Olo on aika surullinen, sillä Oskari on ollu kaikissa suurissa hetkissä läsnä, vaikkei sitä aina muistanutkaan. Se on aina ollut olemassa ja tuntuu tosi oudolta sitten, kun sitä ei enää ole.
Kaikkein pahin on seurata vierestä, kun toinen väsyy. Mä silti toivon, että se voittais vielä tän taistelun.
_ArkiPäivänVaras_
Ps. Sinnittele poitsu<3
