IRC-Galleria

Minä rakastan infrapunan ja ultravioletin värjäämiä verisuonia, laskimo on kaiken focus, ei valtimo.

Minä rakastan bittiavaruutta, johon katoaa myös kadotus, hetken helvetti kokee metamorfoosin, taivaallinen kilinä ja nirvanaan verrattava autuus voidaan aistia höyhenenkevyenä orgasmina. Hitaus ei ole aina kidutusta, koska kukapa tahtoisi nautintojen kestävän vain sekunnin?

Minä rakastan kehräystä joka ei ole peräisin kissasta sen enempää kuin V8:sta, sillä auton moottorit ovat valovuosien päässä tästä kryptisestä mestasta jossa koomailemme kuolemaan asti.

Minä rakastan niitä likaisia unia, joissa miehen kylkiluun voittaa mies.

Kaikki flashbackit, neonvalo joka sai yökkösen ymmälleen, xanorit ja diapamit ovat enkelipölyn ohella ohikiitävää, läpikuultavaa solulimaa.

Coca-colassa ei ole kokaiinia, mutta vanhat hyvät ajat ovat tuskin virvelinkoukussa roikkuvia valkoisia valheita. HIV-positiivinen sivupersoonasi on kuin kala vedessä konsanaan, juttelevan varsin rennon letkeään tapaan vaaleanpunaista tähtisadetta oksentavan merenneidon kanssa sen nään.

Perhosveitsi silppuaa Rubikin kuution, kuivausrumpu nielaisi karvanopat koska pesukone ei ehtinyt tehdä samaa temppua. Pelikortit roihuavat ilmiliekeissä, jotta mielesi ei päivät pääksytysten olisi musta kuin pataässä.

Maailman raakuus on vain ohikiitävää, virkkoi siivet selkäänsä saanut turbonopeuden omaava vihreä banaani.

Realismi ei ole väkipyöristä riippuvaisen prisman väreissä loistavan optisen harhan ja vibraattorin yhteissumma, muista tämä koska olet öljyläiskää ja akkuhapon syövyttämiä nahkahousuja viisaampi.

Rahapuu on kiva puu, nälkäinen lattia syö korvavaikkuni, varpaankynsistäni joulukuusen teen. Tukehduin yhteiskunnan varjopuolen kuolemaan ynnä muihin diippeihin keloihin. Elämä on mustetahratesti, joka ei ole mustetahra. Mitä kaikkea meille oikein valehdellaankaan.

Vasikka on lehmän lapsi vain niille onnekkaille, jotka eivät ole vankilaa nähneet muualla kuin elokuvissa. Hovioikeus ei päätä, kuka olet tai vaihtoehtoisesti kuka et missään olosuhteissa ole koskaan ollut.

Saippuavaahtoa yskivät keijukaiset katoavat kuin sokeritoukat, sillä jälleensyntymisen teoria on helvetin jännä. Jouluvalot vilkkuvat pelkotiloista muodostuneiden dynamiitilla räjäytettyjen iglujen raunioilla. Tanssimme umpihumalassa absintin voimin poliisilaitoksen katolla, olisiko tätä laulua lystimpää.

Kiitos, anteeksi, vinssit ja vaijerit ovat vain lakipykälien kätkytkuoleman kohdanneen hyvän ja pahan karman velipuolia.

liuottimet mädättävät aivot, tiedetään, eikä enkelisi edes liannut olemattomia siipiään rypemällä kaulaansa myöten liimassa.

kuka leikkasi henkilötietoni? henkilökuvani? vai olenko edes henkilö?
kautta suurien sarvieni, olen eläin! autenttinen nelijalkainen pässinpää.

liima on hei aika kivaa kun voimme aistia normaaliuden ja epänormaaliuden kaltaisten sanahirviöiden sulamisen, kuin jäätelö kesähelteellä ne hupenevat olemattomiin samalla kun liimaudumme pikaliimalla kärpäspaperiin, verkkosilmäni kertovat sen.

liimatessani mielentilani osasia kelailen universumin syntyä. mietin, miten infektiot ja injektiot, niitä yhdistää takuulla muukin kuin foneettinen samankaltaisuus. piikkisian piikkejä et neulanvaihtopisteessä näe, mutta tekstin "cannabis sativa" näkeminen huulirasvan tuoteselosteessa lämmittää mieltä vähintäänkin yhtä paljon kuin variksen laulu.

"vetää vihkoon" on absurdi ilmaisu koska vihkoni on leikelty silpuksi.

fataalit flipit, numerotiedustelu ei lämpene RAY:n pelikoneita jumaloivien
yksisoluisten eliöiden krapulapäivän jälkeisille aaveille

veikkauskupongit räjähtivät atomeiksi, etsit kissojen ja koirien kanssa kiväärin patruunoita vaikka surullisen hahmon ritareita valuu katkolle kuin räkää nenästä, jokseenkin brutaali yhtälö

köysissä roikkuminen on lepakoiden kaukoluotauksen kaltainen lajille
tyypillinen tapa, alkuaineet liukenevat TV:n lumisateeseen ja nänneistäni kasvaa valtava puu liaaneineen, kaunista on valkoinen mursunluu.

nyrkkeilyhanska alkoi puhua minulle klo 01:01, norsun kärsällä imuroin
ajatusteni palasia joilla enkelit ja perkeleet pelaavat flipperiä yötä myöten

elämä on keltamustaraitaa enkä ole kukaan Daltonin veljeksistä
olen ampiainen, Vespula vulgaris.