IRC-Galleria

Tänään taas tätä saissea. Piti olla äitiysneuvola vaan tulipahan sieltäkin puhelu, ettei tarvi luitaan sinne raahata kuin vasta torstaina. Paskaa.

Muutenkin piristävää. Tänään ei oikeastaan särje muualta kuin selästä, lonkkia, lantiota, kuvetta, jalkoja, alavatsaa, ylävatsaa ja häpyluuta. Eli melkein olen terve kuin pukki, perskeles. Sängystä nouseminenkin tänään _melkein_ onnistui, muttei ihan. Piti kierähtää lattialle, jotta pääsee koivilleen jotka taas kipeytensä takia eivät pitäneet alla pahemmin.

Heleijaa. Oi tätä raskauden autuutta mitä kaikki äidit niin ilakoi.

En aina ymmärrä täysin uniani, mutta voisin sanoa, että tämän unen viestin jopa voisin ymmärtääkin.

Olin menossa ruumishuoneelle äitiäni katsomaan jonka sanottiin kuolleen. (Äitini kuollut 5v sitten) Äiti makasi levollisen näköisenä kylmällä pöydällä keskellä tyhjää huonetta ja meidät jätettiin huoneeseen keskenämme. Kun katsoin äitiä tarkemmin näin kuinka hän piteli pientä Moonaa lujasti sylissään ja nousi yhtäkkiä istumaan alustallaan sanoen minulle "Ei meillä täällä ole mitään hätää." Pelästyin ja juoksin ulos huoneesta jonka jälkeen uneni katkesikin heräämiseeni.

Ehkäpä nämä unet ovat viestejä taivaasta ja kertovat joka kerta minulle heikkoina hetkinäni, että kaikki onkin hyvin eikä minun pitäisi surra sen tähden.

Näin sinusta yöllä unta, rakas lapseni. Olit toppatakissasi roikkumassa pyykkinarulla ja nauroit onnellisena kun syystuuli kieputteli sinua ympäriinsä.

Minulla on ikävä sinua Moona.


T: Äiti