häihin. jee..
ei nyt oikeen oo vielkään innostusta ja odotusta ilmassa, pikemminkin molemmat (varsinkin minä!) ollaan "paskat housussa"..
oma mielipide "mitä siitkin tulee"... alkaa lisäks ahistaa mite meiän porukat tulee toimeen keskenään, ku tapaavat häissämme ekan kerran..

........................

huomen taas fysioterapia,'
täytyy viedä sormukset kaiverrutettaviks, (( kauheet olla vko ilman sormusta!!))
viedä yks puku ompelimoon
soittaa lekuriin (ke leikkaus) et voinko mennä vaiko ei ..

torstain papin tapaaminen
pe täytyy hakee kullan sormus ja käydä tekee hääkukkakimpust tilaus.
ja pe hakee lisää saikkua..

jee jee :(/

1kk häihin!
kummallakaan ei oo mitenkää hyvä fiilis, kauhee stressi ja vitutus vaan päällä..
ei oo yhtää sellane olo et !jee, koht me ollaan naimisissA!
:(

ontto olo vaan.
haluisin olla innoissani mut en oikee kykene koska on nii ihqu tilanne.
jouduttii eilen lainaamaan rahaa mun mutsilt, koska ei muuten saada säästettyy häihin eikä oo rahaa koht elämiseenkää.. fysioterapia maksaa. ja koht loppuu palkanki tulo multa..
vituttaa et joudutaan sit 1000e maksaa kesän aikana takas, eli se siit reissuun lähdöst.'
kaikki kaatuu siis päälle, kiva.

iiiikkkssss!!!! <3

näin kauheet painajaista viime yönä. kaikki ovet oli lukossa, joten en päässyt minnekkään. olin siis menossa kirkkoon jossa kaikki odotti. paniikissa kokeilin kaikki ovet, ikkunat.. uunin luukunkin.
mulla ei ollu "hiuksia" ollenkaan.

sit siin unessa oli joku todella vanha mummo, en saanu selvää sen puheesta.
unessa heräsin sviitistä joka oli valkoinen ja siellä oli ainoastaan sänky.
kulta ei ollut siellä. mutta sormus mulla oli - tosin väärä sormus.. :(
> PIENTÄ STRESSIÄ?

eilen tuli 4v mummin kuolemasta, en oikeastaan ees sitä muistanut, tai siis en halunnu muistaa.
eilen sitten rupesin ajattelee 4v takaisia asioita, join muutaman lonkeron ja oksensin.
oksensin ku tuli niin selkee muistikuva siit kun näin mummin vikan kerran - kuolleena.

en edes muista mummia "kunnolla", muistan sen kuolinvuoteellaan, ja sen kuvan jonka ukki oli laittanut kaikkien lastenlasten kuoreen jossa oli myös mummin hautajais"ohjelma"..
ja kuitenkin olin mummin kanssa sen viimeisen syksyn: äitin kanssa asuttiin 3vkoa mummolassa hoitamassa mummia... ja sit yks kaks selviss et kyseessä on haimasyöpä, muutama kuukaus ja mummi kuoli!

---

ei nyt oikeen muutenkaan mee hyvin. vähän välii meinataan rupee tappelee / riitelee kullan kaa. tää tilanne on ihan mahdoton, tai siis silt se ainaki tuntuu.
edelleenkää ei oo varmaa et saadaan säästettyy häihin, toinen kaaso (siskoni) lupasi jo 6kk sitten hommaavansa hääkukkakimpun, ja ei nyt sitten pystykkään :(
me ei olla sitä edes budjetoitu hääbudjettiin ja olisin todellaki halunnu hääkimpukseni silkkikukista tehdyn näyttävän luomuksen!
oon panostanut kaikkeen niin paljon ku vaan oon voinu, haluun et kaikki ois täydellist koska hääkampausta en saa.. voi kuulostaa naurettavalta, mutt en tunne itteeni kauniiks loppujen lpuks peruukki päässä, kun en saa siihen kampausta jollasen tahtoisin.
ja voi olla ettei meillä ole edes varaa huollattaa peruukkia enne häitä ... et jee jee :(

huomenna sitten täytyy kullan kanssa lähtee kiertelee kukkakauppoja, tiedustelee mink hintasii ois jne, ja sit pulmana myös se, että kuka sen kimpun hakee (ja mistä) millon pitää maksaa jne.
seuraavalla vkolla mulla 15.4 leikkaus ja samall vkoll täytyy viedä sormukset kaiverruttavaksi jne.
aika käy vähiin. mua ei enää ees kiinnostaa nää meidän häät........
>> en jaksa tätä et koko ajan joutuu stressaa jne. ollaan tällä menolla häissämme hermoraunioita, mut hei! pääasia et kaikki muut nauttii!!!!!!

*itken*

ja joo, 2vkoa viel saikkua. lekuri laitto lähetteen ortopedille, pomo ei oikee diggaa :(
sano puhelimess pe ett "sopimusta ei sitten jatketa" - no en ois ees halunnu jatkaa siel!
vittupää pomo! :(